13/05/2022
Hetkiä vapaapäivältä:
❤️ Aamu klo 9. Poikien huoneiden ovet kiinni, molemmat siis kotona, vaikka nukkumaan mennessäni eivät vielä olleet. Tyttären vuode on tyhjä, mietin ehtikö hän kouluun ajoissa. Puolukoita aamupalaan. Mietin, mitä muut syövät joka päivä? Minä syön puolukkaa. Syön sitä noin 35 kiloa vuodessa. Mietin, mitähän terveysvaikutuksia sillä on ollut? Ehkä olen sen vuoksi sopivasti hapan.
❤️ Istun kahvin kanssa pöytään. Se tuoksuu hyvältä, kauramaidon vaahto kelluu sen pinnalla. Otan suullisen ja nautin siitä, ettei ei ole kiire mihinkään. Selaan uutiset, Suomi on edelleen paikoillaan. Ihailen Niinistön rohkeutta. Hengitän ihan vaan todetakseni, että voin sen tehdä ja olen tässä ja nyt.
❤️ Haluan tehdä itselleni hyvää. Yritän kaivella esille TRE:n lämmittelyliikkeet. Ja koska en löydä teen ne omasta päästäni. Tärisen noin 20 minuuttia. Se tuntuu niin hyvältä. Annan kehon hoitaa itseään ja olen vain matkustaja ja mahdollistaja. Keho on viisas.
❤️ Lähden lenkille. Vedän jalkaani lenkkarit, joiden kärjessä on pieni reikä. Nyt jo, vaikken edes ole juossut kovin paljon. Laitan musiikkia. Ihanaa musiikkia. On onni, että veljeni on musiikkialalla. Tutustun hänen kauttaan niin moniin uusiin artisteihin. Rakastan musiikkia. Rakastan liikettä.
❤️ Rakastan luontoa. Sadepäivä on tehnyt hyvää. On jo vihreää, jos oikein tarkasti katsoo. Näen veden virtaavan, elämän menevän eteenpäin. Perhonen kulkee hetken vierellä ja aurinko tanssii kilpaa sen kanssa. Huomaan, että keho toimii, eikä pohkeet ole kivikovat, niin kuin viimeksi juostessani. Ehkä aamuinen tärinä auttoi.
❤️ Kotitiellä silmiini nousee kiitollisuuden kyyneleet. Olen kehossani, tunnen, rakastan, hengitän. Kaikki on hyvin juuri nyt.
