28/03/2026
Näytölle tupsahti kuvamuisto yhdessä ihanan (kuuden vuoden takaa) ja samalla mielen syövereistä kumpusi pintaan läjäpäin muistoja korona vuosien ajoilta.
Paljon sellaista, jonka olisi voinut jo täysin unohtaakin, m***a onneksi myös sellaista, joita haluaa muistaa ja vaaliakin💗
Kuten ne hetket, kun sai luvan taas kokoontua yhteen (vaikkakin pienryhmissä, turvavälein sekä maskit kasvoilla) nähdä oikeasti muitakin ihmisiä, tavata rakkaita ystäviä muutenkin kuin etänä/ruudun välityksellä. Se epäusko ja samalla välitön ilo joka läikkyi syvällä sydämessä saakka.
Toiveikkuus siitä, että asiat vielä järjestyvät parhain päin sekä periksiantamaton asenne, että tästä vielä selvitään ja kaikki mahdollinen tehdään, mitä vain tehtävissä on.
Nyt pandemia vuodet tuntuvat enää haaleilta muistoilta, kuin yölliset painajaisunet, jotka unohtuu aamun valjetessa.
Paljon on tapahtunut kuudessa vuodessa ja koko maailma on edelleenkin kaaoksessa (sodat, ilmastokriisi, taloushuolet ja lukuisat muutkin tämän hullunmaailman synkeydet🥹)
Edelleenkin on tärkeää säilyttää usko paremmasta tulevaisuudesta, pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään hyviä tekoja, keskittyä pitämään huolta omasta jaksamisesta, tarttua pieniinkin ilonaiheisiin ja ammentaa niistä voimaa.
Usko siitä, että aina lopulta hyvä voittaa pahan❤️
❤️
