Asahi-Akatemia, Tampere (2026)

18/02/2026

30. ”MIELI JOHTAA, KEHO SEURAA”

Jatketaan edellistä päivitystä. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa sanotaan: mieli ohjaa, keho seuraa. Ajattele tilannetta, jossa kuulet voimakkaan äänen sivultasi. Ensin huomiosi suuntautuu ääntä kohti. Samassa katse kääntyy, pää seuraa ja vartalo järjestyy uuteen suuntaan. Koko keho muuttuu, koska sen orientaatio muuttuu.

Orientaatio alkaa huomiosta. Huomio voi siirtyä automaattisesti: äkillinen ärsyke kääntää katseen ja pään ennen tietoista päätöstä. Huomio voidaan myös suunnata tietoisesti: päätän kohdistaa katseeni horisonttiin, lattiaan tai toiseen ihmiseen. Molemmissa tapauksissa ei liiku vain silmä, vaan koko kehon suuntautuminen muuttuu. Katse ei ole pelkkä näköaistin toiminto, vaan huomion kehollinen ilmentymä. Se toimii koko kehon orientaation lähtöpisteenä.

Yksi asahin taustaidoista on yiquan, suomeksi ”mielen nyrkkeily”. Sana yi tarkoittaa mieltä tai intentiota. Intentio ei ole pelkkä ajatus liikkeestä, vaan kehon kokonaisvaltainen asettuminen suhteessa tehtävään. Kun intentio on selkeä, liike ei synny paikallisesti, vaan koko kehon järjestys muuttuu samanaikaisesti.

Asahissa käytämme paljon mielikuvia. Mielikuva on intention konkreettinen muoto. Se antaa mielelle suunnan, jonka mukaan keho järjestyy. Liikettä kannatteleva mielikuva vaikuttaa usealla tasolla. Ensinnäkin se suuntaa huomion: huomio siirtyy esimerkiksi kehon painon kokemukseen, liikkeen muotoon tai hengityksen tilaan. Toiseksi se rakentaa liikkeen intention ja voiman suunnan: liike ei ole pelkkää lihastyötä, vaan koko kehon suuntautumista ylöspäin, alaspäin tai laajenemiseen. Kolmanneksi se muuttaa kehon järjestymistä: selkeä mielikuva vaikuttaa tonukseen ja koordinaatioon ilman, että yksittäisiä lihaksia täytyy tietoisesti aktivoida.

Tässä näkyy mekaanisen ja somaattisen ohjauksen ero. Mekaaninen ohje kuuluu: ”aktivoi tämä lihas.” Somaattinen ohje voi olla: ”anna voiman juurtua maahan.” Jälkimmäinen ei määrää lihasta, vaan suuntaa intention. Keho etsii ja löytää harjoituksen myötä itse tarvittavan lihaskoordinaation.

Yiquanissa ajatellaan, että intentio järjestää voiman. Asahissa mielikuva toimii samassa roolissa. Se ei pakota liikettä, vaan luo suunnan, johon koko keho voi järjestyä: mieli johtaa, keho seuraa.

17/02/2026

29. KATSE JOHTAA, KEHO JÄRJESTYY

Jatketaan edellistä päivitystä. Mikä määrittelee pään ja niskan asennon? Katse ja sen suunta. Kun katseen suunta muuttuu, koko keho reagoi. Kyllä, ennen katsettakin on jotakin, m***a siihen palaamme seuraavassa päivityksessä.

Katse ei ole vain silmien liikettä. Silmien, pään ja niskan toiminta muodostaa tiiviin säätelykokonaisuuden. Kun katse siirtyy, niskan syvät lihakset aktivoituvat, tasapainoelin päivittää pään suhteen painovoimaan ja koko kehon tonus järjestyy uudelleen. Katse on orientaation väline.

Jos katse putoaa maahan, pää seuraa usein hienovaraisesti mukana. Niskan takaketju aktivoituu, rintakehä sulkeutuu hieman ja hengitys muuttuu. Jos katse lepää horisontissa, pää asettuu tasapainoisemmin selkärangan jatkeelle, niska pitenee ja kehon vertikaalisuus selkeytyy.

Tasapaino ei perustu vain jalkoihin, vaan myös suhteeseen horisonttiin. Näköjärjestelmä antaa hermostolle viitteen siitä, mikä on suoraa ja mikä vinossa. Vestibulaarinen järjestelmä yhdistää tämän tiedon pään asentoon ja säätelee lihastonusta koko kehossa. Katseen suunta vaikuttaa siis siihen, miten seisomme, hengitämme ja tuotamme voimaa.

Asahissa tämä näkyy hyvin konkreettisesti kuten edellisessä päivityksessä kuvasin. Kun taivutat selkää esimerkiksi liikkeessä “nosta pallo lattialta”, katse siirtyy alas. Jos annat katseen romahtaa, koko linjaus hajoaa. M***a jos siirrät katseen tietoisesti muutaman metrin päähän lattiaan ja pidät pään selkärangan jatkeena, vertikaalinen järjestys säilyy myös taivutuksessa. Kun palaat ylös, katse palaa horisonttiin ja keho järjestyy uudelleen.

Katse ei ole pelkkä aistin suunta. Se on koko kehon suuntautumisen alku. Tietoinen liike tarkoittaa tietoisuutta myös katseen suunnasta.

16/02/2026

28. "JUURRUTA VOIMA HIUSRAJAAN"

Jos olet katsonut Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, olet toistuvasti kuullut Jorma Uotisen neuvon: “anna niskan pidentyä.” Tämä on tanssijoille vakio-ohje. Miyamoto Musashi, 1600-luvulla elänyt japanilainen samurai, ilmaisi saman periaatteen miekkailutaidon oppaassaan: soturin tulee juurruttaa voima hiusrajaan.

Pään ja niskan suuntaaminen on keskeinen periaate monissa somaattisissa menetelmissä. Kun pää asettuu luonnollisesti selkärangan jatkeelle, takaraivo suuntautuu kevyesti ylöspäin, leuka ei työnny eteen ja pää lepää tasapainossa. Tämä tuntuu niskan pitenemiseltä. Kyse ei kuitenkaan ole niskan jännittämisestä, vaan pään ja niskan järjestäytymisestä optimaaliseen linjaukseen.

Kokemuksellisesti tällainen asento voi tuntua tahdonvoiman kohoamiselta. Pään ja niskan asennolla on vaikutusta vireystilaan. Niskan alue on neurofysiologisesti erityinen: se yhdistää näön, tasapainoelimen ja kehon proprioseptiikan. Pään asento vaikuttaa suoraan vestibulaariseen järjestelmään ja sen kautta koko kehon tonukseen. Kun pää järjestyy tasapainoisesti, hermosto asettuu valppaaseen m***a ei ylijännittyneeseen valmiustilaan. Tästä näkökulmasta Musashin ohje ei ole runollinen liioittelu, vaan tarkka havainto.

Myös katseen suunta on ratkaiseva. Horisonttiin suuntautuva katse tukee pään optimaalista asentoa. Jos katse putoaa maahan, pään linjaus usein muuttuu.

Kun teet asahin liikkeitä, vie kehon linjaus aina päälakeen asti. Kun taivutat selkää esimerkiksi liikkeessä “nosta pallo lattialta”, pidä pää selkärangan jatkeena myös silloin, kun selkä taipuu. Tämä tarkoittaa katseen tietoista siirtämistä horisontista muutaman metrin päähän lattiaan. Kun ojennut takaisin ylös, katse palaa horisonttiin.
Kehon yhtenäinen voima ulottuu koko liikkeen ajan jalkapohjista päälakeen asti.

15/02/2026

27. SOMATIIKAN SANASTOA 8

Koettu aika
Koetulla ajalla tarkoitetaan ajallisuuden kokemusta sellaisena kuin se ilmenee kehossa ja tietoisuudessa: kehomielessä. Tämä on eri kuin kellolla mitattava objektiivinen aika. Somaattisesti koettu aika voi tihentyä, hidastua tai laajentua. Hitaassa liikkeessä koettu aika usein pitenee: yksittäiset vaiheet tulevat havaittaviksi. Kiireessä tai jännityksessä koettu aika tiivistyy ja liike muuttuu karkeammaksi. Koettu aika vaikuttaa suoraan liikkeen laatuun. Kun aika koetaan avarampana, hermosto ehtii havaita ja säätää liikettä hienovaraisemmin.

Koettu tila
Koetulla tilalla tarkoitetaan sitä, miten keho kokee ympäröivän tilan ja oman sijaintinsa siinä. Fysiikan tila on objektiivinen tila. Somaattisesti tila voi tuntua ahtaalta, avaralta, painostavalta tai kannattelevalta. Tilan kokemus vaikuttaa asentoon, hengitykseen ja liikkeen laajuuteen Koettu tila ei ole vain ulkoinen ympäristö, vaan kehon ja ympäristön välinen suhde.

Koettu suunta
Koetulla suunnalla tarkoitetaan kehollisesti aistittua liikesuuntaa tai orientaatiota, ei pelkkää geometrisesti määriteltyä suuntaa. Esimerkiksi ylöspäin suuntautuminen voi tuntua kevenemisenä, alaspäin suuntautuminen juurtumisena. Eteenpäin voi tuntua avautumisena, taaksepäin vetäytymisenä. Somaattisesti suunnat eivät ole vain koordinaatteja, vaan laadullisia kokemuksia.

Koettu paino
Koetulla painolla tarkoitetaan sitä, miten kehon massa ja painovoima koetaan sisäisesti. Paino voi tuntua raskaudelta, kannattelulta, maadoittumiselta tai romahtamiselta. Somaattisessa työskentelyssä ei pyritä poistamaan painoa, vaan muuttamaan suhdetta siihen. Kun suhde painovoimaan tasapainottuu, keho ei tunnu raskaalta eikä ponnistelevalta.

Koettu voima
Koetulla voimalla tarkoitetaan voiman kokemuksellista laatua, ei mitattavaa voiman määrää. Voima voi tuntua puristavalta, pakottavalta, paikalliselta, virtaavalta tai kannatellulta. Somaattisessa liikkeessä voima ei yleensä tunnu paikalliselta ponnistukselta, vaan koko kehon yhtäaikaiselta aktivoitumiselta. Koettu voima kertoo enemmän hermostollisesta järjestymisestä kuin lihasmassan tai lihasvoiman määrästä.

Koettu keskusta
Koetulla keskustalla tarkoitetaan kehollisesti aistittua keskipistettä tai tasapainopistettä, ei vain anatomista painopistettä. Se voi ilmetä vakauden tunteena, liikkeen lähtökohtana tai koko kehon tasapainottavana ytimenä. Koettu keskikohta ei ole yksi tarkka piste, vaan dynaaminen alue, joka mukautuu tehtävään.

Koettu liikelaajuus
Koetulla liikelaajuudella tarkoitetaan liikelaajuuden tai kuormituksen kokemuksellista rajaa, ei pelkkää mekaanista ääriasentoa. Somaattinen raja on usein hienovaraisempi kuin anatominen maksimi. Se on kohta, jossa hermosto alkaa lisätä turvajännitystä. Rajan tunnistaminen on keskeistä turvallisessa ja hienovaraisessa harjoittelussa.

Koettu vertikaalisuus
Koetulla vertikaalisuudella tarkoitetaan pystysuuntaista suhdetta painovoimaan sellaisena kuin se koetaan kehossa. Se on yhtäaikainen juurtumisen ja kohoamisen kokemus. Ei jäykkä suoristuminen, vaan dynaaminen tasapaino alaspäin suuntautuvan painon ja ylöspäin suuntautuvan vastavoiman välillä.

Koettu rytmi
Koetulla rytmillä tarkoitetaan liikkeen ajallista järjestäytymistä kehossa. Rytmi ei ole vain tempo, vaan hengityksen, lihastyön ja painonsiirron välinen yhteys. Kun rytmi löytyy, liike tuntuu jatkuvalta eikä katkokselliselta.

14/02/2026

26. YKSI LIIKE, NELJÄ NÄKÖKULMAA

Edellä olevissa sanastoselityksissä olen käynyt läpi sellaisia somatiikkaan liittyviä käsitteitä kuten objektikeho, koettu keho, kehon kartta ja kehon kuva. Ne eivät ole vain teoreettisia käsitteitä, vaan ne ovat myös näkökulmia liikkeeseen ja sen harjoittamiseen.
Objektikeho tarkoittaa kehoa tarkasteltuna mekaanisesta, anatomisesta ja fysiologisesta näkökulmasta. Kun esimerkiksi puhumme asahin liikkeen terveysvaikutuksista, otamme silloin asahiin objektikehon näkökulman. Myös biomekaniikka kuuluu tähän näkökulmaan. Tämä näkökulma ei ole väärä, m***a yksinään puutteellinen.

Kun liikkeeseen liitetään kokemuksen ulottuvuus, siirrymme koetun tai eletyn kehon näkökulmaan. Se tarkoittaa nk. ”ensimmäisen persoonan” tasoa: miten itse koen kehoni ja liikkeeni. Somaattisisa menetelmissä juuri tämä näkökulma on keskeinen. Somatiikka tarkoittaa liikkeen tai kehon tarkastelua sisältä käsin. Se on myös asahissa aivan keskeinen.

Kehon kartta tai skeema (body schema) tarkoittaa näkökulmaa, jossa liikettä tarkastellaan niiden hermostollisten mallien kautta, joiden varassa liike organisoituu. Uusien taitojen harjoittaminen on uusien skeemojen muodostamista ja niiden vakiinnuttamista kehon hermostolliseen karttaan. Jos taitomme on vasta alkuvaiheessa, kehon karttamme on karkea. Oppiminen tarkoittaa tämän kartan hienosäätöä. Hermostollisena näkökulmana tämä kuuluu objektikehon alueeseen.

Kehon kuva on subjektiivinen käsityksemme ja mielikuvamme kehostamme. Pidämmekö itseämme jäykkänä, vahvana tai kömpelönä? Uskomukset ja asenteet vaikuttavat siihen, miten liikumme, liikkeemme laatuun, ja millaisia mahdollisuuksia koemme meillä olevan. Jos meillä ei ole käsitystä kehonlaajuisesta liikkeestä ja lihastoimintaketjuista, vaan hahmotamme oman liikkeemme aina paikallisesti, koko kehon läpi kulkevaa liikettä on vaikea myös oppia.

Kuvasin edellä, miten käsi alkaa asahissa maasta. Liikeketjun kuvaaminen maasta ja jaloista käsiin on kuvausta objektikehon tasolla. Kun sitten kuvaan, miten aistin jännityksen ja rentouden vaihtelua lihastoimintaketjuissa, siirryn koetun kehon alueelle. Asahissa ja somatiikassa yleisemmin pyritään biomekaanisen kuvauksen lisäksi kuvaaman, miten biomekaanisen tapahtuman koemme. Puhun kokemuksellisesta biomekaniikasta. Tämä on koetun kehon taso.

Aistimalla kokemuksemme vivahteita mahdollisimman tarkasti herkistämme proprioseptista ja inteteroseptista aistijärjestelmäämme: liikettä, asentoa ja kehon sisätilaa aistivia systeemeitä. Tämä puolestaan tarkentaa sitä hermostollista skeemaa, jonka varassa pystymme tekemään liikettä, jonka juuri on maassa ja voima kulkee jaloista vartalon kautta käsiin. Tämä on kehon skeeman tai kartan näkökulma.

Kun opimme tämän liikkumistavan, myös käsityksemme siitä, miten pystymme liikkumaan ja tuottamaan voimaa erilaisissa tilanteissa muuttuu. Ymmärryksemme voiman tuotosta ja sen menetelmistä muuttuu. Käsityksemme omasta kehostamme ja sen kyvyistä ja toimintatavoista muuttuu. Tämä on kehon kuvan näkökulmaa.
Kun teemme asahissa lyhyttä hengitystä tasaavaa liikettä, kaikki nämä näkökulmat ovat siinä läsnä ja niiden erottaminen auttaa myös tekemään liikkeen oikealla tavalla. Yksi liike, neljä näkökulmaa!

13/02/2026

25. KEHONLAAJUISESSA LIIKKEESSÄ KEHON KARTTA TARKENTUU

Kun opettelemme liikuttamaan kättä koko kehon tuella, emme opettele vain uutta liiketekniikkaa. Harjoittelemme samalla hermoston tapaa järjestää liikettä. Tämä on motorisen oppimisen ydin: hermosto rakentaa ja päivittää sisäisiä malleja kehosta ja sen suhteesta ympäristöön aistipalautteen ja liikkeen perusteella.

Neurotieteessä puhutaan ”body schemasta” eli kehon kartasta. Sillä tarkoitetaan aistimotorista kehon mallia, jonka avulla tiedämme missä kehon osat ovat ja miten ne suhteutuvat toisiinsa ilman jatkuvaa tietoista ajattelua. Tämä malli ei ole ajatus kehosta vaan toiminnan mahdollistava rakenne. Se rakentuu erityisesti proprioseptisesta informaatiosta, eli lihasten, jänteiden ja nivelten tuottamasta asento- ja liikeaistista, m***a myös tasapaino- ja näköaisti osallistuvat sen säätelyyn.

Jos liikumme pääasiassa paikallisesti, esimerkiksi nostamme käden ilman että suhde maahan muuttuu, hermosto tottuu organisoimaan liikettä paikallisesti. Hartia aktivoituu, m***a jalat ja keskivartalo osallistuvat vain vähän. Tällainen järjestymistapa ei ole virhe, m***a se rajaa kehon osien välistä yhteistyötä. Harjoituksissa, joissa liike kytketään tietoisesti jalkojen maahan tuottamaan voimaan, lisääntyy samanaikaisesti koko kehon proprioseptinen informaatio. Tutkimus motorisesta oppimisesta osoittaa, että juuri tällainen monipuolinen aistipalaute tarkentaa hermoston sisäisiä malleja, siis kehon karttaa, ja parantaa koordinaatiota.

Proprioseptisen harjoittelun on tutkimuksissa osoitettu parantavan asentotuntoa ja tasapainoa. Tämä viittaa siihen, että hermoston kyky havaita ja hyödyntää kehon eri osista tulevaa tietoa voi tarkentua harjoittelun myötä. Samalla liikkeen säätely muuttuu taloudellisemmaksi. Kun useat kehon osat aktivoituvat koordinoidusti, kuormitus jakautuu laajemmalle ja paikallinen ylijännitys vähenee. Liike tuntuu kevyemmältä.

Seisomisharjoitukset voidaan ymmärtää tästä näkökulmasta hermostollisena järjestäytymisenä. Kun ihminen seisoo ja suuntaa huomion jalkapohjiin, painovoimaan ja kehon linjaukseen, hän lisää tietoisuutta proprioseptisesta informaatiosta. Tämä ei ole pelkkää rentoutumista, vaan hermoston toiminnan hienosäätöä. Kun liike myöhemmin alkaa, keho on jo järjestynyt suhteessa maahan.

Kehonlaajuisen liikkeen opettelu on siis enemmän kuin biomekaniikkaa. Se on sensorimotorisen järjestelmän kouluttamista. Emme vahvista vain lihaksia, vaan tarkennamme hermoston kykyä yhdistää kehon eri osat toimivaksi kokonaisuudeksi. Hermoston uudelleenorganisoituessa liike ei käynnisty enää paikallisesti, vaan maahan kohdistuvan voiman ja koko kehon samanaikaisen aktivaation varassa. [Tekoäly piirsi kuvan, missä myös kartta on tarkentunut 😊)

12/02/2026

24. KÄSI ALKAA MAASTA

Ajattelemme yleensä, että käsi alkaa olkapäästä ja liikkuu olkanivelen varassa. Kun tarkastelemme koko kehon liikettä, jota asahissa opettelemme, käsi alkaa jaloista, itse asiassa maasta. Jos nostat käden niin, että suhteesi maahan ei muutu, liike jää helposti paikalliseksi. Hartia tekee pääasiallisen työn.

Kokeile seuraavaa harjoitusta:
1. Ota “kannattele palloa rinnan edessä” -asento.

2. Pidä keho mahdollisimman paikallaan ja nosta käsiä 10–20 cm, laske takaisin. Huomaa, että hartiat tekevät suurimman osan työstä.

3. Tee sama liike, m***a anna nyt lapojen liukua ja painua alas käsien noustessa. Huomaat, että kädet nousevat helpommin ja liike ei ole enää pelkästään olkanivelessä.

4. Tee sama liike ja ota selkä mukaan. Anna selän hieman pyöristyä käsien laskiessa ja ojentua käsien noustessa. Nyt kädet liikkuvat selän, lapojen ja käsien yhteistyönä.

5. Tee vielä sama liike, m***a ota mukaan myös jalat. Kun kädet laskevat ja selkä pyöristyy, polvet taipuvat hieman. Kun kädet nousevat, ojentuvat polvet ja selkä ja lavat putoavat hieman. Nyt kädet liikkuvat koko kehon tuella.

Harjoituksessa aktivoimme koko liikeketjun maasta käsiin. Tärkeää on, että liike ei tapahdu vaiheittain: ensin polvet, sitten selkä, sitten lavat ja lopuksi kädet. Liikeketjun tulee järjestyä samanaikaisesti. Tämä on tapa, miten asahissa nostamme aina käsiä. Paras liike sen harjoittelemiseen on lyhyt hengitystä tasaava liike.

Emme seiso asahin viimeisessä “palloa kannattelevassa” asennossa turhaan. Siinä harjoittelemme juuri tätä: kehon kannattelun ja liikkeen läpäisevää järjestymistä, jossa voima ei synny käsissä, vaan suhteessa maahan.

11/02/2026

23. SOMATIIKAN SANASTOA 7

Lihastoimintaketju
Lihastoimintaketjulla tarkoitetaan useiden lihasten ja niitä yhdistävien sidekudosten muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta, jossa voima ja liike välittyvät kehon osasta toiseen yhtenäisenä jatkumona. Yksittäinen lihas ei toimi erillisenä, vaan osana laajempaa verkostoa, jossa aktivoituminen, kuormitus ja liike siirtyvät segmentistä toiseen. Ketju mahdollistaa voimansiirron esimerkiksi jaloista selän kautta käsiin ilman, että yksittäinen nivel tai lihas joutuu ylikuormittumaan. Lihastoimintaketjut tekevät kehosta toiminnallisen kokonaisuuden eivätkä kokoelmaa erillisiä lihaksia.

Dynaaminen rentous (liikerentous)
Dynaamisella rentoudella tarkoitetaan tilaa, jossa keho tuottaa liikkeessä vain tarvittavan määrän lihastyötä ilman ylimääräistä jännitystä ja säilyttää samalla rakenteellisen tuen ja voiman välittymisen. Lihastyö ei katoa, vaan se on taloudellista ja tarkoituksenmukaista. Jännitys ja rentous vuorottelevat tilanteen mukaan, jolloin liike pysyy elastisena, jatkuvana ja hallittuna. Keho ei ole veltto, m***a ei myöskään ylijännittynyt. Dynaaminen rentous tarkoittaa optimaalisen tonuksen jatkuvaa ja tilanteeseen mukautuvaa säätelyä liikkeen aikana.

Avautuminen
Avautumisella tarkoitetaan kehon tai kehon osan suuntautumista laajentumiseen, ojentumiseen tai tilan lisääntymiseen suhteessa itseensä ja ympäristöön. Somaattisesti avautuminen voi ilmetä esimerkiksi rintakehän laajenemisena, selän ojentumisena, käsien ojentumisena tai levittäytymisenä, hengityksen syvenemisenä tai kokemuksellisena tilan tunteena. Avautuminen ei tarkoita pakotettua ojentumista, vaan liikkeen suuntaa kohti laajenemista.

Sulkeutuminen
Sulkeutumisella tarkoitetaan kehon tai kehon osan suuntautumista kokoontumiseen, taipumiseen tai tilan vähenemiseen. Somaattisesti sulkeutuminen voi ilmetä esimerkiksi selän pyöristymisenä, käsien kokoontumisena keskelle, hengityksen supistumisena tai kehon suojautuvana asettumisena. Sulkeutuminen ei ole negatiivinen tila, vaan luonnollinen liikesuunta avautumisen vastaparina.

Ekstensio
Ekstensio tarkoittaa nivelen ojentumista siten, että nivelkulma suurenee ja kehon osat etääntyvät toisistaan. Esimerkkejä ovat kyynärpään ojennus, polven ojennus ja selkärangan ojentuminen.

Fleksio
Fleksio tarkoittaa nivelen koukistumista siten, että nivelkulma pienenee ja kehon osat lähestyvät toisiaan. Esimerkkejä ovat kyynärpään koukistus, polven koukistus ja selkärangan eteenpäin taipuminen.

Kehon kartta (body schema, kehoskeema)
Kehon kartalla tarkoitetaan hermoston muodostamaa sisäistä toiminnallista hahmotusta kehon rakenteesta, asennosta ja liikkeestä, jonka avulla ihminen tietää, missä kehon osat ovat ja miten ne suhteutuvat toisiinsa ilman näköhavaintoa. Sen varassa liike, tasapaino ja toiminta mahdollistuvat ilman tietoista ajattelua.
Kehon kartta rakentuu pääasiassa proprioseptisesta ja interoseptisesta informaatiosta sekä ulkoisten aistien, kuten näön ja tasapainoaistin, tuesta. Se on elävä ja muuntuva järjestelmä, joka ohjaa liikkeen koordinaatiota, tasapainoa ja voimantuottoa. Kehon kartta ei ole kokemuksen kohde, vaan kokemuksen mahdollistava rakenne.

Kehon kuva (body image)
Kehon kuvalla tarkoitetaan ihmisen käsitystä ja mielikuvaa omasta kehostaan, sen ulkonäöstä, koosta, muodosta ja merkityksestä. Kehon kuva on psykologinen ja kulttuurisesti muotoutunut kokonaisuus, joka sisältää uskomuksia, tunteita, arvioita ja asenteita omaa kehoa kohtaan.

10/02/2026

22. NOSTA AINA HYVÄSSÄ ASENNOSSA

Päivityksessä nro 14 annoin ohjeen, että tuo harjoitus arkeen. Päivittäin teet paljon nostoja, työnnät auki ovia tai vedät niitä kiinni. Erityisesti nostoissa selän asento on kriittisen tärkeä. Varsinkin jos sinulla on selässä jo kulumia tai muuta vaivaa, huono nostoasento voi pahentaa tilannetta huomattavasti. Ole erityisen tietoinen siitä, että ennen kuin nostat, annat painon pudota alas eli polvet taipuvat sopivasti, lantio asettuu keskiasentoon samalla kun ylävartalo asettuu sopivaan kallistukseen selän pysyessä suorana. Tuo paino niin lähelle kehoasi kuin se tilanteessa on mahdollista. Taakan painopisteen tulee olla oman painopisteesi lähellä, jolloin selän kuormitus vähenee. Ennen nostoa hidasta, anna kehon järjestyä rauhallisesti hyvään nostoasentoon, nosta sitten vasta. Älä ryntää nostamaan. Ainakin seuraavat vaiheet voidaan erottaa tietoisesta taakan nostamisesta:

1. Arvioi tilanne. Kuinka painava taakka on? Onko siinä kahvat? Tarvitsetko apua? Minne olet viemässä sen?

2. Asetu lähelle taakkaa. Tuo oma kehosi mahdollisimman lähelle kuormaa, jotta taakan painopiste ja oma painopisteesi ovat lähellä toisiaan. Mitä kauempana kuorma on, sitä suurempi vipuvarsi ja kuormitus selälle.

3. Suuntaa jalat ja asetu tasapainoon. Aseta alat hartioiden leveydelle, paino keskellä jalkapohjaa. Polvet pois lukosta.

4. Laskeudu kuorman tasolle. Anna polvien ja lonkkien koukistua. Selkä pysyy pitkänä ja linjattuna, anna sen myös sopivasti kallistua (ei yleensä yli 45 asteen kulmaa). Pidä pää selkärangan jatkeena, katse kuormassa.

5. Tartu kuormaan. Ota mahdollisimman tukeva ote. Vedä kuorma lähelle kehoa jo ennen nostoa.

6. Järjestä keskusta. Ennen varsinaista nostoa anna keskivartalon aktivoitua kevyesti. Hengitä sisään ja anna uloshengityksen aikana jännityksen järjestyä ilman puristamista. Hengitys järjestyy noston vaatimalla tavalla: kevyessä nostossa se virtaa, raskaassa se voi hetkeksi pysähtyä sisään hengityksen jälkeen, jolloin vatsaontelon paine tukee selkärankaa.

7. Aloita nosto jaloista. Ponnista maata vasten jaloilla. Ajattele, että työnnät lattiaa alaspäin. Voima alkaa jaloista, keskivartalo välittää sen ja kädet toimivat voiman siirtäjinä, eivät nosta yksin.

8. Pidä kuorma lähellä vartaloa. Mitä lähempänä kuorma on, sitä pienempi kuormitus alaselälle. Hartiat pysyvät leveinä ja alhaalla, eivät nouse kohti korvia.

9. Kannattele rakenteella, älä purista. Käytä koko kehon koordinaatiota. Tonus on riittävä m***a ei ylijännittynyt. Hengitys saa jatkua.

10. Laske kuorma hallitusti. Laskeminen tapahtuu samalla periaatteella kuin nostaminen: jalat koukistuvat, selkä pysyy pitkänä, kuorma lähellä kehoa.

09/02/2026

21. VOIMA EI SYNNY KÄSISTÄ VAAN KOKO KEHOSTA

Olemme tottuneet työskentelemään arjessa pääasiassa käsillä. Nostamme, vedämme ja työnnämme käsillä. Tällöin voimantuotto jää helposti paikalliseksi.

Asahissa opetellaan koko kehon voimantuottoa: voima alkaa jaloista ja välittyy lantion ja ylävartalon kautta käsiin. Tämä periaate tunnetaan esimerkiksi taijissa ja muissa kiinalaisissa sisäisissä kamppailutaidoissa. Biomekaanisesti kyse on voimaa välittävästä kineettisestä ketjusta, lihastoimintaketjujen koordinaatiosta.
Kokeile itse: Seiso seinää vasten, toinen jalka edessä.

Vaihe 1:
Aseta kädet seinää vasten ja työnnä pelkästään käsillä. Huomaa, miten kädet työntävät ylävartaloa taaksepäin, selkä joutuu taipumaan ja voima jää heikoksi ja hajanaiseksi.

Vaihe 2:
Pidä kädet samassa kohdassa, m***a järjestä kehosi uudelleen.
Nojaa eteenpäin niin, että takajalasta kulkee eteen kallistuva linja kohti päälakea. Saatat joutua siirtymään hieman taaksepäin.
Lähde nyt työntämään seinää hitaasti niin, että aloitat työn jaloista. Älä tee käsillä mitään erikseen. Aisti, miten voima alkaa jaloista, keskivartalo aktivoituu, kädet jännittyvät välittämään voiman seinään Tutki tätä järjestystä: jalat – vartalo – kädet.

Huomaa kuitenkin, että voima ei todellisuudessa kulje vaiheittain kuin viiveellä etenevä aalto. Se alkaa jaloista, m***a ilmenee lähes samanaikaisesti koko ketjussa. Kun jalat tuottavat voimaa maata vasten, keskusta ja kädet järjestyvät yhtä aikaa.

Asahissa käytämme voimaa tällä tavalla. Emme nojaa paikalliseen lihasvoimaan, vaan koko kehon koordinoituun voimantuottoon, jossa lihastoimintaketjut työskentelevät yhdessä. Voima näkyy käsissä, m***a sen perusta on jaloissa.

08/02/2026

20. SOMATIIKAN SANASTOA 6

Ryhti
Ryhti tarkoittaa kehon asentoa ja sen järjestymistä suhteessa painovoimaan seisoma-, istuma- tai liikkumistilanteessa. Arkikielessä ryhdillä viitataan usein “hyvään” tai “huonoon” asentoon, esimerkiksi siihen, onko selkä suora, rinta auki ja vatsa sisään vedetty, jolloin käsitteeseen sekoittuu myös esteettinen ja kasvatuksellinen kehoihanne. Siksi se ei ole kovinkaan käyttökelpoinen käsite somatiikassa. Somatiikassa käytetään mieluummin käsitteitä kuten linjaus, vertikaalisuus, järjestyminen.

Linjaus
Linjauksella tarkoitetaan kehon eri osien keskinäistä järjestymistä suhteessa toisiinsa ja painovoimaan niin, että kuormitus jakautuu tasapainoisesti ja liike voi kulkea esteettä kehon läpi. Toisin kuin ryhdin käsite, linjaus ei viittaa tiettyyn ulkoiseen asentomalliin, vaan dynaamiseen suhteeseen, jossa luusto, nivelet ja lihastyö järjestyvät taloudellisesti suhteessa toisiinsa, ympäristöön ja tehtävään työhön.

Vertikaalisuus
Vertikaalisuudella tarkoitetaan kehon suhdetta pystysuuntaan eli painovoiman suuntaan. Vertikaalisuus on yhtäaikaista kokemusta kehon juurtumisesta alaspäin ja suuntautumisesta ylöspäin. Se on painovoimaan vastaamista ilman ylimääräistä jännitystä.

Funktionaalinen keskilinja
Funktionaalinen keskilinja tarkoittaa tehtävän suuntaan mukautuva kehon keskilinjaa, joka mahdollistaa taloudellisen voimansiirron. Toisin kuin staattinen pystylinja, funktionaalinen keskilinja ei ole aina pystysuora. Se mukautuu tehtävään: seisoessa se suuntautuu pystysuoraan, m***a esimerkiksi autoa työnnettäessä se kallistuu eteenpäin niin, että kehon massa ja tuotettu voima suuntautuvat työn suuntaisesti. Näin voimantuotto tapahtuu rakenteellisesti eikä pelkästään lihasvoiman varassa.

Neutraaliasento
Neutraaliasennolla tarkoitetaan nivelen tai kehon osan keskiasentoa, jossa se sijaitsee oman liikelaajuutensa keskikohdassa eikä ole suuntautunut kumpaankaan ääriasentoon. Neutraaliasennossa kehon osa on tasapainossa suhteessa ympäröiviin rakenteisiin ja painovoimaan. Se ei ole kallistunut, kiertynyt tai siirtynyt äärisuuntaan, vaan sijaitsee liikkeen keskialueella, josta liike voi alkaa mihin suuntaan tahansa.

Lantion neutraaliasento: lantio on etu–taka -suunnassa liikelaajuutensa keskellä, ei korostetusti eteen eikä taakse kallistunut.

Hartialinjan neutraaliasento: hartiat eivät ole vetäytyneet taakse tai painuneet eteen.

Pään neutraaliasento: pää ei ole työntynyt eteen eikä vetäytynyt taakse, vaan lepää tasapainoisesti kaularangan päällä.

07/02/2026

19. SOMAATTINEN TARKISTUSLISTA ENNEN LIIKETTÄ

Somatiikassa liike tapahtuu aistilähtöisesti, ei muotolähtöisesti. Siksi on hyvä pysähtyä aistimaan kehoa ja sen tilaa ennen kuin lähdetään liikkeelle. Näin voi tehdä aina yksittäistä liikettä harjoiteltaessa, ennen koko liikesarjan tekemistä tai ryhmän yhteisenä tapana aloittaa asahi.

Tässä ehdotukseni yhdenlaiseksi somaattiseksi tarkastuslistaksi. Sen tarkoitus on tuoda aistit paikalle ja antaa kehon järjestyä ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtuu.

1. Kontakti maahan
Onko paino enemmän päkiöillä, kantapäillä vai keskellä? Ovatko nilkat rennot?

2. Polvien jousto
Ovatko polvet pois lukosta ja joustavatko ne kevyesti?

3. Lantion keskiasento
Onko lantio keskellä, häntä hieman pudonnut, ja etsiikö lantio rennosti tasapainoista asentoa?

4. Painovoiman suunta
Annatko painon valua kohti jalkoja vai pidätkö sitä ylhäällä?

5. Linjaus
Onko selkä hyvin suhteessa painovoimaan ja suuntautuuko päälaki kevyesti ylöspäin?

6. Hengityksen tila
Miten hengitys liikuttaa kehoa juuri nyt? Onko sen liike vapaata, pidätettyä vai huomaamatonta?

7. Sisäinen liike
Huomaatko kehossa pieniä liikkeitä, vaikka seisot paikallasi? Mistä keho elää juuri nyt?

8. Tonus
Onko kehossa alueita, jotka tekevät enemmän työtä kuin olisi tarpeen? Mitä tapahtuu, jos annat niiden tehdä hieman vähemmän? Voitko pudottaa jotakin pois?

9. Huomion suunta
Onko huomio enemmän ajatuksissa vai kehossa? Mihin kohtaan kehossa huomio haluaa asettua?

10. Valmius liikkeeseen
Onko keho valmis liikkumaan vai vielä valmistautumassa? Kun liike alkaa, mistä kohdasta kehoa se käynnistyy? Onko liike paikallinen vai koko kehon liike?

11. Liikkeen ohjaus
Kun liike alkaa, teetkö sitä vai annatko sen tapahtua aistimuksen ohjaamana?

Asahi-Akatemia