26/01/2026
Otteita (työ)elämästä...
Aloitettiin muutama viikko sitten kevätkausi lasten ja nuorten joogaryhmien kanssa ja ollaan nyt oltu kaikessa rauhassa perusasioiden äärellä.
Yksi keskeinen sääntö tai paremminkin lupaus meillä ryhmien kanssa on se, että jokainen saa olla omalla matollaan omassa rauhassa, omassa turvassa. Jokainen voi luottaa siihen, että kukaan ei tule omalle matolle, omaan tilaan. Että kukaan ei yllättäen koske sinua, vaan voit luottaa siihen, että olet omassa rauhassa jos vaikka ollaan silmät kiinni, rentoudutaan tai muissakaan tilanteissa.
Tää on mun mielestä erittäin tärkeää. Niin lasten kesken kuin myös suhteessa minuun aikuisena. Mullakaan aikuisena ei ole lupa mennä lapsen matolle/tilaan ilman lupaa. Jos esimerkiksi on tarvetta korjata lapsen asentoa keholle turvallisemmaksi, kysyn luvan: "saisinko vähän auttaa/saanko vähän koskea tätä kättä" tms...
Uskon että tämä sama pätee myös aikuisten keskuudessa?
Toisinaan meillä on harjoituksia mitä tehdään yhdessä, satuhierontaa, parin kanssa tehtäviä juttuja ym. Tai loppurentoutuksessa saatan kysyä, kuka haluaa että käyn silittämässä/peittelemässä. Keskeistä siinä on, että silloin lapsi tai nuori tietää että joku koskee häntä tai hän itse valitsee tulla kosketetuksi.
Mun mielestä tässä on kysymys toisen tilan kunnioittamisesta. Ja turvasta. Ennakoitavuudesta ja luottamuksesta. Itsemääräämisoikeudesta ja rajoista.
Semmosia mietteitä täällä tällä kertaa. Mielenkiintoista olisi kuulla teidän ajatuksia tästä teemasta.
