Janita Sammalkilpi - Sielun tuli, Tampere (2025)

06/11/2025

Voi juku mikä päivä täynnä upeita kohtaamisia. Tuntuu todella että on avoin sellaisella leikkisällä tavalla, jossa katseet pitkittyy ja antautuu yhteydelle, joka hetki sitten vielä jännitti enemmän. Kroonisesti kosketuksesta aliravittu kehoni antoi myös viestin: saa olla tarvitseva!

Nyt on kehon kuuntelulle avautumisen aika. Siitä paikasta yhteys muihin soljuu luontevammin. Hassua miten niin pitkään on ollut vaan antavana osapuolena työn puolesta eikä ole osannut pyytääkään muita kuin hierontaa. Keho tarvitsee myös niin monen muunkin kaltaisia kosketuksen laatuja.

Niin ravittu olo! Nam!

Tästä paikasta on helpompi laskeutua vastaanottamaan myös tuleva vuoto 🩸

05/11/2025

Tulla näkyväksi itselle peilin kautta. Kuoria kaikki pelko ja epäilys, pienetkin rippeet jotain valmista maskia, jonka niin herkästi otan kasvoilleni.

Piirteet pehmenee.

Jännitys sulaa ja kehon energiat tasapainottuu ylimääräisen täristessä ulos.

Olen läsnä ja yhteydessä.

Täydenkuun energioille antautuen ja antaa sisimmän johdatella sen aiheen äärelle mihin on nyt tärkeintä keskittyä. Mun keho, koti ja kohtisuora energia kumppanille avautumiseen. Niiden intentioiden kanssa annan kehoni avata itsensä ja ottaa vastaan se elämä, jota janoan.

Olen ravittu, levossa ja pehmentynyt.

🥰 🥰 🥰

Käteni, energiani ja läsnäoloni on avoinna myös uusille asiakkaille, jotka tarvitsevat palautusta kehoyhteyteen, stressin purkua ja hermoston rauhoitusta.

04/11/2025

En aio itseni kustannuksella tehdä julkaisuja, jotka tuntuu siltä että teen niitä muita varten. Koska tässä 30 päivän näkyväksi tulemisen haasteessa on kyse minusta aitona minuna, jotta voin sitä kautta palvella paremmin muita. Vähemmän päälle liimattua, opittua tapaa markkinoida. Enemmän ihmisyyden kokemuksen jakamista, koska mun tarvitsee kuoria itseltäni päältä se maski, joka kokee olevansa haluttu vain tietyssä miellyttäjän muotissa. Upeasti tämäkin opetti jo päivän 5 kohdalla millainen jakaminen tuntui musta falskilta.

Vaikka nyt on kuormittunut olo päivän tapahtumista, olen silti helvetin kiitollinen että uskalsin haastaa itseäni myös tuolla ulkomaailmassa tilanteisiin, joista alkuun koin epävarmuutta.

Harjoitellaan ihmisyyttä yhdessä 😌

02/11/2025

Aihe, joka on liikauttanut mua jo vuosia sitten, m***a joka sai mut piiloutumaan ajatusteni kanssa, koska sille ei ollut vastaanottoa ja uteliasta keskustelua.

Mitä kutsun luokseni silloin, kun olen epätietoisesti s*ksuaalisessa yhteydessä muihin? Jääkö minulle kannettavaksi toisen tunteet, traumat tai jopa minua energeettisesti mutkalle syöviä entiteettejä. Viimeisinkin on tapahtunut.

Semiselibaatti eli päätös siitä etten ole enää muiden käytettävissä tai itse käytä muita oman haluni tyydyttämiseksi on ollut todella avartava ja korjaava kokemus. Olen oppinut kunnioittamaan kehoani, herkkyyttäni energiassa ja mieleni tasapainoa, kun tunnistan etten anna pääsyä itseeni enää kevyemmin.

Se on ollut myös varsin yksinäistä ja pelottavaakin, kun todistaa muiden nauttivan elämästä kehotasolla. Ta**ratapahtumissakin itseni muille avaaminen tuntui jossain kohti liian raskaalta, jäin niistä tyhjäksi ja hämmennyksiin, koska edelleen oli ihmisiä, jotka halusivat vain ahmia s*ksuaalisuuttani ilman läsnäoloa ja turvaa. Musta tuli myös varovaisempi ja sulkeutuneempi, koska itse peilasin mennyttä minääni ja kokemuksia heihin, vaikka heidän aikeensa olisivatkin olleet puhtaita. Tämä on _aina_ tärkeää tiedostaa, mitä ajattelen muista, voi ollakin vain pelkojeni heijastuma. Sitten taas, kyllä mun keho tietää milloin ja kenelle on turvallista olla auki.

Lopulta s*ksuaalisen parantumisen matka on auttanut mua kääntämään sen energian mua itseäni palvelevaksi. Luovuuteen ja työhuoneen synnyttämiseen. Ja sieltä se energia aukeaa taas terveenä, turvallisena ja ravitsevana kohtaamisena myös itseni ulkopuolelle. Yhä vain tietoisempi omista rajoista.

Niin tärkeä, vaikkakin kipeä matka. M***a tämänkin kokeneena, on helppoa tukea myös muita vastaavissa tilanteissa.

01/11/2025

Heavy Metal Ta**rassa hypätään suoraan syvään päätyyn tunteiden purkamiseen ja hermostollisen kehon palautusharjoituksiin. Olemme läsnä niille vahvemmille tunteille, joita yksin on toisinaan haastavampi kannatella ja päästellä ulos turvallisesti. Mehustelemme tätä kaikkea vahvan hevimmän musiikin lainehilla.

27.11. Klo 17:30-20:30
27€ vielä tänään 1.11., sen jälkeen 35€

Katso lisää:
https://facebook.com/events/s/heavy-metal-tantra/1278639164305290/

Marraskuun pimeään ja pehmeään syliin laskeutuen,
Janita

30/10/2025

Trauma ei ole vain asiat, joita meille tehtiin. Traumaa on myös se mistä jäimme vaille, se mitä olisimme tarvinneet. Se heijastuu yhtälailla elämään kapasiteettina ottaa vastaan rakkautta, huolenpitoa ja positiivista huomiota. Jos ei ole tottunut saamaan sitä, mikä pienelle lapselle kuuluu rakkauden osoituksena, voi kuvitella ettei sellainen ole minua varten. Tälläinen hyvin syvällä oleva uskomus ohjaa ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, joissa todentaa uskomuksen todeksi. Se saa meidät katsomaan maailmaa enemmän uhkaavana kuin turvallisena paikkana.

Tässä hetkessä, kun maailma ja Suomikin käy läpi poliittisesti ja ihmisarvoa vähätteleviä järkyttäviä tapahtumia, perusturva järkkyy myös alitajunnan tasolla. Tapahtumien kauhistelu, masentunut mieliala ja viha ovat arkipäivää mediassa ja tapaamisissa. Tarvitsee opetella ihan tosissaan rajaamaan millaiselle informaatiolle ja kuinka usein sille itseään altistaa. Kuitenkin ulkoisen välttely aiheuttaa usein jonkin ohittamista myös sisäisesti. On tavallaan helpompaa vältellä ja dissosioida kuin kohdata sisällä liikkuva musta massa. Kaikki on yhtä.

Sain viestin: nyt ei ole aika sukeltaa pimeyteen, vaan purkaa oikein se mikä triggeröityy. Käyttää kanavana sitä mitä kollektiivissa liikkuu, omistaa tunteet, tuntea ne täysillä ja palauttaa keho pehmeyteen. Löytää kyky olla läsnä hyville asioille ja tehdä ihmisten hyväksi se mitä voi. Tähän on harjoiteltavissa oleva hallittu ja turvallinen tunnepurkaus, jonka olin unohtanut.

Tätä harjoitusta haluan itselleni muistutella ja myös ohjata sen tulevassa Heavy Metal Ta**ra -työpajassa. Kun ei ole olemassa mitään quick fix metodia, vaan resilienssi kasvaa harjoittelemalla, penduloimalla mielen ja hermoston kapasiteettia aktivaation ja levon välillä.

Hermostollisesti herkkänä ja m***a uupumusjaksoa läpikäyneenä liiallinen itsensä suojeleminen aiheuttaa eristäytymistä ja varovaisuutta liioitteluun asti. Trauman uudelleen aktivoituessa, kun kuvittelen ettei maailmalla ole minulle hyvää annettavaa, menen piiloon itseltäni ja muilta. Uskon että maailma on paha. Siispä joskus tarvitsee räjähtävää energiaa ja vastapainoksi hienovaraisempaa läsnäoloa.

Harjoitellaan elämää yhdessä 🖤

27/10/2025

Heavy Metal Ta**ran suunnittelupalaverin jälkeen huikean avustavan ohjaajan Elinan kanssa inspiraation liekki vaan loimottaa miten mehukas setti on tulossa! Jälleen olen luonut jotain mihin itse ehdottomasti haluaisin osallistua.

🖤Haluan osata ventiloida tunteeni itselleni ja muille terveellä tavalla omistaen oman kokemuksen.

🖤Tunnepurku on usein ihanan katartinen, m***a sinne pääseminen toisinaan vaatii tilanpitoa ulkopuolelta ja muiden ihmisten hyväksyvää peilausta.

🖤Hermoston ja kehon palautuminen ison purkauksen jälkeen ei jätä mua nääntyneeseen ja pelokkaaseen tilaan, vaan auttaa mua jatkamaan muita toimia. Toiminnan ohjaus jopa paranee, kun tunteet eivät ole sumentamassa ajattelua.

🖤Voiman muuttaminen toiminnaksi onkin ollut joskus haastavaa. Omaa voimaansa saattaa säikähtää ja hävetä, niin herkästi piiloutuu sen sijaan että vahvistuisi ja liikuttaa sitä siihen suuntaan, missä voi alkaa taas luomaan uutta.

Työpajan osallistujamäärä on vain 10, jotta kaikilla on tilaa purkautua ja palautua turvassa ja rauhassa.

Nähdään marraskuun lopun synkistelyissä!

25/10/2025

Yksinäisyyden illuusio

Näen Gazan lapset, heidän pelkonsa ja yksinäisyytensä.
Lopulta näen Gazan rauniot, josta kasvaa uusi kasvusto. Äiti Maa pitää huolen uusiutumisesta.

Minun yksinäisyyden syvin kohta siellä näiden kanssa, joka tulee kannatelluksi, kun ystävät pitelevät käsiä kehollani minun mennessä läpi itkujen aaltoja.

Yksinäisyyden illuusio, koska olen ollut yhteydetön. En ole antanut lupaa tuntea hetkeen maailman kauheutta ja se on tehnyt kärsimyksen pesän sisälle. Sinne on kietoutunut kipu erillisyydestä ja hädästä, että olen pelkojeni kanssa yksin. Maailmantilanne peilaitui itseäni vastaan olemisella.

Yhteydestä itseen ja laulun kautta saan itkun ulos, kivun virtaamaan epätoivon aalloissa kunnes toivo tulee rukousten muodossa ja ystävieni kannattelussa.

Toivottomuuteen solahtaminen niin kollektiivissa kuin henkilökohtaisessa elämässä on hyvin herkillä nyt monella. Sinne kuoreen on niin kovin helppo piiloutua yksin. Nähdään ne pienetkin kauneuden pilkahdukset kauheuden keskellä. Valoa on tässä lähestyvän talven harmaudessakin.

Tämä virtaus oli mahdollinen, koska oli piirin kannattelema tilanpito. Meditatiivinen läsnäolo, jossa saa käydä tunteiden kaaren vaikeista hetkistä rauhan tilaan. Ja parantavat laulut. Kiitos Maahisten laulupiirit.

Kuva Valopolku tapahtumasta.
Levitän juureni maan ytimiin luottaen kasvuun ja kannatteluun. Äiti Maa on vielä tässä.

Samanmoista tunteiden kaarta tarjoilee tuleva Heavy Metal Ta**ra. Minä olen jo siinä kentässä.

20/09/2025

On vaan niin siistiä voida pysähtyä tyytyväisenä olemaan just siinä missä on. Ei tarvi tehdä mitään suunnitelmia päästäkseen johonkin. Elämä ja työt saa olla avoimena kuuntelemassa mitä tämä tyhjyyden tila tuo tullessaan.

Isoja muutoksia eteenpäin kuljettaen pienin askelin just sen verran kuin tuntuu sopivalta. Jos loikka olikin liian pitkä, niin saa peruutella tarkastelemaan tilannetta uudelleen.

Oi, olisikohan täällä tilaa vieläkin isommille yllätyksille?

04/09/2025

Mä kuvasin mun oloa pari viikkoa sitten sellaiseksi, että olen jo pitkään kurkkinut jonkun tasanteen yli ja koittanut punnertaa sen päälle, m***a nyt vihdoin seison sillä tasanteella. Katson rauhassa sitä maisemaa, josta olen tähän tullut.

Katson laaksoja, ryteikköjä, kuoppia ja kukkaketoja. Katson sitä vuorta, joka on edeltänyt tätä pistettä. Kiitollisena ja haikeana kaikesta koetusta käännyn kohti jotain mitä en vielä näe selvästi.

Sumuseinän takana kajastaa valoa. Raikas ja kevyt tuulenvire tuo mukanaan tuoksuja, joiden houkutuksen tunnen voimakkaana kutsuna. Hitain askelin menen eteenpäin, hengittäen sisään itseni täyteen elämää. Luottaen tuntemattoman kutsuun.

Hei elämä, mitä sulla on mua varten vielä koettavaa, tunnettavaa ja nautittavaa?

24/08/2025

Nälkä, jota et saa tyydytettyä.

Ahnaasti kuljet kaiken uuden ja kiehtovan perässä kuin harakka etsien seuraavaa kiiltävää esinettä.

Halu kokea jotain suurta ja ihmeellistä. Uutuuden viehätys ja jännitys antaa kiksit, m***a pian sekin kohde on kulutettu loppuun, joten vaihdat seuraavaan.

Teet tätä ihmissuhteissa, viihteen kulutuksessa, itsekehitystä vauhdittavissa työpajoissa.

Vielä yksi hitti. Seuraava, seuraava ihminen, seuraava orgasmi.

Oletko täysi?

Oletko tyytyväinen?

Kuinka kauan?

Milloin pysähdyt?

Milloin elät elämääsi tyhjyyden ja tylsyyden kanssa?

Mulla on vapaus ahmia tätä maailmaa, m***a on myös vastuu arvostaa sitä ja asettaa rajat, joiden sisällä pysyn kiitollisena siitä mitä saan. En käytä maailman ja elämän resursseja tai ihmisiä itsekkäästi. Opettelen pyytämään ja kunnioittamaan sitä mitä saan. Rikkaus tulee pienen ja vähäisen arvostuksesta, ei ottamalla tai odottamalla aina vain lisää.

Kirjoitin tän sulle, joka jahtaat elämää ja kokemuksia täyttymättä. Ehkä pelkäät, että aika, kehosi kauneus ja maailman tarjonta loppuu kesken. Ehkä pelkäätkin pysähtyä hengittämään sisään elämää sen hienovaraisuudessa ja hitaudessa.

Terveisin yksi parantuva överihedonisti, joka opettelee nauttimaan yksinkertaisesta tavallisuudesta sohvaan sulautuen

23/08/2025

Kesä viuhahtaa nopeaan. Olisipa kolme kuukautta kestävä elokuu, tää on sitä herkullisinta aikaa, jossa jotain itsessä asettuu ja rauhoittuu. Värimaailma alkaa muuttua luonnon ollessa runsaimmillaan vehreyttä ja yöt ovat usein vielä lämpimiä. Pimeyskin alkaa jälleen syleillä iltaisin antaen mun laskeutua enemmän kohti sisäisen maailmaani kauniita tarinoita.

Tänään olen onnellinen menneestä kesästä, joka oli osin varsin kivulias, m***a silti kovin opettavainen ja korjaava. Se pehmensi minut jälleen takaisin minuksi ja mun virtaan.

Odotan syksyltä syvenevää kirjoitusintoa ja taiteellista mehustelua.

Janita Sammalkilpi - Sielun tuli