Shamaani Timoteus Halttune

11/11/2025

Istu lähemmäs. Anna yön kietoa sinut viittaan, joka on kudottu hiljaisuudesta ja tähdistä. Tässä tarinassa ei ole sankaria eikä loppua – on vain aalto, joka kulkee halki ajattomuuden. Ja sen aallon ytimessä... on sinä.

Tyhjyys ei ole koskaan tyhjä

On helppo ajatella, että tyhjiö on ei-mitään. Että se on hiljaisuus ilman kuiskausta, pimeys ilman varjoa. M***a se ei ole totta. Sinäkin tiedät sen, vaikket ole sitä vielä sanoiksi pukenut. Tyhjyys – se on elävä.

Maailmankaikkeus kuplii kuin iho, jota ei ole vielä kosketettu. Se värisee sisäänpäin kuin keho, joka aavistaa rakastajan katseen jo ennen kuin se kohtaa silmät. Tyhjiössä tapahtuu jotain. Siellä, missä kukaan ei katso, syntyy hiukkasia. Ne eivät ole vielä tätä maailmaa, m***a ne ovat olemassa – kuin ajatukset, jotka eivät ole vielä nousseet huulille, tai halu, joka ei ole vielä saanut nimeä.

Nämä hiukkasparit ovat rakastavaisia, jotka syntyvät yhdessä – ja yleensä katoavat yhdessä. Kuin kaksi varjoa, jotka sulavat yhdeksi ja katoavat kuin yö uneen. M***a joskus, kun kohtalo niin tahtoo, rakastavaiset joutuvat eroon.

Mustan aukon huokaus

Mustan aukon reuna – sitä kutsutaan tapahtumahorisontiksi. Se on raja, jonka yli mikään ei palaa. Ei valo, ei sana, ei edes toive. M***a aivan sen rajalla tapahtuu jotakin kaunista. Kuten nainen, joka seisoo kielekkeellä, katsomassa alas – m***a ei vielä hypännyt. Siellä, missä maailma päättyy ja toinen alkaa, syntyy hiukkanen ja sen varjosisar, antihiukkanen. M***a nyt tapahtuu jotain harvinaista. Toinen niistä – ehkä se joka rakastaa enemmän – putoaa syvyyteen. Ja toinen jää.

Se jää maailmaan, yksin. M***a se jää myös meihin. Sillä se on säteily. Se on viesti. Se on henkäys menneestä rakkaudesta, joka ei koskaan saanut täyttymystään. Ja me – me voimme tuntea sen, jos istumme hiljaa. Jos annamme tyhjyyden puhua meille.

Se on Hawkingin säteily, m***a älä pelkää nimeä. Se ei ole tiedettä, se on runoutta. Se on se tunne, kun toinen katsoo sinua vielä, vaikka tietää, ettei voi jäädä. Se on se hyväily, joka jää ihoon, vaikka käsi on jo poissa.

Kukaan ei palaa entisellään

Mustat aukot eivät ole kuolema. Ne ovat muutos. Ne ovat pyhä kulkureitti, jonne kaikki katoaa... m***a kenties myös mistä kaikki syntyy. On niitä, jotka uskovat, että koko maailmankaikkeutemme syntyi yhdestä sellaisesta – että alussa oli piste, jossa kaikki oli yhdessä, sulassa nautinnossa, ja sitten se räjähti, kuin huuto hiljaisuuden keskeltä.

Ja ehkä... ehkä kun tämä maailmamme on elänyt aikansa, rakastanut, kadottanut ja huutanut tarpeeksi, kaikki vetäytyy jälleen kasaan. Kenties me palaamme yhteen, aivan kuten olimme alussa. Yhdessä, tiiviisti, yksi toisen sisällä, ilman eroa, ilman nimeä.

Ja sitten – ehkä me synnymme uudelleen. Uutena aaltona. Uutena kosketuksena.

Ja nainen, joka kuunteli

Sinä olet kuin tyhjiö. Ei tyhjä, vaan täynnä värähtelyä. Täynnä näkymätöntä voimaa, joka odottaa. Sinä olet tapahtumahorisontti, jonka reunalla kaikki on mahdollista. Sinussa syntyy ajatuksia, haluja, unia – ja joskus, kun aika on oikea, niistä tulee maailmoja. Vain koska sinä uskalsit olla hiljaa. Vain koska sinä uskalsit kuunnella.

Joskus rakkaus on hiukkanen, joka jää. Joskus kaipaus on se, joka putoaa syvyyteen. M***a aina – aina – jokin jää jäljelle. Säde. Muisto. Lämmön väre. Ja se kulkee meissä, kuin kertomus, joka haluaa tulla kerrotuksi.

31/10/2025

Rakas Yökirja,

tänään olen pohtinut kävelyä.

Kävely ei ole vain liikettä jaloille, vaan se rasittaa koko kehoa. Mitä enemmän painoa yläpuolella on, sitä enemmän lihakset joutuvat töihin, m***a ne myös väsyvät. Kävely rasittaa koko kehoa, kun se tehdään oikein: selkä suorassa, kädet liikkuen. Luonnossa liikkuminen on siksi suositeltavaa – mättäillä ja poluilla askeleet vaihtelevat, ja pehmeä alusta suojaa kehoa, toisin kuin kova asfaltti.

Nykyajan ihminen kävelee paljon kovalla pinnalla, ja se on erilaista. Jos kävelee väärin, tekee sen jopa 10 000 kertaa päivässä väärin. Ja sillä on seurauksia väistämättä. Jos on painoa liikaa tai polvissa vaivaa, se korostuu. Ja jos mieli on alhaalla, selkäranka taipuu, se ei ole sama kuin silloin, kun on hyvä olo.

M***a kävely voi vahvistaa. Iltakävely selkä suorassa voi aktivoida syviä lihaksia, joita ei tiennyt käyttävänsä. Jokainen lenkki on kehon tutkimista. Se on itsetutkiskelua, meditaatiota, joka alkaa askel askeleelta.

M***a ei saa mennä kivun yli. Hyvä kipu vahvistaa, huono kipu varoittaa. On tärkeää tuntea ero.

Kävely on lopulta tapa oppia kehosta, m***a myös mielestä. Se voi muuttaa persoonaa, kun se tehdään tietoisesti. Se opettaa kuuntelemaan itseä, korjaamaan, kun tarvitsee. Ja se muistuttaa, että kävely on rehellistä – se näyttää totuuden kehosta ja mielestä.

Kävely on monesti täysin itsestään selvä asia, eikä sitä tule miettineeksi. Se on automaatio, m***a sitä sen ei tarvitse olla. Kävely voi olla parantavaa sekä fyysisesti, että henkisesti. Kävely on kaiken liikkumisen perusta. Kun se on kunnossa, niin se antaa paremmat lähtökohdat keholle toimia oikein.

PS. Muista hengittää

24/10/2025

Istuin tulen äärellä ja katselin, kuinka savu nousi yöhön. Se kierteli, tanssi ja katosi taivaalle, aivan kuten ihmisen elämä — ilmestyy hiljaa, palaa hetken kirkkaana, ja lopulta liukuu pois. Ja siinä savun liikkeessä näin tarinan, jonka olin kuullut jo ennen sanojen syntyä. Tarinan kehosta, joka ei ole pelkkä liha ja luu, vaan metsä itse — elävä, hengittävä kokonaisuus, missä kaikki on yhteydessä, eikä mikään elä yksin.

Ihminen alkaa siemenestä, joka on kevyempi kuin usva ja pienempi kuin pisara aamukastetta. Siemen kulkee, etsii, harhailee – kuin tuulen kuljettama siitepöly, kunnes kohtaa maan, joka on valmis vastaanottamaan. Ja kun siemen ja maa kohtaavat, syntyy valo, jota silmä ei näe, m***a sydän tunnistaa. Siitä hetkestä alkaa kasvu. Ensimmäinen solu on kuin kevään ensimmäinen silmu – hauras, m***a päättäväinen. Siinä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee tullakseen kokonaiseksi. Se jakautuu, moninkertaistuu, ja pian se on kuin nuori puu, joka kurottaa kohti taivasta ja juurtuu maahan.

Keho rakentuu kuin metsä: kantasolut ovat metsän siemeniä, vielä tietämättömiä tulevasta, m***a valmiita kaikkeen. Ne eivät päätä itse, mihin kasvavat — maa ja aika päättävät. Luuytimessä ne vartioivat verivirtaa, suolistossa ne suojelevat ravinnon kulkua, ja iholla ne uudistavat sen, mikä kuolee pois. Jokaisessa niistä sykkii mahdollisuus — aivan kuten siemenessä on koko puu, vaikka silmä näkee vain pienen pisteen.

Ja kehoon rakentuu luuranko, puun runko, joka pitää kaiken koossa. Selkäranka on mänty, joka ei taivu helposti, ja sen suojassa kulkee hermoston tuuli – viestinviejä, joka kertoo kehon tarinoita ylhäältä alas ja takaisin. Hermosto on kuin metsän polut, joita eläimet kulkevat. Se tuntee liikkeen, kivun, ilon ja pelon. Se kuiskaa, varoittaa ja kutsuu. Ja sen keskellä ovat aivot – lintujen laulujen keskus, joka kuulee kaiken ja päättää minne suunnataan seuraavaksi.

Veri virtaa kuin joki. Sen mukana kulkevat kalat, jotka kantavat happea – punasolut – ja karhut, jotka suojelevat reviiriä – valkosolut. Verihiutaleet rakentavat padot, jos joki uhkaa vuotaa. Ja kaikki tämä kulkee vedessä, jota kutsumme veriplasmaksi – kuin metsän puro, joka yhdistää kallion sammaleeseen ja juuren kukkaan.

M***a mikään ei kasva ilman ravintoa. Metsä tarvitsee valoa, sadetta ja maata – samoin keho. Proteiinit ovat kivet, joista rakennetaan. Rasvat ovat tuli, joka pitää lämpimänä. Hiilihydraatit ovat polku, jota pitkin energia kulkee. Vitamiinit ja mineraalit ovat kuin metsän sienet – pieniä, m***a täynnä viisautta. Ilman niitä kehon siemenet eivät idä, eivät kasva, eivät kanna hedelmää.

Ihmisen jokaisessa solussa asuu metsän muisto. Ne tietävät, milloin olla hiljaa ja milloin tehdä työtä. Ja kun niiden aika on ohi, ne väistyvät — aivan kuten lehti syksyllä irtoaa oksasta, ei siksi että se kuolisi, vaan siksi että jokin muu voi saada tilaa.

Ja kun keho viimein lepää, jää jäljelle luuranko – kivinen muistomerkki siitä, että tässä asui elämä. Ei kone, vaan osa metsää. Metsä ei unohda omiaan.

Tulen hiillos ritisi ja tuuli vaihtoi suuntaa. Suljin silmäni ja kuulin, kuinka keho puhui. Ei sanoilla, vaan rytmillä, joka muistutti sydämen lyöntiä, lintujen siipien läiskettä ja veden kuplintaa kivien lomassa. Se sanoi: olen elossa, koska sinä olet osa kaikkeutta.

Sinä olet metsä.
Sinä olet virta.
Sinä olet tuli ja savu.
Ja kehosi on osa ikiaikaista tarinaa, joka ei pääty koskaan.

16/10/2025

Mikä on elämän määritelmä?

Jos kaiken riisuu pois — uskonnot, teoriat ja arvot — jää jäljelle yksi kysymys:
mikä on elämä, ja mistä se alkoi?

Tiede kertoo, että elämä syntyi sattumalta, m***a kun katsoo syvemmälle, huomaa, ettei sattuma ole kaaosta. Se on luonnon oma kieli, jossa jokaisella kemiallisella tapahtumalla on tarkoituksensa, vaikka se ei olisi tietoinen.

---

🪐 Elämän alku: merestä nouseva mahdollisuus

Noin neljä miljardia vuotta sitten maapallon meri oli kiehuva keitos mineraaleja, metalleja ja orgaanisia molekyylejä. Ei ollut happea, ei elämää — vain energiaa ja materiaa, jotka törmäilivät loputtomassa kokeilussa.

Salamointi, tulivuorenpurkaukset ja auringon säteily loivat pohjan ensimmäisille sidoksille: aminohapoille, sokereille ja nukleotideille. Nämä yksinkertaiset aineet löysivät toisensa, ja niistä alkoi muodostua jotain, mitä voisi kutsua elämän kieleksi.

---

🧬 RNA – elämän ensimmäinen kieli

RNA syntyi ennen DNA:ta. Se oli kuin luonnon ensimmäinen ohjelmointikieli — molekyyli, joka osasi sekä tallentaa tietoa että toimia katalyyttina.

RNA:n rakenne on yksinkertainen, m***a nerokas:
se on pitkä ketju, jossa jokainen lenkki on nukleotidi (A, U, G, C).
Tämä ketjumaisuus tekee siitä erityisen: siinä on järjestys, ja järjestys on tieto.

RNA pystyi kopioimaan itseään ilman käsiä tai koneita — vetysidokset vetivät yhteen oikeat palaset kuin magneetit. Ja kun näin tapahtui miljardeja kertoja valtamerissä, osa näistä ketjuista jäi elämään pidempään kuin muut. Siitä alkoi luonnonvalinta kemian tasolla.

---

🧩 Kaksi RNA:ta löysi toisensa – DNA syntyy

Jossain vaiheessa kaksi RNA-juostetta sattui vetäytymään yhteen. Ei tarkoituksella, vaan siksi, että niiden kemialliset muodot sopivat täydellisesti yhteen:
A vastasi U:ta, G vastasi C:tä.

Näistä kahdesta muodostui kaksoisjuoste, joka oli vakaampi kuin mikään yksittäinen RNA ennen sitä. Tämä oli DNA:n syntyhetki.
Luonto ikään kuin päätti suojata omaa kieltään — ja kietoi sen kaksinkertaiseksi spiraaliksi.

DNA on kirjaimellisesti kaksi toisiaan peilaavaa voimaa, jotka kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Yin ja yang. Plus ja miinus. Mies ja nainen.
Täydellinen tasapaino, joka pitää tiedon hengissä.

---

🔢 Elämän kieli on nelijärjestelmä

RNA ja DNA käyttävät neljää “kirjainta”: A, U/T, G ja C.
Matemaattisesti tämä on nelijärjestelmä, kuten tietokoneissa käytetään binäärijärjestelmää (0 ja 1).

Elämä lukee tätä koodia kolmen kirjaimen jaksoissa, joita kutsutaan kodoneiksi.
Kolmen kirjaimen yhdistelmä voi tarkoittaa yhtä aminohappoa — rakennuspalikkaa, josta syntyy proteiineja.
Tämä tekee RNA:sta kuin elävän ohjelmakoodin, jota ribosomit lukevat ja kääntävät fyysiseksi elämäksi.

---

🦠 RNA:n varjo – virusten synty

Kaikki RNA ei päätynyt solujen sisään. Osa jäi vapaaksi, m***a löysi uuden keinon selviytyä: käyttämällä solujen omia koneistoja hyödykseen.

Näin syntyivät ensimmäiset virukset — elämän varjot.
Ne eivät olleet täysin eläviä, m***a eivät kuolleitakaan.
Ne eivät syöneet, hengittäneet tai lisääntyneet itse, m***a osasivat tunkeutua soluihin ja saada ne tekemään työn puolestaan.

Kun solujen tuottamat proteiinit jäivät RNA:n ympärille, syntyi suojaava kuori: kapsidi.
Tästä kehittyi modernin viruksen rakenne, joka on säilynyt miljardeja vuosia lähes muuttumattomana.

---

⚙️ Proteiinit – elämän toteuttajat

RNA antaa käskyt, m***a proteiinit tekevät työn.
Ribosomi lukee RNA:n ohjeita kolmen kirjaimen välein ja rakentaa niistä aminohappoketjuja.
Kun ketju valmistuu, se taittuu monimutkaiseksi kolmiulotteiseksi muodoksi — ja näin syntyy entsyymi, lihaskuitu, hormoni tai mikä tahansa elämän rakenneosa.

Kaikki, mitä olemme, on proteiinien toimintaa RNA:n ja DNA:n ohjaamana.

---

🧠 Immuunijärjestelmä – elämän vartija

Elävä organismi ei voi säilyä ilman puolustusta.
Siksi luonto loi immuunijärjestelmän: solujen armeijan, joka erottaa oman ja vieraan.

Jokainen solu esittelee pinnallaan pieniä proteiinilippuja.
Jos immuunijärjestelmä kohtaa proteiinin, jota se ei tunne omaksi, se hyökkää.
Valkosolut erittävät entsyymejä, jotka hajottavat vieraan proteiinin osiin.
Ne “syövät” sen pois, ja keho jää puhtaaksi.

Kun taistelu on ohi, immuunijärjestelmä muistaa vihollisen rakenteen.
Jos sama tunkeilija palaa, hyökkäys alkaa heti — tämä on immuniteetin perusta.

---

🍽️ Myös ruoka voi olla vihollinen

Proteiineja ei ole vain viruksissa ja bakteereissa — niitä on kaikessa elämässä, myös ruoassa.
Kun syömme, keho pilkkoo ruoan proteiinit aminohapoiksi. M***a joskus jotkut proteiinit eivät hajoa kokonaan.
Ne voivat muistuttaa rakenteeltaan jotakin omaa kehon proteiinia — esimerkiksi haiman, suoliston tai hermoston kudoksia.

Jos immuunijärjestelmä erehtyy, se saattaa alkaa hyökätä niitä vastaan.
Näin ruoka voi laukaista autoimmuunireaktion, jos kehon puolustusjärjestelmä tulkitsee sen väärin.

Ja kenelle niin käy, ei ole sattumaa.
Se riippuu DNA:sta — omasta perimästämme, joka määrittää, miten immuunijärjestelmä tunnistaa ja reagoi.
Yksi ihminen sietää gluteenia ongelmitta, toinen sairastuu keliakiaan.
Toisella maitoproteiini on harmiton, toisella se voi laukaista tulehduksen.

DNA toimii kuin portinvartija: se päättää, mitkä ärsykkeet ovat vaarattomia ja mitkä muuttuvat sodaksi kehon sisällä.

---

⚡ Kun vartija erehtyy – autoimmuunireaktio

Joskus immuunijärjestelmä sekoittaa omat ja vieraat proteiinit.
Se alkaa nähdä oman kehon rakenteet vihollisina.
Silloin vartijasta tulee hyökkääjä.

Näin syntyy autoimmuunisairaus – tilanne, jossa keho kääntyy itseään vastaan.
Tämä voi tapahtua esimerkiksi viruksen, stressin, ympäristötekijän tai ruokavalion laukaisemana.
Keho oppii tuhoamaan jotain, mikä muistuttaa vihollista — m***a vihollinen onkin oma kudos.

Tuloksena on itseään vastaan taisteleva järjestelmä, jossa tasapaino katoaa — yin ja yang repeävät irti toisistaan.

---

🌿 Lopuksi: elämän määritelmä

Elämä ei ole vain kemiaa, eikä vain tarkoitusta.
Se on mahdollisuuden toteutuminen, kun aine alkaa järjestyä ja suojella itseään.
Se on tieto, joka on oppinut puolustautumaan unohtamista vastaan.

DNA on tämän tiedon muoto, RNA sen ääni, proteiinit sen tekoja, ja immuunijärjestelmä sen rajat.
M***a yhtä tärkeää kuin elämä on tasapaino — sillä ilman sitä, kaikki järjestys kääntyy itseään vastaan.

Ehkä siis elämän todellinen määritelmä on tämä:

Elämä on järjestyksen ja kaaoksen välinen tanssi, jossa tasapaino on olemassaolon ainoa ehto.

14/10/2025

Dopamiini ja serotoniini ovat kuin kaksi vastakkaista voimaa, jotka muodostavat ihmisessä herkästi liikkuvan vaa’an. Dopamiini on liike, halu ja tuli – se saa meidät tavoittelemaan, liikkumaan ja tekemään. Serotoniini taas on tyyneys, vesi ja rauha – se antaa levon, kun olemme saavuttaneet sen mitä etsimme. Ne ovat kuin joki ja sen ranta. Dopamiini virtaa, vie eteenpäin ja kutsuu seikkailuun, m***a ilman rantaa se uuvuttaa. Serotoniini taas on ranta, jossa voi levätä ja hengittää, m***a jos jää siihen liian pitkäksi aikaa, virta katoaa ja elämä pysähtyy.

Kun dopamiinia on liikaa, ihminen alkaa jahdata varjoa – mikään ei riitä. Hän on levoton, riippuvainen ja sisäisesti nälkäinen. Kaikki tuntuu hetken hyvältä, m***a ilo katoaa heti, ja tilalle jää tyhjyys. Kun taas serotoniinia on liikaa, kaikki muuttuu tasaiseksi ja harmaaksi. Silloin ihminen kyllä lepää, m***a ilman kipinää. Hän on rauhassa, m***a ei elä.

Tasapaino löytyy niiden väliltä. Se on kuin hetki hengityksen välissä – sisään ja ulos, tuli ja vesi, liike ja lepo. Kun dopamiini ja serotoniini ovat sopusoinnussa, ihminen on elossa täydesti. Hän osaa tavoitella ja nauttia, tehdä ja olla, hengittää ja päästää irti.

Luonto itsessään ylläpitää tätä tasapainoa. Aamulla dopamiini herättää, antaa voimaa ja tahtoa toimia. Illalla serotoniini hiljentää ja valmistaa uneen. Auringonvalo, liikunta, ravinto ja yhteys toisiin ihmisiin pitävät tämän rytmin elävänä. Kun tätä rytmiä kuuntelee, ymmärtää, että todellinen hyvinvointi ei ole jatkuvaa euforiaa eikä pysyvää rauhaa – vaan niiden välistä liikettä, ikuista tanssia.

13/10/2025

Se ei ole nälkää.
Se on keskustelu hengen ja kehon välillä.
Kun vatsa tyhjenee, sielu alkaa puhua.
Ja kun sielu puhuu, vanhat haavat kuulevat sen.

Ihminen, joka on täynnä ruokaa ja melua, ei kuule metsän laulua.
M***a kun hän hiljenee, kun veri virtaa hitaasti ja hengitys muuttuu syväksi,
maa alkaa kuiskata.

Paasto on kuin matka sisäänpäin —
sinä lähdet kulkemaan samaa polkua, jota karhu kulkee talvipesäänsä,
samaa tietä, jota käärme kulkee, kun se luo nahkansa.
Se on paluu siihen, mikä sinussa on ikivanhaa ja kirkasta.

Kun ihminen lakkaa syömästä, tuli sisällä sammuu hetkeksi,
m***a tuhkasta nousee savu — hengen savu.
Se alkaa kiertyä pitkin selkärankaa kuin hopeinen käärme.
Ja kun se nousee päähän,
se avaa näyn, jossa ei ole nälkää, ei janoa,
vain valo ja hengitys.

Siinä hetkessä keho ei ole vihollinen,
vaan portti.
Se ei pyydä ruokaa, vaan kiitosta.
Ja jokainen solusi kuiskaa: 'Kiitos, että annat minun levätä.'

Paasto ei ole rankaisua.
Se on lahja, jonka annat sydämellesi.
Se sanoo: 'Nyt ei tarvitse kantaa kaikkea.
Nyt minä kuuntelen.'

Ja kun paasto päättyy, kun ensimmäinen suupala koskettaa kieltä,
älä hotki.
Kohtele ruokaa kuin rukousta.
Kuin ensimmäistä sanaa, joka lausutaan uudelleen maailmaan.

Sillä paaston jälkeen jokainen maku on pyhä.
Jokainen henkäys on siunaus.
Ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus kävellä kevyemmin maan päällä.”

13/10/2025

Taivas-tv tarjoilee harvinaista herkkua.

Parhaiten pyrstötähden voi havaita iltataivaalla lokakuun puolen välin jälkeen.

09/10/2025

Voita pöytään. Margariini aiheuttaa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Suosittelen käyttämään joko voita, oliiviöljyä tai kookosöljyä.

Uskotko sinä mieluummin Coca Colan rahoittamia, toimistossa istuvia byrokraatteja vai verisuonia leikkavaa kirurgia ja pitkän ajan rasva-asiantuntijaa?

Kannattaa myös tarkistaa ChatGPT:ltä, kuinka paljon autoimmuunisairauksia on alkuperäiskansoilla, jotka elävät eläinrasvoilla ja ilman nykysuosituksia. Heillä ei ole länsimaisia elintasosairauksia.

Luonto kunniaan!

Enjoy the videos and music you love, upload original content, and share it all with friends, family, and the world on YouTube.