15/12/2024
En itse hoida vauvoja tai pikkulapsia, m***a hiljattain mediassa (mm. IS, IL ja Lääkärilehti) on käsitelty vauvojen hoitamiseen liittyviä ongelmia ja niputettu osteopatia samaan kategoriaan sellaisten toimijoiden kanssa, jotka eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia.
Lehtiartikkelit on julkaistu sen jälkeen, kun Suomen Lastenlääkäriyhdistys ja Suomen Lastenneurologinen yhdistys tekivät kannanoton, jossa he eivät suosittele, että lääkärit tekevät vauvoille ja lapsille lähetteitä nimenomaan osteopatiaan. He vetosivat siihen, ettei osteopatian vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta ole riittävästi näyttöä. Kannanotossa ei viitattu ensimmäiseenkään tieteelliseen tutkimukseen. Lähteenä käytettiin koko ammattikuntaa leimaavasti ainoastaan yhtä sanomalehtiartikkelia, mikä sai minutkin kiinnostumaan aiheesta.
Kritiikki ei ole myöskään kohdistunut lainkaan fysioterapiaan, jossa vauvojen manuaalisen hoidon perustelut ovat tämän hetkisen käsitykseni mukaan pääpiirteittäin samanlaisia kuin saman kohderyhmän parissa toimivilla osteopaateilla.
Tarkastelen alla osteopatian turvallisuutta ja vaikuttavuutta vauvojen itkuisuuden osalta yhden tuoreehkon järjestelmällisen katsauksen ja meta-analyysin kautta, joka on tämän julkaisun linkkinä. Se ei missään nimessä kata aihe-alueesta kaikkea, m***a ainakin tutkimuksen osalta se on kattavampi kuin viimeaikaiset lehtiartikkelit tai yhdistysten kannanotot.
Järjestelmälliseen katsaukseen (Carnes ym. 2018) valittiin mukaan 19 tutkimusta, joista 7 oli satunnaistettuja kontrollitutkimuksia. Mukana oli myös kohorttitutkimuksia, tapaustutkimuksia ja yksi laadullinen tutkimus. Tutkimuksen meta-analyysi voitiin toteuttaa neljälle kontrollitutkimuksista ja sen tulosten mukaan oli kohtalaista näyttöä, että manuaalinen terapia voi vähentää vauvojen itkuisuutta keskimäärin ~1.27 h päivässä. Ei ole kuitenkaan selvillä onko tämä tulos vanhempien mielestä kliinisesti merkittävä, eikä tutkimuksesta voida vetää tarkkaa johtopäätöstä siitä liittyivätkö hoitovaikutukset tarkalleen ottaen manuaaliseen terapiaan vai hoitoon kokonaisuutena. Unen ja lapsi-vanhempi suhteen osalta tulokset olivat epäjohdonmukaisia. Globaalin parannuksen osalta ei havaittu vaikutusta.
Raportoitujen riskien osalta riski oli matala eivätkä haittatapahtumat olleet luonteeltaan vaarallisia. Meta-analyysin kahdeksasta tutkimuksesta kolme raportoi, ettei haittavaikutuksia ollut lainkaan, kaksi raportoi haittavaikutuksia manuaaliterapian jälkeen ja kolme raportoi oireiden pahenemista verrokkiryhmissä. Manuaaliterapialla hoidetuilla vauvoilla havaittiin seitsemän lievää haittatapahtumaa tuhatta kohden (n=1308, yhteensä 9 haittatapahtumaa) ja kontrolliryhmissä 110 lievää haittatapahtumaa tuhatta kohden (n=97, yhteensä 11 haittatapahtumaa). Haittatapahtumien esiintyvyys oli analyysin perusteella siis korkeampi ryhmissä, joissa ei toteutettu manuaalista terapiaa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan vauvojen käsittelyhoitoa pitää verrattain turvallisena - ei ainakaan vaarallisena - vaikka herkän kohderyhmän turvallisuuden takaamiseksi kattava lisätutkimus onkin aiheellista kaikkien interventioiden kohdalla.
Objective To conduct a systematic review and meta-analyses to assess the effect of manual therapy interventions for healthy but unsettled, distressed and excessively crying infants and to provide information to help clinicians and parents inform decisions about care. Methods We reviewed published pe...
