02/11/2025
Luin äsken jutun perheestä, jossa vanhemmat olivat uskossa ja myös lapset olivat uskossa. Lasten koulutaival kristillisessä koulussa oli ollut onnellinen ja perheen arjesta piirtyi rakastava ja seesteinen kuva.
Minäkin uskon Jumalaan, m***a minun elämästäni ei saa noin kaunista ja ehjää kertomusta. Välillä elämä on ollut kuin labyrintti, josta on vaikea löytää tietä ulos. Vaikka käsi on Jumalan kädessä, on silti ollut raastavan vaikeita päiviä, jotka mielelläni vaihtaisin pois, vaikka tosiuskova laulaa, ettei vaihtaisi päivääkään. Joskus on tuntunut, että seinät kaatuvat päälle ja kannettavakseni annettu taakka on liian raskas. Viimeisellä umpimustan kujan hetkellä jostakin on aina pilkistänyt valo, Kristuksen loiste. Ja tuhkasta on noustu. Se on silti rankkaa. - Mietin, miksi hakeudun aina siipirikkojen seuraan enkä helppoon elämään viihdyttämään itseäni. Hmm. Tämä mielenkiintoinen palvelutehtävä minulle taidettiin antaa jo syntymässäni.
