http://www.inkarna.fi/, https://linktr.ee/inkarna

Inkarna terapiat, Espoo (2025)

10/10/2025

Pysähdy hetkeksi kaiken keskelle.
Anna katseen pehmetä, silmien sulkeutua ja huomion kääntyä sisäänpäin.

Tunne hengityksen liike. Se, miten ilma kulkee sisään ja ulos omassa tahdissaan.

Huomaa, mitä sinussa on tänään: ehkä rauhaa, ehkä levottomuutta, ehkä tyhjää tilaa. Ehkä jotain ihan muuta.

Tunnustele sitä, voisiko tässä hetkessä sallia kaiken vain olla. Vastustamatta ja muuttamatta mitään.

Ei tarvitse tietää, miksi jokin tuntuu miltä tuntuu.
Riittää, että huomaat sen.

04/10/2025

Paras lahja, jonka voit toiselle ja itsellesi antaa, on totuus.

Paras lahja, jonka voit toiselta saada, on totuus.

Totuus ei aina tunnu miellyttävältä, vaan voi olla pelottavaa ja omia haavoja triggeröivääkin. Siitä huolimatta totuus aina lopulta vapauttaa meidät, ja sulattaa sen jonkin omituisen mähmäisyyden, joka on muodostunut avoimen yhteyden esteeksi kahden ihmisen välillä.

02/10/2025

Arvottomuuden haavaa kantaessamme olemme jo lapsena oppinut, ettemme ole riittäviä tai rakastettavia omana itsenämme. Tällöin meihin juurtuu uskomus, että meissä on jotain vikaa, emmekä ole arvokkaita sellaisenaan.

Joskus parisuhde ja seksuaalisuus saattavat toimia kompensaatiokeinoina arvottomuuden haavan peittämisessä, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata arvottomuuden tuottamaa kipua ja häpeää. Tällöin suhteen olemassaolo itsessään toimii todisteena omasta kelpaamisesta. ”Jos joku haluaa olla kanssani, minussa täytyy olla jotakin arvokasta.” Tällöin suhde ei ole vain kahden ihmisen välistä kohtaamista, vaan selviytymisstrategiamme haavan kanssa elämiseen.

Seksuaalisuudesta voi tulla keino vahvistaa omaa arvoa ja saada hetkellistä hyväksynnän tunnetta. Nautinto, kumppanin halu tai fyysinen läheisyys toimii todisteena: “Minut halutaan, siis olen tärkeä”. Näillä keinoin saatu tunne kuitenkin haihtuu pian, jolloin tarve hakea uutta vahvistusta voimistuu.

Tällaisessa ihmissuhteessa kumppanimme ei ehkä saa tilaa olla oma itsensä, vaan hänestä tulee meidän arvottomuuden haavan paikkaaja. Suhde voi muuttua takertuvaksi, mustasukkaiseksi tai pinnallisesti intohimoiseksi, m***a sisältä tyhjäksi. Läheisyys ei synny aidosta halustamme kohdata toinen ihminen, vaan tarpeestamme täyttää sisäinen tyhjiö.

Näin arvottomuuden haavan vuoksi koemme tyhjyyttä ja riittämättömyyttä aina, kun kumppani ei anna huomiota. Jaetun intohimon kautta saamme varmuuden siitä, että meidät edelleen hyväksytään. Jos kumppanimme kieltäytyy, se ei tunnu pelkästään pettymykseltä, vaan se avaa meille lapsuudesta tutun haavan, ”Olen kelvoton, minua ei haluta”.

Tämä voi jatkua kehässä, jossa parisuhde ja seksi ylläpitävät tilapäistä helpotusta, m***a eivät koskaan paranna syvällä sisällämme olevaa haavaa. Todellinen paraneminen alkaa vasta, kun oppimme kohtaamaan arvottomuuden tunteen, tunnistamaan sen juuret ja rakentamaan sisäistä kokemusta omasta arvostamme, ilman ulkoisia todisteita.

02/07/2025

Osa 3: Näiden edellä kuvattujen kokemusten työstämisessä keskeistä on turvallisen aikuisen minämme vahvistaminen. On tärkeää oppia erottamaan, että tämänhetkinen tilanne ei ole sama kuin se, mitä tapahtui lapsuudessa. Aikuinen minämme pystyy nyt tarjoamaan suojaa ja turvaa itselle, mitä lapsena ei ollut saatavilla.

Toinen tärkeä työskentelyn osa-alue on pysähtyä kohtaamaan se hylätty lapsen osa itsessämme. Mitä se tarvitsee juuri nyt? Usein se kaipaa nähdyksi tulemista, läsnäoloa, lohtua, rauhoitusta ja hyväksyntää. Näiden tarpeiden tunnistaminen ja itsensä lempeä tukeminen auttavat vähitellen rakentamaan sisäistä turvaa.

Ihanteellisessa tapauksessa paraneminen tapahtuu uusien kokemusten kautta. Kun saamme kokemuksia siitä, että kaikki ihmiset eivät hylkää ja että oma arvomme ei riipu toisten läsnäolosta, nämä kokemukset alkavat pikkuhiljaa uudelleenohjelmoida syvään juurtuneita uskomuksiamme.

Joskus voi olla niinkin, että ajaudumme juuri sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka toistavat samaa kaavaa, jotka toistuvasti tuottavat meille hylkäämiskokemuksia. Kunnes havahdumme näkemään, mikä meissä kaipaa hoivaa ja eheytymistä.

Joskus on tarpeen tukeutua ammattitukeen. Esimerkiksi terapiassa voidaan työstää tunnelukkoja ja toistuvia haasteita ihmissuhteissa. Turvallisen ihmisen tuki auttaa usein näkemään terveemmin sekä jäsentämään omia kokemuksiamme uudesta näkökulmasta.

Terapeuttisessa työskentelyssä voidaan pysähtyä turvallisesti niiden kipeiden tunteiden äärelle, joita olemme ehkä pitkään kantaneet yksin. Usein vasta myötätuntoisen ja kannattelevan yhteyden kautta on mahdollista alkaa todella kohdata hylätyksi tulemisen pelkoa ja oppia rakentamaan sisäistä turvaa. Tämä avaa vähitellen tilaa uusille tavoille olla suhteessa, sekä itseemme että toisiin.

Eheytymisen myötä alkaa syntyä lempeämpi suhde omaan itseemme, ja vanhojen kaavojen sijaan voimme valita toisenlaista. Voimme oppia tunnistamaan, että olemme arvokkaita, tulemme kohdatuksi, nähdyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin olemme.

01/07/2025

Monilla meistä lapsuuden traumaattisen hylkäämiskokemuksen johdosta voi kehittyä myös riittämättömyyden ja häpeän tunnelukko. Tällöin koemme olevamme jollain tavalla viallisia, kelpaamattomia tai rakkauden arvoisia vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Tämä uskomus voi elää syvällä ja saada meidät uskomaan, että meidät hylätään, koska emme ole tarpeeksi hyviä. Tämä voi johtaa siihen, että jatkuvasti kritisoimme itseämme, emme osaa ottaa rakkautta vastaan tai pelkäämme, että toiset näkevät meidän “todellisen” puutteellisuutemme.

Hylkäämiskokemus voi myös synnyttää takertuvuuden ja riippuvuuden tunnetta. Tällöin koemme syvää avuttomuutta ja pelkoa siitä, ettemme selviydy yksin. Parisuhteessa tämä voi näkyä vahvana riippuvuutena kumppanista, jolloin pienetkin etäisyyden hetket tai ristiriidat laukaisevat valtavan hylätyksi tulemisen pelon ja jopa paniikin. Voimme ajautua käyttäytymään tavalla, joka tuntuu meistä itsestäänkin ylilyövältä tai epäsuhdalta tilanteeseen nähden, m***a joka kumpuaa syvältä lapsuudesta nousevasta turvattomuudesta.

Tyypillisiä käyttäytymismalleja aikuisuudessa:

Kun lapsuudessa koettu hylkääminen laukeaa aikuisena, saatamme reagoida takertumalla, hakeutumalla toisen lähelle pakonomaisesti ja tulkiten virheellisesti toisen viestejä. Voimme kokea voimakasta ahdistusta ja hätää silloinkin, kun toisen vetäytyminen on vain tilapäistä tai liittyy normaaliin elämään.

Joskus alamme jopa itse vauhdittaa ihmissuhteen päättymistä esimerkiksi riitelemällä, vetäytymällä tai lopettamalla suhteen ennen kuin toinen ehtii tehdä niin. Tai kompensoiden hakemalla suhteen ulkopuolisilta sitä, mistä koemme puutetta. Esim aloittamalla uuden suhteen pian päättyneen suhteen perään. Tällä tavoin yritämme tiedostamattamme hallita tilannetta ja tehdä kivusta ennakoitavaa tai välttää se kokonaan. Jotkut meistä taas reagoivat jäätymällä ja vetäytymällä täysin, koska tunnekuorma on niin suuri, ettei ole keinoja käsitellä sitä.

Näissä hetkissä emme toimi tietoisesti aikuisen tasolta, vaan tunne vie meidät suoraan lapsuuden hylätyksi tulemisen hetkeen, jossa turvaa ei ollut saatavilla.

Jatkuu osassa 3.

30/06/2025

Kun lapsena koemme, että vanhempi hylkää meidät ja tämä kokemus on meille traumaattinen, se voi jättää syvän jäljen tunne-elämäämme ja minäkuvaamme. Tällainen kokemus vaikuttaa usein siihen, miten rakennamme ihmissuhteita aikuisena ja kuinka reagoimme erilaisiin hylkäämisen tai etäisyyden uhkiin.

Kun lapsuudessa koettu hylkääminen on jäänyt käsittelemättä ja kipu on jäänyt elämään syvälle tunne-elämään, aikuisena tapahtuvat vastaavat tilanteet voivat laukaista voimakkaan, lapsenomaisen ja hätääntyneen reagoinnin. Tällöin emme toimi aikuisen minuuden kautta, vaan palaamme ikään kuin siihen hylätyn lapsen kokemusmaailmaan.

Mahdolliset tunnelukot traumaattisen hylkäämisen seurauksena:

Yksi yleisimmistä tunnelukoista tällaisen kokemuksen jälkeen on hylkäämisen tunnelukko. Tämän tunnelukon ydintunne on syvä pelko siitä, että ihmiset elämässä eivät pysy vierellä, vaan ennemmin tai myöhemmin aina lähtevät pois. Ihmissuhteissa tämä tunnelukko saattaa näkyä takertumisena, kontrolloivana käyttäytymisenä tai ylitulkintana. Saatamme lukea pienimmätkin merkit etäisyydestä tai välinpitämättömyydestä mahdollisena hylkäämisenä. Tämä voi johtaa jatkuvaan levottomuuteen ja turvattomuuden kokemukseen läheisissä ihmissuhteissa.

Toinen yleinen tunnelukko on emotionaalinen puute, jossa koemme syvällä tasolla, ettei kukaan todella lohduta, tue tai ymmärrä meitä. Tämä voi johtaa siihen, että etsimme toistuvasti muilta ihmisiltä varmistusta, huomiota ja emotionaalista tukea, m***a emme koskaan tunne oloamme aidosti tyydytetyksi. Saatamme jäädä jatkuvaan kaipuuseen ja kokea, ettei kukaan täysin täytä emotionaalisia tarpeitamme.

Traumaattisen hylkäämiskokemuksen johdosta voi syntyä myös taipumus alistua tai jopa hylätä itsemme, jotta emme tulisi uudelleen hylätyksi. Saatamme oppia lapsuudessa, että meidän täytyy luopua omista tarpeistamme ja mukautua toisten toiveisiin säilyttääksemme ihmissuhteet. Tämä malli voi jatkua aikuisuuteen niin, että emme osaa pitää omia rajojamme ja emme uskalla ilmaista omia tarpeitamme, koska pelko hylätyksi tulemisesta on niin suuri.

Jatkuu osassa 2.

08/06/2025

Jatkoa osalle 1

Shunyata-oppi, tyhjyyden filosofia, valaisee tätä prosessia hyvin. Mikään ilmiö, ei edes tuskallisista tuskallisin tunne, ole olemukseltaan pysyvä. Kaikki on muotoutunutta, väliaikaista, toisiinsa kietoutunutta. Kun suostumme tuntemaan kärsimyksemme, koemme sen katoavaisen luonteen. Näemme, että kipu itsessään ei sido meitä. Meidän tarrautumisemme ja vastustuksemme tekevät niin.

Tämä ei ole passiivista alistumista. Se on radikaalia myötätuntoa itseämme kohtaan. Se on oman sisäisen kokemuksemme suostumista tulla nähdyksi kokonaisena, ilman sensuuria. Psykologisesti se on tie integraatioon, henkisesti se on polku vapautukseen.

Kun suostumme tuntemaan kaiken, tuskan, vihan, kauhun, häpeän, avuttomuuden, toivottomuuden, me lakkaamme olemasta niiden vankeja. Ja juuri tässä tilassa, kaiken kivun ytimessä, alkaa hienovarainen muutos. Tietoisuutemme laajenee. Näemme itsemme ja maailmamme selvemmin. Havaitsemme toistuvia kaavoja, joita emme ennen kyenneet edes tunnistamaan. Meidän ei tarvitse enää kantaa vanhoja haavoja kuin näkymättömiä kahleita, vaan voimme antaa niiden liueta, koska olemme nähneet niiden todellisen luonteen.

Tiibetin buddhalainen mestari Padmasambhava sanoi: “Jos tunnet kärsimystä, älä väistä. Katso suoraan siihen ja tiedä, että se ei ole muuta kuin mielesi tanssia.”

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole vain yksilöllinen vapautumisen tie, vaan myös syvästi henkinen teko. Suostumme tulemaan täysin eläväksi tässä inhimillisessä kehossamme, tässä maailmassa. Menemme kohti, koska se on ainoa tie läpi. Ja vasta kun olemme kulkeneet läpi oman pimeytemme, voimme todella elää vapaudesta käsin, keveämpinä, avoimempina ja myötätuntoisempina kuin ennen.

07/06/2025

Kun elämä tuo eteemme haasteita, luonnollinen reaktiomme on usein pako. Haluamme kääntää katseemme pois kivusta, paeta epämukavuutta, vaientaa ahdistus erilaisin keinoin – kiire, viihdykkeet, suojautuminen, kontrolli. Kuitenkin juuri tämä väistäminen pitää meidät jumissa vanhoihin kärsimyksen kaavoihin. Mikään ei muutu, koska mitään ei kohdata.

Tiibetiläisessä perinteessä opetetaan, että kärsimyksen kieltäminen on kuin yrittäisi pysäyttää myrskyn vastustamalla tuulta. Mitä enemmän taistelemme, sitä enemmän jäämme sen valtaan. Todellinen vapautuminen alkaa siitä, että lakkaamme pakenemasta ja astumme suoraan myrskyn ytimeen.

Tämä prosessi on syvästi transformoiva ja voidaan nähdä myös itselleni tuttuna varjotyönä. Siinä intentiona on n ä h d ä kaikki se, mitä olemme pyrkineet olemaan näkemättä itsessämme; pelko, häpeä, viha, suru, avuttomuus. Se on tietoista laskeutumista sisäiseen pimeyteen ilman tuttujen pakoreittien käyttämistä.

Tiibetin perinteessä tätä voisi verrata mielenkiintoiseen chöd-harjoitukseen, jossa symbolisesti kohdataan sisäiset demonit, ei taistellen, vaan antautumalla niille, ruokkien niitä, ja lopulta paljastaen niiden tyhjyyden. Tämä voi tuntua juuri päinvastaiselta, mihin on tottunut.

Jos uskallamme pysähtyä kivun äärelle, emme ainoastaan tunne kärsimystä, vaan meistä tulee sen todistajia. Tunteet, joita välttelemme, tuntuvat aluksi sietämättömiltä. Keho tärisee pelosta, kurkku kuristuu surusta, rinta puristuu kauhusta. M***a jos emme väistä näitä kokemuksia, alamme vähitellen huomata, että nämä tunteet eivät ole kiinteitä, ne eivät ole pysyviä, ne eivät todella uhkaa meitä. Ne nousevat, liikkuvat, muuttavat muotoaan ja lopulta hälvenevät, sulavat, katoavat.

Jatkuu osassa 2.

30/05/2025

Koulun päättyminen on iso hetki lapselle ja nuorelle. On surullisen yleistä, miten usein lapset ja nuoret kokevat paineita ja ahdistusta kouluun ja isoksi kasvamiseen liittyen.

Nyt koulun päätyttyä keskusteluiden keskittyminen arvosanasuorituksiin ei ole paras tapa rakentaa yhteyttä. Sen sijaan voi vahvistaa lapsen tai nuoren itsetuntemusta, tunnetaitoja ja sisäistä motivaatiota.

Tässä muutamia kysymyksiä, joilla voi osoittaa kiinnostusta lapsen omiin kokemuksiin ja kasvuun. Niitä voi soveltaa lapsen ikätason mukaisiksi.

“Mistä olet löytänyt eniten merkitystä tänä vuonna?”

“Millaisia onnistumisia / haasteita kohtasit ja mitä ne opettivat sinulle?”

“Missä hetkissä tunsit olosi kaikkein aidoksi?”

“Minkä oivalluksen haluaisit kantaa mukanasi myös tuleviin vuosiin?”

“Mikä sai sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi tai arvokkaaksi?”

“Jos antaisit menneelle lukuvuodelle jonkin teeman tai otsikon, mikä se olisi?”

“Milloin koit, että jokin asia kosketti sydäntäsi erityisesti?”

“Miten olisit halunnut tulla nähdyksi ja kuulluksi tänä vuonna?”

“Mikä tuntuu sinussa kasvaneen vahvaksi tänä vuonna?”

“Jos voisit antaa neuvoja vuoden takaiselle itsellesi, mitä sanoisit?”

“Missä hetkissä tunsit itsesi rohkeaksi?”

“Mikä auttoi sinua pysymään omana itsenäsi muiden odotuksista huolimatta?”

“Millä tavoilla toivoisit tulevaisuudessa vielä kasvavasi?”

Näillä kysymyksillä annat tilaa lapsen ja nuoren omille ajatuksille ja tunteille – ja tuet hänen sisäistä kompassiaan, joka on paljon tärkeämpi kuin ulkoiset arvosanat.

Tuleeko sinulle mieleen lisää hyviä kysymyksiä? Jaa ihmeessä kommentteihin.

Mieli ry:n sivuilta löytyy myös hieno vahvuustodistus, jonka voi tulostaa omille läheisille koulunsa päättäville. Koulutodistus kun ei mittaa niitä elämässä merkityksellisempiä taitoja.

Merkityksellisiä ja myötätuntoisia kohtaamisia koulunsa päättäneille ja heidän kanssaan 🌷

21/05/2025

Masennus voi tuntua siltä kuin elämä olisi menettänyt värinsä – mikään ei innosta, sisäinen liekki on hiipunut, ja joskus jopa olemassaolo tuntuu raskaalta. Se ei ole pelkästään mielentila, vaan usein myös kehon tila: hidastunut, jähmettynyt, vetäytynyt.

Se voi olla merkki siitä, että olemme eläneet liian pitkään vastoin omaa sydäntämme – ehkä vääränlaisten odotusten, vaatimusten tai roolien mukaan. Masennus ei kaipaa painetta parantua, vaan tilaa olla, tuntua ja hiljalleen virrata uudelleen.

Lempeä liikeharjoitus aktivoi kehoa pienesti ja lempeästi, tuoden elämänenergiaa takaisin hiljalleen – kuin kutsuen valoa sisään. Voit tehdä tämän aamulla tai koska tahansa, kun tunnet olosi jähmettyneeksi.

🌿 Harjoitus:

Aloita hengityksellä (1–2 min)

Istu tai seiso. Aseta kädet sydämelle. Sulje silmät. Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.

Sano itsellesi hiljaa:
“Olen tässä. En vaadi mitään. Vain hengitän.”

Nosta kädet ylös – hitaasti (2–3 min)
Hengitä sisään ja nosta kädet ylös kuin tavoittelisit valoa.
Pidä hetki. Hengitä ulos ja anna käsien laskeutua sivuja pitkin alas. Kuvittele, että hengität sisään valoa ja elinvoimaa. Uloshengityksellä annat painon valua maahan. Toista 3–5 kertaa.

Avaa rintakehä ja ravista kädet (2–3 min)
Avaa kädet sivuille, rintakehä auki. Liiku pehmeästi – kuin venytellen unesta. Sitten ravista kevyesti käsiä, kuin pudottaisit kaiken liiallisen painon.

Paina jalat maahan – juurru (1 min)
Seiso hetkeksi tukevasti.
Tunne jalkapohjat. Hengitä ja sano mielessäsi:
“Minulla on lupa olla tässä. Elämä kulkee minussa, hitaasti, m***a varmasti.”

Palaute sydämelle (1 min)
Laita kädet takaisin sydämelle. Kiitä itseäsi hiljaa:
“Kiitos, että tulin tänään edes hetkeksi lähelle itseäni.”

Tämä liikeharjoitus ei pyri parantamaan masennusta, vaan tuomaan hetken itsesi äärelle, oman elämänenergiasi yhteyteen ja virtaan, jotta ne saavat alkaa hiljalleen liikkua. Sopii itsehoidoksi esim. terapian rinnalle. Haethan itsellesi apua, kun sitä tarvitset.

20/05/2025

Uupumus ei ole pelkkää väsymystä – se on syvää tyhjyyttä ja kyvyttömyyttä palautua. Se syntyy, kun olemme pitkään ylittäneet rajojamme, ehkä toisten vuoksi, ehkä pakon tai velvollisuudentunteen ajamana. Henkisellä tasolla uupumus voi kertoa, että olemme hukanneet yhteyden itseemme ja se ei voi enää jatkua.

Uupumus kutsuu kuuntelemaan kehoamme ja sieluamme: Mitä olen jättänyt huomioimatta itsessäni? Se voi olla lepoa, hyväksyntää, aitoutta, rajoja - jotain, jota olemme tottuneet sivuuttamaan.

Usein yritämme korjata uupumuksen poistamalla oireita, m***a kestävä eheytyminen syntyy siitä, että annamme luvan olla rikki ja levätä siinä. Lempeys on tehokkain lääke. Kun annamme itsemme hidastaa, pysähtyä, kuunnella ja luopua, alkaa tapahtua hiljaista sisäistä eheytymistä.

Uupumus ei siis ole merkki epäonnistumisesta tai heikkoudesta, vaan uuden alun alku. Se kutsuu irrottamaan vanhoista rooleista, suorittamisesta ja elämäntavoista, jotka eivät enää palvele kasvuamme ja hyvinvointiamme.

Seuraavan harjoituksen avulla voit palata yhteyteen omien tarpeiden ja rajojen kanssa. Voit tehdä harjoituksen kirjoittaen, hiljaa mielessä tai puhumalla itsellesi ääneen.

🌱 Harjoitus:

Hiljenny hetkeksi hengityksen äärelle. Tunne maa allasi, hengityksesi rytmi.

Kysy itseltäsi hitaasti ja myötätuntoisesti:

• Mihin olen sanonut kyllä, vaikka tarkoitin ei?
• Missä olen unohtanut itseni viime aikoina?
• Mitä todella tarvitsen juuri nyt – kehoni, mieleni, sieluni?

Kirjoita (tai sano ääneen) kolme lupausta itsellesi tänään.

Esimerkiksi:

“Annan itselleni luvan levätä ilman syyllisyyttä.”
“Saan sanoa ei.”
“Saan olla lempeä itselleni silloin, kun en jaksa.”

Tämä harjoitus voi olla osa viikoittaista itsesi kuuntelun hetkeä.

Inkarna terapiat

10/10/2025

04/10/2025

02/10/2025

02/07/2025

01/07/2025

30/06/2025

08/06/2025

07/06/2025

30/05/2025

21/05/2025

20/05/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria