19/01/2026
Liike on lääke sanotaan. Tämä pitää 100% paikkansa. Liike voi olla kuitenkin, joko aktiivista tai passiivista. Onkin tärkeä miettiä, mikä auttaa kehoa parhaiten alkuun trauman, leikkauksen tai muun kehon kiputilan jälkeen.
Otan esimerkkinä minulle ja koiralleni tapahtuneen viime kesän koirahyökkäyksen. Iskeydyin noin 80 kg:lla polvinivel 90 asteen koukistuksessa kalliolle voiman tullessa kohtisuoraan reisiluun päästä ylöspäin, liukuen samalla alamäkeen. Polvi kuvattiin, eikä mitään ollut rikki (onneksi). Aloitin heti kuntouttaa sitä ja pikkuhiljaa kipu hellitti. Polvi kuitenkin naksui kun vähänkin siihen tuli kiertoa tai koukistusta, mikä oli epämiellyttävää.
Ennen joulua juoksin kevyen intervallitreenin, joka tuntui todella hyvältä. Seuraavana päivänä kyykätessä ihmettelin etten pääse kyykkyyn polven tuntuessa hassulta, kunnes tajusin, että se oli turvonnut. Pikkuhiljaa jalassa kova kipu, joka levisi sääreen ja reiteen. Tunsin, että sääriluu on kiertynyt ja luussa oleva jännitys ja paineen tunne (myös reisiluussa) tuntui todella epämiellyttävältä. En voinut kävellä, etenkään ylämäkeen kun polvi tuntui pettävän ja pohje tuntui olevan tulessa. Kipu oli infernaalinen ja tuntui, että joku repii pohjelihasta ja takareiden jännettä irti. Jatkoin silti liikkumista ja treenaamista kivun sallimissa rajoissa (kipua oli jatkuvasti m***a kivun laatu vaihteli). Mobilisoin jalkaa sen verran kuin itse pystyin eli aika huonosti. En kuitenkaan pystynyt hoitamaan kokonaisvaltaisesti nilkasta lantioon ja jännite pysyi.
Viime viikolla tapasin kollegani ja pyysin jos hän voisi tsekata jalan, etten kestä enää. Hän hoiti noin 10-15 minuuttia ja seuraavana päivänä paine, jännitys ja kipu oli hellittänyt. Pystyin kävelemään ilman ontumista. Eilen pystyin treenaamaan ilman kipua tai naksumista. Eli minun tapauksessa, kuntoutus ei päässyt eteenpäin liikkeestä huolimatta, koska kehossa oli jännite, mikä piti purkaa ensin. Vaikka kuinka tekisi mitä kikkoja niin keho palaa aina samaan tilaan jos kokonaisuutta ei hoideta.
Olemme kaikki yksilöitä ja sen takia jokainen hoito tai terapia pitää suunnitella sen mukaan, mitä keho sillä hetkellä tarvitsee päästäkseen eteenpäin. Jos tuntuu, että homma ei etene niin silloin on mietittävä, onko tarpeen muuttaa lähestymistapaa. Tämä varmasti pätee kaikkeen m***a erityisesti trauman jälkitilaan. Osteopatia ja fysioterapia kulkevat hienosti käsi kädessä tukien asiakasta kuntoutuksessa. Kummatkaan eivät sulje toisiaan pois vaan molempia tarvitaan, joskus toista ensin tai samanaikaisesti.
