12/11/2025
Epäonnistuminen aidosti... Miten tärkeä teema. Ja nolous, musertava häpeä ... Ehkä musertavuudesaaan vetäytymistä ja todellakin itsen äärelle asettumista pakottavaa tarpeena ja tunteena kohdata se. Halu vältellä, käpertyä itseen ja turtana olo, eristäytyvä..rikkinäisyys. Kaikki olomuodot lie tarpeellisia ja pakottaa kohtaamaan hetken tässä ja nyt kun seinä on vastassa. Syitä ja selityksiä voi olla monia mutta vastuu kuitenkin itsellä. Ehdottomasti. .
Kirjoitan tämän siksi, että kaikkien tunteiden kohtaaminen on tarpeellista ja tärkeää. Ja siinä lie mahdollisuus muutokseen kun hetket ensin tässä ja nyt kohtaa. Se että epäonnistuu yhdessä asiassa voi olla todella merkittävää ja samaan aikaan on jatkettava elämistä, elämää ja koitettava hetkessä olla sitä mitä on, kaikessa epätäydellisyydessä ja rikkinäisyydessäkin. Löytää jostain sekin puoli itsestä, joka antaa anteeksi ja jolle riittää silloinkin (on pakko) kun on mokannut.. ammentaa siitä ja antautuu sille vaikka toivoisi asioiden menneen toisin. On silti löydettävä keino askeltaa hetkessä. Löytää lohtua että osaa jotain muuta, onnistuu jossain toisessa asiassa. Riittää siinä vaikka tässä toisessa ei riittänyt. . Ja koittaa elää tuskan läpi musertumatta. Kaatumatta kokonaan vaikka hajalla onkin.
Elämä ja kasvu... Raastavuudessaan kivuliasta ja hetkissä armeliastakin kun unohdus ja ilo on hetkessä läsnä... Kunnes uudelleen asetut kriisin ääreen. Missä juuri nyt on tuskaista olla mutta jonka avulla tamppaa mutaista maaperää.. Ehkä kovemmaksi polkea ehkä paremmaksi kulkea ehkä kasvat ja opit... Ehkä. Ainakin motivaatio olla parempi on mahdollisesti kasvanut ja tarve aidosti lunastaa paikka, olla parempi on vahvistunut. Hajoaminen ja kasvu sen seurauksena... Miten koostaa sirpaleista ehyempi.. Askel kerrallaan.
