04/05/2020
Toimittaja Raiko Häyrinen STT:stä teki journalistisen urotyön, joka on puhuttanut urheilupiirejä muutaman päivän enemmän kuin korona. Olen itse pähkäillyt tapaus Yrjövuorta jo pitkään.
Kyseessä on eräänlainen sankaritarina jo siinä, että hän on todistettavasti ollut NBA-mestarin huoltotiimissä ja ansaitsee tästä aplodit ja kunnioituksen. Valitettavasti hänelle, kirjailijalle ja toimittajille tämä ei ole riittänyt. Media onkin ollut kolmisen vuotta täynnä viihdyttävää klikkijournalismia kyseiseen herraan ja hänen tekemisiin liittyen. Aiheet ovat olleet laidasta laitaan milloin mistäkin ninjailuista, NBA-tähden takareiden hoitamisesta "vain ihon peittämäksi treenatuksi lihaskudokseksi". Tarinaa on keksitty myös siitä, että kyseinen biomekaniikan, urheilulääketieteen, fysioterapian, fysiikkavalmennuksen tai milloin miksikin asiantuntijaksi tituleerattu henkilö on myös dopingtestausmetodiikan edelläkävijä vakuuttaen tunnistavansa steroidien käytön yhdellä vilkaisulla ilman dopingtestiä. Ja kuulemma KAIKKI NBA:ssa tuntee hänet nimellä ”The Finn”.
Yllä mainittu puhe on sellaista, jota jenkkilässä viljellään. Meillä suomalaisilla on tahto uskoa rehellisyyteen ja rehellisyyttä pidetään erittäin tärkeänä arvona. Meidän sanotaan myös arvostavan erityisesti ihmisiä, jotka eivät tuo osaamistaan esiin. Tästä monille tuttuna esimerkkinä on yksi idoleistani vaatimattomuuden ilmentymä Raimo Helminen, jonka yleisvastaus lähes kaikkeen on aina tyyliin "no emmää ny tierä".
Valitettavasti suuret puheet ovat kuitenkin monille suomalaisillekin tärkeämpää kuin teot. Miksi toimittajat ja me suomalaiset yleensäkin langetaan kuten kaikki muutkin kuitenkin suuriin puheisiin emmekä vaadi riittävää näyttöä asioista?
Tavalliset kuntoilijat, m***a erityisesti urheilijat helposti innostuvat uusista jutuista ja kovista puheista pelkona jäädä jälkeen muista samoja taikatemppuja kokeilevista. Haluaisimmehan me kaikki nopeita ja helppoja ratkaisuja. Järjestelmällisesti, m***a valitettavan hitaasti etenevä tiede ei täten usein riitä ja siten on täysin ymmärrettävää, että urheilijat ja kuntoilijat lankeavat milloin mitäkin sähkömagneettista säteilyä ja biomekaanista aktivointia myyvien helppoheikkien lankaan.
Olisi kuitenkin tärkeää, että oppisimme pois tällaisesta älyllisestä laiskuudesta ja olisimme kriittisempiä. Yhtenä virhepäätelmänä on perusteluissa jonkun asian (esimerkiksi valmentajan, menetelmän tai urheilijan) suosioon vetoaminen. Kuitenkaan se, että jokin asia on suosittua tai yleistä, ei ole pätevä argumentti jonkin asian totuudenmukaisuudelle tai toimivuudelle. Toimittaja saattaa esimerkiksi kirjoittaa, että "Ammattitaidon todisteeksi luulisi riittävän vuosikausien luottotyö maailman kalleimpiin ja parhaisiin urheilijoihin ja planeetan tunnetuimpiin ihmisiin kuuluvan Kobe Bryantin suorituskyvyn optimoimiseksi. Tällaista kaveria ei yksikään poropeukalo ropeloi."
Itse olisin kuitenkin kriittisempi ja katsoisin asiaa laajemmin yleistämättä liikaa. Jos ihminen on päässyt tunnettujen ihmisten ympäröimäksi tai on itse kuuluisa, suosittu, nallekarhun pörröinen ja luonnollinen, karismaattinen, massiivisen lihaksikas tai hyvännäköinen, se ei tee hänestä asiantuntijaa tai osaajaa. Samoin myöskään omiin kokemuksiin ja Googlesta poimittuihin artikkeleihin vetoaminen ei ole asiantuntijuuden tai osaamisen merkki. Toisaalta on ilman muuta tunnustettava, että maailman yhteen kovimmasta urheiluseuroista ei pääse hierojaksi vain lukemalla tutkimuksia. Uusimpien tutkimustulosten perässä tuuliviirin tavoin heiluva ja yksittäisiä tutkimuksia väitteidensä tueksi valikoiva kirsikanpoimija tai PubMed-tietäjä ei myöskään ole luotettava tietolähde isoissa ja haastavissa kokonaisuuden hallintaa vaativissa asioissa, kuten elintavoissa. Asiantuntija ja osaaja onkin kokonaisvaltaisempi paketti asiantuntijuutta kuin paljon rahaa ja glamouria, suuret lihakset, puheet tai vääränlainen lukeneisuus.
Nyt siis vinkkinä vaikkapa television ja radion urheiluohjelmille ja lehtien urheilusivuille. Vaatikaa kovempaa näyttöä kuin ihmisten omat puheet. Ja lukijat, älkää uskoko kaikkea mitä luette tai kuulette. Emme saa olla liian sinisilmäisiä.
Vastaavasti meidän liikunta-alalla toimivien tulee tarttua ärhäkästi sellaisten Suomessa ei-suojattujen tittelien kuten vaikkapa ”medical trainer”, ”athletic trainer”, ”valmennuksen asiantuntija” tai ”biomekaniikan asiantuntija” epäasialliseen käyttöön. Ongelma on, että tällaisia nimityksiähän voi käyttää ihan kuka tahansa itsestään. Tämä on harmillista niitä kohtaan, jotka ovat kouluttautuneet vuosikausia näiden alojen asiantuntijoiksi. Esimerkiksi vaikkapa omassa yliopistossani liikuntatieteellisessä tiedekunnassa biomekaniikka on oppiaine, jossa voi kouluttautua tohtoriksi asti tarkoittaen käytännössä aiheeseen erikoistumiskoulutusta noin 8-10 vuoden ajan. Suurin osa tällaisista kouluttautuneista asiantuntijoista ei pidä suurta meteliä itsestään mediassa, vaikka asiantuntemus olisikin ihan huippuluokkaa itse itsensä asiantuntijaksi nimittäneiden henkilöiden rinnalla.
Olen varma, että tulevaisuudessa sertifioinnein tai vastaavin kontrollein monia nimikkeitä ei voi käyttää enää ihan kuka vaan helpottaen myös toimittajien työtä asiantuntijoita etsittäessä. Esimerkiksi Yrjövuori on omien puheidensa mukaan ollut Jenkeissä ”Athletic trainer”, m***a näin asia ei ole, koska tämän nimikkeen saamiseen vaaditaan USA:ssa maisteritason tutkinto. Toimittajia ja kansaa tällaisilla hienolle kuulostavilla nimikkeillä voi huijata, m***a oikeat asiantuntijat kokevat myötähäpeää seuratessaan keksityillä titteleillä taiteilevien ihmisten esiintymistä, joissa substanssiosaamisen puute paistaa voimakkaasti läpi. Myöskään fysioterapeutti Yrjövuori ei siis ole, vaikka sellaisenakin on esiintynyt vuosien saatossa. Fysioterapeutti on Suomessa Valviran laillistama ammattinimike noin 3,5 vuoden koulutuksesta.
Kunnioitan suuresti urheilussa huoltajina pyyteetöntä työtä tekeviä ihmisiä. Toivottavasti tämä tapaus Yrjövuori ei tee karhunpalvelusta näille ja monille muille tärkeille arjen sankareille. Toivon myös, että Yrjövuori itse oppii Suomessa "talon tavoille", imee itseensä nöyryyttä ja rehellisyyttä suomalaisilta kollegoiltaan ja löytää ammattilaisena oman fokusoidumman tonttinsa, jossa voi auttaa suomalaista urheilua parhaan osaamisensa mukaan.
Toivon sydämestäni, että emme ota mallia ”suuresta ja kauniista” USA:sta ja ala hyväksymään tai pahimmassa tapauksessa arvostamaan toistuvaa liioittelua ja valehtelua.
