20/08/2025
Toinen osa upean asiakkaamme Ellan matkasta syömishĂ€iriön kanssa.â€ïž
âLopulta viimeisen vaikean vastoinkĂ€ymisen jĂ€lkeen herĂ€sin. En halunnut jatkaa. Jatkaa, jatkuvassa kivussa. Jatkuvassa pelossa. Jatkuvassa itsevihassa. Halusin antaa mahdollisuuden itselleni. ElĂ€mĂ€lleni.
TĂ€llöin pÀÀtin antaa uuden mahdollisuuden aiemmin kokeilemalleni âall inâ -toimintatavalle, jossa pÀÀstetÀÀn irti kaikista ruokaan, ruokailuihin sekĂ€ liikkumiseen liittyvistĂ€ sÀÀnnöistĂ€.
Ajatus lĂ€hti tuttuni aloittaessa âall inâ. Se, miten hĂ€n kertoi saavansa elĂ€mĂ€nsĂ€ sekĂ€ itsensĂ€ takaisin pala palalta, askel askeleelta, antoi toivon. Antoi toivoa uskaltaa. Antoi tuon toivon kipinĂ€n, jolla oli suuri merkitys. Antoi vihdoin uskalluksen valita tuo aito parantuminen.
TÀmÀ lÀhestymistapa oli lopulta ainoa, joka auttoi minua eteenpÀin. Se toi vapautta, ettÀ annoin itselleni vihdoin luvan parantua ja hyvÀksyÀ muutoksen. Muutosta ei voi vÀlttÀÀ, joten sen hyvÀksyminen on avain eteenpÀin. Ahdistus on vÀistÀmÀtöntÀ, m***a sen lÀpi on mentÀvÀ ja vÀlillÀ vaikka ryömittÀvÀ, m***a lopulta kaikki tuo ahdistus hellittÀÀ.
Koin kuitenkin, ettei âall inâ riittĂ€nyt yksin. Parantuminen ei ole vain ruokaa, ei pelkkÀÀ fyysisen tilan vahvistumista. Se on matka syvemmĂ€lle â kohti oman itsensĂ€ löytĂ€mistĂ€, kohti itsetunnon ja kehon hyvĂ€ksymistĂ€. Se on luottamusta itseensĂ€, sekĂ€ hiljalleen pala palalta itsensĂ€ kasaamista uudelleen.
Omaa parantumistani aloin kutsua âfull bloomâ -matkaksi, kukoistuksen matkaksi.
Koko matkassani on kyse syömishÀiriön ymmÀrtÀmisestÀ -
niistÀ puolista, jotka ovat tehneet anoreksian osaksi elÀmÀÀni
niistÀ puolista, joista vaietaan
niistÀ puolista, joita romantisoidaan vakavuudestaan huolimatta
niistÀ puolista itsestÀ, jotka tekevÀt minut eivÀt ne, jotka anoreksia on ympÀrilleen luonut
niistÀ puolista, jotka pitÀvÀt kiinni syömishÀiriössÀ
ja lopulta paremman valitsemisesta. ElÀmÀn valitsemisesta.
TĂ€mĂ€ on antanut ja antaa pikku hiljaa mahdollisuuden pÀÀstÀÀ irti syömishĂ€iriön luomasta identiteetistĂ€. SillĂ€ haluan olla parantunut, en aina parantumassa. TĂ€mĂ€ on vasta alku matkallani - varmasti pitkĂ€llĂ€ ja kivikkoisella, m***a antoisalla tiellĂ€ kohti elĂ€mÀÀ.â