19/09/2023
Muutos pukeutuu monenlaisiin vaatteisiin. Toisinaan meillä ei muutoksen edellä ole vaihtoehtoja - elämä tarjoilee toisinaan yllätyksiä, halusi tai ei. Joskus muutos on tervetullut, kaivattu, ehkä kipeästikin. Oli niin tai näin voivat muutoksen aiheuttamat tunteet olla varsin moninaisia ja ihminen kaivata niiden kanssa apua saadakseen uusia näköaloja. Muutoksen reunalla voi joskus näyttää tältä: ei tästä pääse, en näe pidemmälle, vanha tapa/elämä ylipäätään oli parempi.
Tykkään kovasti pyöräilystä ja oon polkenut tunnollista, isorunkoista, rauhoittavan liilaa, kolmivaihteista toripyörääni vuosia. Halusin uuden, hieman kevyemmän ja moninaisemman menopelin ja vatuloinnin jälkeen sellaisen tilasin. Kun uusi pyörä saapui, olin toki innoissani, m***a epäilevä. Nousin uuden ajokin selkään ja tyyppasin pienen lenkin. Huomasin kovasti kaipaavani vanhaa fillariani. Uudessa pyörässä oli kaikki vialla: se oli sähäkän punainen (LIIAN punainen), ajoasento oli outo, pyörä tuntui pieneltä, vaihteita oli liikaa enkä osannut käyttää niitä, jalkajarru puuttui, tukijalka oli oudossa paikassa ja satula painoi pyllyä.
Uuden opettelu ja tottuminen vie aikaa. Prosessi on usein verkkainen ja ikävä kyllä itsen syytteleminen mukamas liiasta hitaudesta tosi yleistä. Mitä pitäisi tapahtua, että astuisit muutoksen reunan yli, ottaisit vastaan sen tuomat tunteet ja antaisitkin itsellesi ajan ja rauhan opetella ja sopeutua?
Punaisen pyörän sisäänajo jatkuu. Luotan siihen, että siitä tulee yhtä uskollinen ajokki kuin edeltäjänsäkin. 😌
Kuva mökiltä eräänä syyskuisena maanantaiaamuna.
