25/08/2025
Elokuun viimeisellä viikolla on kai vähitellen alettava uskomaan, että syksyä kohden mennään.
Kesälomat on suurimmalla osalla suomalaisista takanapäin. Alkukesän viileyden jälkeen aurinko onkin hellinyt. Se on toivottavasti varastoinut kehoomme paljon positiivista energiaa ja paluu työarkeen sujuu, mainoslausetta mukaellen, "pehmeästi".
Jotta työpaikalle olisi mukava palata, on ensisijaisen tärkeätä ja peruskysymys, että jokainen työntekijä kokee olonsa turvalliseksi. Mitä se sitten kenellekin kaikkineen merkitsee.
Kouluihin on tullut tavaksi julistaa lukukauden alussa työrauhan julistus. Sen tarkoituksena on edistää turvallista, yhteisöllistä ja mukavaa ilmapiiriä.
Olisikohan joku tämäntapainen kauden aloitus työpaikoilla ainakin tiedostamisen tasolla hyvä ajatus?
Valitettavan ja liian yleistä työyhteisöissä on henkinen väkivalta, mustamaalaaminen ja työpaikkakiusaaminen.
Tämä aiheuttaa taloudellisten menetysten lisäksi kärsimystä sekä uhrille että lukuisille muille osallisille. Myös työyhteisö voi huonosti.
Työpaikkakiusaaminen on aina koko työyhteisön ongelma. Näin ollen syntipukin poistaminen/ poistuminen työyhteisöstä ei ole ratkaisu ongelmaan.
Työyhteisösovittelija, tietokirjailija ja työelämän kehittämispäällikkö Tiina-Emilia Kaunisto, mm., on kirjoittanut tästä vaietusta ja vaiennetustakin aiheesta kirjoja ja blogeja.
Mielestäni hän kuvaa oikein osuvasti sitä, miten pahan puhuminen työyhteisössä muuttuu mustamaalaamiseksi ja lopulta työpaikkakiusaamiseksi.
Tämä voi tapahtua esimiehen hiljaisella hyväksymisellä tai jopa mukana olemisella.
Kun syntipukki on löydetty, vähitellen kaikki hänen normaali, muilta hyväksyttävä toimintansa nähdään pahana ja vääränä.
Virheitä ei hyväksytä. Hyviä suorituksia mitätöidään. Häntä ns. katsotaan erilaisten silmälasien läpi.
Syntipukki eristetään ja muu työryhmä voi paradoksaalisesti kokea jopa hyvää ryhmähenkeä. Vahvan ryhmän puolella on helppo olla. Manipuloiminen on yllättävän helppoa.
Kaunisto kehottaakin blogissaan jokaista, joka työssään tämänlaatuista toimintaa kohtaa olemaan rohkea, näkemään ja puuttumaan tilanteeseen.
Olemaan rohkea ja inhimillinen, se reilu ja suoraselkäinen työkaveri, joka tekee samalla palveluksen sekä uhrille, että myös itselle ja koko työyhteisölle.
Kaunisto korostaa, että pahan puhumiseen on puututtava ajoissa.
Olen ehdottomasti samaa mieltä.
Työnohjauksessa aihetta voisi, ja ehkäpä myös pitäisi, käsitellä jo ennakoivasti yleisellä tasolla. Ennen kuin syntipukki on löydetty ja häntä aletaan koko työryhmän voimin käsitellä ongelmien tuottajana. Silloin metsän näkeminen puilta voi olla jo hieman haastavampaa. Ja syntipukin kuorma vaan kasvaa.
Tällaisin miettein, iloa ja voimia syksyyn🌞
