09/03/2026
Monenlaisissa puheissa naisten kohtaama väkivalta tuomitaan, m***a silti tänä vuonna Suomessa on kuollut kuusi naista väkivallan uhrina. Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Missä on toimet?
Kun on itse kasvanut lähisuhdeväkivallan keskellä ja nähnyt lähimmäisten ympärillä elävän sellaisissa suhteissa, tietää, että näistä suhteista pois lähteminen ole helppoa. Se vaatii ihan järkyttävän määrän rohkeutta, m***a myös tukea ympäristöltä ja yhteiskunnalta. Uuden asunnon löytyminen, rahatilanne, yhteiset lapset ja asenteet ympärillä voivat kaikki vaikeuttaa pois lähtöä. Ja vaikka pois pääsisikin, ei se vielä välttämättä tarkoita turvaa.
Konkreettiset pois lähtemistä helpottavat asiat olisivat turvatalojen määrän lisääminen, kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden parantaminen, sosiaalihuollon palveluiden parempi resurssointi sekä riittävä perustulo, joka mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden kumppanista.
Ennen kaikkea tarvitaan asennemuutosta ja tukea poikien ja nuorten miesten elämään. Murhat tai lähisuhdeväkivalta ei ole erillinen tapahtuma, vaan sen alla on yhteiskunnan rakenteet ja asenteet, jotka näkyvät niin koulujen käytävillä, työpaikoilla kuin sosiaalisen median kommenteissa. Naisviha on voimissaan ja se luo vahvaa pohjaa sille, että väkivalta on helpompi oikeuttaa.
Tarvitsemme myös suunnitelman poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn. Kuinka saamme pojat kouluun ja opiskelemaan, miten voimme tukea erityisesti nuorten miesten mielenterveyspalveluiden saatavuutta, kuinka ratkaistaan Suomessa niin asunnottomuuskriisi kuin päihdekriisi? Ja onko väkivallan käyttäjälle tarjolla kuntoutusta ja apua, vai uskommeko, että vankilanseinät ratkaisevat yksin kaiken?
Näihin toivoisin hallitukselta näin naistenpäivän aattona ratkaisuja ja konkreettisia toimia, nyt kaikki toimet vaikuttavat vievän meitä aivan toiseen suuntaan.