Syömisen psykologiaan ja kehosuhteeseen erikoistunut psykoterapeutti, erikoispsykologi, kouluttaja ja valmentaja, tietokirjailija ja mindfulness-ohjaaja.
Tutustu minuun: www.psykat.fi Olen Katarina Meskanen,
kliininen psykologi, joka uskoo vahvasti inhimillisen kohtaamisen voimaan. Intohimoni on auttaa ihmisiä voimaan paremmin, löytämään oman hyvinvointinsa lähteet ja elämään enemmän omannäköistään elämää. Olen koulutukseltani psykologian maisteri. Psykologian koulutuksen lisäksi minulla on kliinisen mielenterveyspsykologian täydennyskoulutus ja useita muita täydennys- ja lisäkoulutuksia. Positiivinen psykologia ja voimavarakeskeinen ajattelu on johtotähteni elämässä ja työssäni. Erityisasiantuntemukseni ja osaamiseni on syömisen psykologiassa, syömishäiriöiden ja niihin liittyvien ilmiöiden hoidossa sekä syömisen ja painonhallinnan erilaisissa pulmissa. Tarjoan psykologipalveluita, koulutuspalveluita ja valmennuspalveluita - aidolla innolla ja ammattitaidolla. Lue lisää minusta ja tarjoamistani palveluistani kotisivultani: www.psykat.fi
Parhaimmillaan suhde omaan kehoon on mutkaton ja kehon kanssa on helppo kulkea elämän mittaista yhteistä matkaa.
Vahvan kehosuhteen keskiössä on arvostus omaa kehoa kohtaan sellaisenaan, mikä näkyy käytännössä mm. oman kehon hyväksymisenä, kehon havainnoimisena arvostavassa valossa, ja ennen kaikkea omasta kehosta huolehtimisena.
Kehoa kohtaan kokee kunnioitusta ja kiitollisuutta, ja sen voi myös hyväksyä sellaisenaan, kaikkine ominaispiirteineen.
😌😌😌
Aina oman kehonsa kanssa ei kuitenkaan ole helppo olla kumppani.
Kumppanuussuhde saattaa rakoilla arjen kiireissä tai se saattaa saada iskuja vahingoittavista kokemuksista.
Joskus emme voi välttyä kuulemasta kehostamme pahalta tuntuvia kommentteja.
Elämäntilannekin voi kuormittaa mielen lisäksi myös kehosuhdetta.
Kehosuhdetta voi tahrata erilaiset hankalat tai ristiriitaiset ajatukset, tuntemukset ja kokemukset.
Toisinaan emme onnistu suodattamaan median kuvavirtaa ja itsetuntomme ottaa osumaa.
😔😔😔
Elämme aikaa, jossa kehoon kohdistuu valtavan paljon erilaisia odotuksia, ihanteita, ristiriitoja, normeja, sääntöjä, ajatuksia ja tunteita.
Ei ole helppoa luovia näissä ristipaineissa – ja säilyttää mutkaton sinuttelusuhde omaan kehoonsa.
Voimakkaan visuaalisessa kulttuurissamme altistumme jatkuvasti kapealle kehokuvastolle, joka muokkaa ajatuksiamme siitä, minkälainen keho on hyväksytty, tavoiteltava, ihailtava.
Samalla se luo normistoa sille, miten kehoon suhtaudutaan.
🤯🤯🤯
Aivan kuin keho olisi tärkein käyntikorttimme, valttikorttimme – ja samalla arvokkain sosiaalinen pääomamme.
Tässä ajassa toisinaan tuntuu, kuin kehosta olisi tullut vain staattinen patsas tai näyttelyesine.
Aivan kuin sen arvo olisi jatkuvasti kaupan, tai arvioitavissa ainoastaan sen ulkoisten ominaisuuksien kautta.
😳😳😳
Onko kehon tärkein tehtävä nykyisin todellakin vain näyttää joltain?
‼️ Ei ole. ‼️
Ei kehon tärkein tehtävä ole näyttää joltain!!!
Sen tärkein tehtävä on olla, tuntea, toimia, liikkua, nauttia, aistia, elää, hengittää ja ennen kaikkea ylläpitää elämää!
🤍🤍🤍
25/03/2026
Koskeeko KEHORAUHA myös pitkiä naisia?
Ei valitettavasti.
Aika moni ymmärtää, ettei painoa ole soveliasta kommentoida. M***a pituus sen sijaan… tuntuu, että se on vapaata riistaa kommenteille, mielipiteille, uskomuksille, asenteille, ihmettelylle - ja monenlaisille rajanylityksille… 😔
MIKSI näin?
Pohdin asiaa toimittajan kanssa. Kiitos Samppa erinomaisesta keskustelusta!
(Ja kuten aina, vain pieni osa ajatuksista ja pohdinnoista mahtuu merkkimäärään)
…
- Pituus tuntuu haastavan kulttuurisia ja kapeita käsityksiämme siitä, mikä on naisen mitta.
- Samalla se haastaa vahvasti sukupuolittuneita uskomuksiamme. Kärjistäen, miehen pituus on ihailtu ominaisuus, siinä missä naisen pituus ei sitä ole. Esim. heterosuhteissa naisen oletetaan olevan fyysisesti pienempi (heikompi?) osapuoli (onneksi tämä keskiaikainen jäänne on muuttumassa!).
- Myös uskomuksiamme feminiinisyydestä pituus saattaa haastaa siten, että naisen pituus saatetaan kokea maskuliiniseksi ominaisuudeksi. Hyväntahtoisetkin naisen pituutta kommentoivat sanat viittaavat usein maskuliiniseksi koettuihin ominaisuuksiin, kuten ”komea”, ”näyttävä”, ”raamikas”.
- Elokuvissa pitkä nainen kuvataan usein maskuliinisempana voimahahmona. Tai vaihtoehtoisesti hieman hupaisana tai kömpelönä sidekick-hahmona.
- Pituus saatetaan yhdistää (alitajuisesti) tilan ottamiseen, hallitsevuuteen ja valtaan, joka haastaa alitajuisia ajatuksiamme siitä, mikä on soveliasta naiselle.
——————
MUISTA:
- Pituus on ominaisuus, joka näkyy ja tulee esille väistämättä. Ei silti ole OK sitä kommentoida. Pituutta ei pääse pakoon, eikä sitä ei voi väistää. Pituus ei ole omavalintainen ominaisuus, eikä siihen voi itse vaikuttaa.
- Todennäköisesti pitkä ihminen kuulee omasta pituudestaan jatkuvasti kommentteja, se ei tee asiasta yhtään helpompaa.
- Et voi koskaan tietää, mikä on ihmisen oma suhde pituuteensa. Älä siksi tee oletuksia, älä ihastele tai ihmettele.
———
Kannattaa lukea koko juttu! Se on tosi ansiokas avaus siitä, miltä pituus tuntuu. Kiitos huikealle Iinalle, joka avaa artikkelissa omia kokemuksiaan.
23/03/2026
Kehosuhteen haasteet ja korjaava katse ✨
Kun kehosuhteessa on haasteita, sisäinen katse on varsin ankara, kriittinen, mustavalkoinen ja arvosteleva. Itseä tarkastellaan usein kuin ulkopuolelta, arvioivassa ja ankarasssa valossa.
Ammattilainen voi tarjota eräänlaisen korjaavan peilin, korjaavan katseen, m***a se vaatii ammattilaiselta tietoista asennetta. Korjaava katse ei synny itsestään, vaan edellyttää ammattilaiselta vilpitöntä halua asettua toisen äärelle ja nähdä toisessa hyvää, oma inhimillisyys tunnistaen ja tunnustaen. Ratkaisevaa on, että ammattilaisen katse on tietoisesti rakennettu lempeäksi, hyväksyväksi ja arvostavaksi. Se ei ole päälleliimattu tai teeskennelty, eikä kyse ole vain tekniikasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta olla suhteessa toiseen ihmiseen.
Korjaava katse syntyy ennen kaikkea vuorovaikutuksessa.
✨
Tällainen katse toimii eräänlaisena “peilinä”, joka voi tarjota vaihtoehtoisen näkökulman omaan kehoon ja arvoon. Näin toinen voi vähitellen alkaa sisäistää tämän uudenlaisen katsomisen tavan osaksi omaa itseymmärrystään, kehonkuvaansa ja omanarvontuntoaan.
✨
Korjaava katse ei ole vain ammattilaisen tarjoama terapeuttinen interventio, vaan ennen kaikkea vastavuoroista vuorovaikutusta ja kokemuksellinen prosessi, jossa ihminen kokee tulevansa nähdyksi uudella tavalla toisen ihmisen katseen kautta.
Korjaavan katseen prosessi on myös identiteettityötä, jossa yksilö voi rakentaa uudelleen käsitystään itsestään. Korjaava katse mahdollistaa sen, että kehosta voi tulla objektin sijaan subjekti. Keho ei olekaan enää objekti, jota tarkkaillaan, kritisoidaan ja kontrolloidaan, vaan subjekti ja arvokas itsessään, jotain, joka kuuluu itselle ja jonka voi kohdata myötätuntoisesti.
✨
22/03/2026
Muutama ajatus katseesta ja häpeästä…
✨ Häpeän ytimessä on pelko paljastumisesta ilman arvoa. Ihminen ei pelkää vain tulevansa nähdyksi, vaan paljastuvansa (huonoksi). Häpeä on kasvojen menettämistä: kokemusta siitä, että jokin minussa ei kestä päivänvaloa.
Häpeässä katse ei siksi merkitse kohtaamista, vaan uhkaa. Katseessa voi kaikua ajatus: “minussa on jotakin vialla”, “olen huono”, “en kelpaa”, “jos minut todella nähdään, minut hylätään”.
Silloin nähdyksi tuleminen ei tunnu vapauttavalta, vaan vaaralliselta.
Jopa turvallinen, hyväätahtova ja lempeä katse voi herättää levottomuutta: ”entä jos hän näkeekin sen, mitä minä itse en kestä katsoa kohti?”
✨
Häpeä saa ihmisen käpertymään sykkyrälle, vetäytymään sisäänpäin, haluamaan piiloon.
Samalla se katkaisee yhteyden – sekä toisiin että itseen.
Kehossa häpeä on halua kadota, kääntää katse pois, poistua katseen alaisuudesta.
Mielessä se kaventaa tilaa olla olemassa toisten edessä omana itsenään.
Samalla jokin syvästi inhimillinen tarve jää vaille kohtaamista: tarve kurottautua kohti, olla yhteydessä, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
✨
Häpeässä sisäinen katse on usein armoton. Aivan kuin katsoisimme itseämme toisen silmin – m***a vailla lempeyttä, hyväksyntää tai myötätuntoa. Kovan kriittisesti, armottoman ilkeästi.
Siksi katse – sekä ulkoinen että sisäinen – ei aina tunnu turvalliselta vaan joskus se voi olla uhka omalle olemassaololle...
✨
M***a juuri katseen tasolla voi tapahtua onneksi myös paljon korjaavaa.
Korjaava katse ei tunkeudu eikä riisu.
Se ei arvioi eikä vaadi.
Se ei katso kritisoidakseen eikä näe “läpi” paljastaakseen,
vaan korjaava katse kannattelee ja antaa tilaa,
näkee hellin silmin ja pehmeällä tarkennuksella.
Korjaava katse voi palauttaa katseen takaisin uhkasta yhteydeksi.
Ja vähitellen se voi mahdollistaa sen, että vähitellen uskaltaisi itsekin katsoa itseään vähän lempeämmin silmin.
Jotta voisi nähdä itsensä muiden hyväksyvin silmin.
✨
20/03/2026
Tämänpäiväisen työnohjauksen tunnelmat 👌🏼
20/03/2026
Muutama ajatus katseesta ✨
✨ Ihmisaivot ovat syntymästä asti virittyneet herkästi aistimaan yhteyttä ja hakeutumaan vuorovaikutukseen – katseen kautta virittyy yhteys ja sosiaalisen liittymisen järjestelmämme
✨ Katseen merkitys on valtava jo elämän ensimetreistä:
• Vastavuoroinen katse ja hoivaajan vuorovaikutus ovat ratkaisevia vauvan säätelylle ja turvallisuuden kokemukselle. Hoivaajan elävä, reagoiva katse ei ole vain näkemistä vaan vauvalle se on signaali yhteydestä, rakkaudesta, hoivasta ja huolenpidosta – ennen kaikkea turvasta.
✨ Katse ei ole pelkkä aistikanava, vaan hienoviritteinen vuorovaikutusjärjestelmä, jonka kautta turvallisuus ja
luottamus, tunnesäätely ja yhteyden kokemus rakentuvat
• Katse on samalla jaettua tarkkaavaisuutta, yhteistä huomion suuntaamista ja yhteydessä olemista – katse on aina
relationaalinen!
✨ Katse luo identiteettimme perustan, sen varassa rakentuu minuutemme ja se sisäinen käsitys, miten tulemme muiden taholta nähdyksi. Voisi sanoa, että tulemme olemassa oleviksi katseen kautta.
✨ Identiteetti muotoutuu vuorovaikutuksessa. Alusta asti ja jo varhain opimme, minkälainen olemme sen kautta, miten toinen meitä katsoo ja millaisena tulemme nähdyiksi. Pienen vauvan koko maailma heijastuu häntä hoivaavan aikuisen silmistä.
✨ Opimme näkemään itsemme niin kuin meidät on nähty. Jo varhain ja myöhemmin koko elämän varrelta saamamme katseet (erityisesti meille merkityksellisiltä ihmisiltä) sisäistyvät vähitellen sisäiseksi tavaksi katsoa itseä.
✨
Katseen merkitys on siksi aivan valtava:
• Kun katse on hyväksyvä, arvostava ja utelias, alamme kokea itsemme merkityksellisenä, kiinnostavana, arvokkaana, olemassaolon arvoisena.
• Vastaavasti, kun katse on arvottava, puuttuva tai kontrolloiva, sisäinen minäkuvamme voi rakentua häpeän, syyllisyyden, epäilyn tai epäkelpouden kokemuksen varaan.
• Ja jos hyväksyvää katsetta ei ole, kokemus nähdyksi (hyväksytyksi) tulemisesta saattaa jäädä vajaaksi. Katseen ja nähdyksi tulemisen vaje voi synnyttää kipeän kokemuksen näkymättömyydestä.
• ja joskus katse voi olla liikaa: se voi riisua, paljastaa liikaa, nähdä liian syvälle, synnyttää häpeää ja riittämättömyyttä..
✨
18/03/2026
Mitä näet, kun katsot itseäsi?
Katsotko hyväksyäksesi vai katsotko arvioidaksesi?
Katsotko lempeydellä vai kritiikillä?
Katsotko samoin itseäsi, kuin näet läheisesi?
Olemme usein itsellemme ankarampia kuin kenellekään muulle. Huomaamme pienimmätkin virheemme, tarkastelemme puutteitamme suurennuslasilla ja katsomme itseämme kriittisin silmin – joskus armottomammin kuin ketään muuta. Ja mikä raskainta, saatamme kuvitella muidenkin näkevän meidät samojen ”virheiden” kautta.
M***a pysähdytään hetkeksi.
Katsotko sinä muita ihmisiä yhtä kriittisesti kuin itseäsi? Huomaatko heidän ”puutteensa” samalla tarkkuudella – vai näetkö heissä kokonaisuuden, inhimillisyyden, ainutlaatuisuuden, ihanat yksityiskohdat ja jotain paljon enemmän?
Useimmiten me emme katso muita niin ankarasti. Emme jää kiinni yksityiskohtiin samalla tavalla.
…
On totta, että ulkonäkö on ensimmäinen asia, jonka toisessa kohtaamme. Mielemme on rakentunut havainnoimaan erilaisia piirteitä ja yksityiskohtia. M***a oletko koskaan ajatellut, että mitä paremmin opimme tuntemaan toisen ihmisen, sitä vähemmän ulkonäkö määrittää sitä, miten hänet näemme. Tilalle tulee persoona, tapa olla, kohdata, nauraa, puhua – kaikki se, mikä tekee ihmisestä juuri hänet.
Ja silti meitä jännittää se, näkevätkö ihmiset meissä ne samat virheet ja epäkohdat, mitä sisäinen ankara katseemme näkee. Vietämme paljon aikaa sen äärellä, miten näyttäydymme muiden silmissä. Mitä muut ajattelevat siitä, miltä näytän tai mitä se heissä herättää, jos ulkoinen olemukseni onkin muuttunut…
Ja lopulta: kenen mielipiteellä meille oikeastaan on eniten merkitystä?
Usein niiden ihmisten, jotka jo tuntevat meidät hyvin.
M***a eivät he katso meitä ensisijaisesti ulkonäön kautta.
Eivät he vietä aikaa meidän kanssamme sen vuoksi, miltä näytämme.
He pitävät meistä siksi, keitä olemme.
❤️
Voisitko kokeilla katsoa itseäsi hetken rakkaittesi silmin?
Mitä näkisit, jos katsoisit itseäsi sillä lempeydellä, mitä läheisesi sinua katsovat?
❤️
16/03/2026
Voimauttavan valokuvauksen opinnot pulkassa ✨📸
Tämä matka on ollut niin huima ja henkeäsalpaava, pakahduttavan tunteikas, sykähdyttävä syväsukellus johonkin niin perimmäiseen itseeni, minuuteni ytimiin ja omaan elämänhistoriaani, että on vaikea löytää sopivia sanoja kuvatakseni tätä kokemusta jotenkin. On vain valtavan liikuttunut, koskettunut, vaikuttunut ja voimautunut olo. Kiitollisuus tuntuu syvällä sielun sopukoissa, keho tunteista täyteläinen ja sydän juuriaan myöten pehmeänä.
📸📸📸
Kiitos arvostavasta katseesta ja rakastavasta ohjaamisesta Miina Savolainen ❣️ Ihailen syvän väkevää inhimillisyyttäsi ja valtavaa viisauttasi. Tapasi kohdata ja asettua äärelle ja läsnä siirtää vuoria ja korjaa peruskallioita. Se eheyttää syvältä sisältäpäin. On ollut etuoikeus saada olla lempeässä luotsauksessasi ja paistatella hoitavassa katseessasl. Kiitos Miina 🤍
Ja kiitos rakkaimmista rakkaimmat kanssakurssilaiseni ja asennemuijien kameraseura ja - teidän kanssanne on ollut huikea reissu heittäytyä, olla paljas ja haavoittuva ja samaan aikaan herkkä, vahva ja rohkea. Kiitos tunnetartunnoista, lempeän hyväksyvästä läsnäolosta, kanssakikatuksista, itkuista ja kaikista hullutuksista. Olette 💎
📸📸📸
Tämä matka mullisti minun maailmani - ja tiedän jo nyt, että se tulee muuttamaan muitakin mikrokosmoksia. ✨
15/03/2026
Terveisiä Tampereelta vuoden 2026 Ideatorilta iki-ihanasta työvöenmuseo 👋🏼
Huh, miten hienoja ja tunteita nostattavia puheenvuoroja, monet kosketuksen kyyneleet valuivat pitkin poskia kuunnellessani näitä esityksiä valokuvaterapian eri sovellutuksista 🥹 Miten voimallinen valokuva voikaan olla ja miten valtavan väkevää valoa ja toivoa se voikaan tuoda. Valokuvalla on tarinaluonne, se on kuin peili, jolla on muisti. Kuva kertoo tuhansin sanoin ja samalla se on vahvasti kehollinen kokemus. Kuva on aina myös relationaalinen, sillä on laaja merkitysverkosto.
Minulla oli oma puheenvuoro aiheesta Rakas keho: katse, kuvat ja kehosuhde, jossa pohdin mm. katseen merkitystä inhimillisyydellemme ja ihmiseksi kasvamiselle, kehosuhdetta ja sen haasteita, sekä korjaavaa katsetta ja hoitavaa vuorovaikutusta. Kerroin myös eräästä erityisen tärkeästä voimauttavan valokuvauksen projektistani, joka nostatti paljon reaktioita ja herätti monia sydämellisiä viestejä. 🫶🏻
Nöyrin ja kiitollisin mielin kaikista näiden päivien sydämeenkäyvistä kohtaamisista ja liikuttavista puheenvuoroista. Sydän pehmeänä kaikesta hyvästä 🫶🏻🙏🏻🥹
Kiitos ❣️
02/02/2026
Sain valmiiksi psykofyysisen psykoterapian perusteet 🤩
Olen kouluttautunut sensomotoriseen psykoterapiaan (I ja II), m***a samalla aina janonnut ymmärtää, miten sensomotorinen ja psykofyysinen psykoterapia oikeastaan eroavat toisistaan. Siksi hyppäsin mukaan uteliaisuuttani psykofyysisen perusopintoihin - ja kenenpä muun kuin itse menetelmän kehittäjän George Downingin opetuksessa. Vau mikä matka! 🤩
Sensomotorinen ja psykofyysinen ovat saman kehopsykoterapian sateenvarjokäsitteen alla. ☂️🧞♀️
Kehopsykoterapiassa keho ja mieli ymmärretään erottamattomana kokonaisuutena, jossa erilaiset psyykkiset, keholliset ja emotionaaliset prosessit kietoutuvat saumattomasti toisiinsa. Kokemukset eivät tallennu vain mieleen sanoina ja muistoina, vaan ennen kaikkea kehoon. Keho on kokemusten säilyttäjä, tunteiden näyttämö ja sellaisena monen tärkeän ilmiön maaperä. Siksi kehokeskeisessä työskentelyssä keho on erityisesti läsnä ja työskentelyn keskiössä.
Kehollinen työskentely on myös hyvin konkreettista ja kokemuksellista. Sanoja etsitään vasta sen jälkeen, kun keho on saanut tulla kuulluksi.
Kehopsykoterapeuttinen työskentely ei ole vain tekniikoita tai viitekehys, vaan se on ennen kaikkea tapa olla ja hahmottaa.
Ajattelen, että näissä menetelmissä on valtavasti samaa.
M***a on joitain painotuserojakin: sensomotorinen on ennen kaikkea vahvasti trauman äärellä työskentelemistä, siinä missä psykofyysinen on paljon integratiivisempi ja ikään kuin laajempi. Sensomotorinen traumatyöskentely on rakenteeltaan myös aika paljon strukturoidumpi, tarjoten selkeän etenemisen kartan ja työskentelymallin. Psykofyysinen on vuorostaan aika paljon integratiivisempi, soveltavampi ja tvöskentely siten vähemmän vaiheistettua.
Erityisesti tämä viimeinen psykofyysinen traumaseminaari antoi minulle paljon uutta ajateltavaa, kokeiltavaa ja sulateltavaa traumatyöskentelyyni.
🤩
Oli se sitten sensoa tai psyfyä, näissä kehopsykoterapian koulutuksissa on kyllä aina ihan omanlaisensa tunnelma. Voi toki olla, että nämä koulutukset vetävät puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä… 😅🤣
Haluan vielä vähän jakaa ajatuksia siitä, mitä voimauttava valokuvaus tarkoittaa valokuvauksellisena työotteena. Koska se ei missään nimessä ole pelkkää valokuvaamista tai kuvien katsomista, tai typistettävissä kuvaustilanteeksi tai kuviin liittyväksi rituaaliksi.
📸
Voimauttava valokuvaus on paljon enemmän kuin kameran takana olemista. Se on tapa olla läsnä, asettua alttiiksi ja kohdata toinen. Se on ytimeltään hyvin syvästi inhimillinen kohtaamisen tapa, joka perustuu rakastavaan ja arvostavaan katseeseen. Siis niihin lempeästi ja hyväksyvästi toista napittaviin silmiin siellä kameran takana 😍
Arvostava, salliva ja rakastava katse (=kohtaaminen) rakentaa psykologisesti turvallista ympäristöä, jossa uskaltaa tulla näkyväksi juuri sellaisena kuin on. 🤲🏻
📸
Ammattilaisen rooli on kääntää valtasuhde.
Tavallisessa valokuvaustilanteessa kuvaaja usein “omistaa” näkymän ja määrittelee, miltä kuva näyttää. Kuvattavan tehtäväksi jää toteuttaa visioita, useimmiten kuvaajan. Voimauttavassa valokuvauksessa sen sijaan valta käännetään ns. päälaelleen - kuvaajalta kuvauksen päähenkilölle, joka ei olekaan vain kuvattava tai kameran objekti, vaan oman tarinansa ilmaisullinen johtaja.
📸
Ammattilainen luopuu omasta näkemyksestään ja asettuu sen sijaan asiakkaan kokemuksen, toiveiden ja tunteiden palvelukseen. Kuvattava on päähenkilö, ja ammattilaisen tehtävä on vahvistaa asiakkaan kokemusvaltaa ja itseilmaisua. Kuvatkin ovat päähenkilön, eivät kuvaajan. Rakastan tätä ajatusta!
📸
Voimauttava valokuvaus on vuorovaikutteinen ja dialoginen prosessi. Ammattilainen kuuntelee, kysyy, ehdottaa ja peilaa – ei ohjaa tai ulkoisesti arvioi. Hän kuvailee näkemäänsä ja toimii kuvattavan silminä, luoden taianomaista nähdyksi tulemisen ja validoimisen tunnelmaa, ja samalla vahvistaen autonomiaa ja itsemäärittelyä.
📸
Onko voimauttava valokuvaus sinulle jo tuttu menetelmä(tai siis tapa olla)?
Voin myös koko sydämestäni ja *lämpimästi* suositella tätä koulutusta 🙏🏻🤲🏻🤍
Kiitos ja kun olette lempeät silmäni❣️
23/01/2026
Meillä oli taas voimauttavan valokuvauksen ammattililisten perusteiden seminaari ja kuvausretki.
Mitä enemmän tähän menetelmään perehdyn, sitä enemmän se koskettaa ja innostaa (ja voimauttaa!) minua. 📸💫
Puhumme yhdessä paljon arvostavasta, lempeästä ja rakastavasta katseesta. Se ei arvioi, kritisoi, tai vaadi. Päinvastoin, se sallii, myötäelää, antaa ja kannattelee tilaa. 🤲🏻
Katse voi silti olla joskus uhka, se voi edustaa monenlaista kovaa ja vaativaa. Siinä voi olla ollut haavoittavuutta, satuttavuutta. Katseeseen voi liittyä epäilys, tulenko hyväksytyksi itsenäni, olenko riittävä. Näkeekö tuo toinen sen, miten toivoisin tulevani nähdyksi?
Vaatii rohkeutta asettua alttiiksi katseelle - ja kameralle. Voimauttavassa valokuvauksessa korostetaan siksi sitä, että kuvaajan tehtävä on herkistyä päähenkilönsä äärelle. Vaalia turvaa ja rakastavaa katsetta, rakentaa uteliaisuutta ja syventää yhteistä inhimillisyyttä. 🤲🏻📸
Voimauttava valokuvaus on ennen kaikkea kohtaamisen tapa ja siksi kuvaushetki on aina vahvasti dialoginen. Päähenkilön ja kuvaajan vuorovaikutus on kuin herkkää tanssiinkutsua. Mitä sinä näet minussa, uskallanko olla sinulle näkyvä, voinko olla paljaasti itsenäni tässä? ✨
Kun toinen katsoo lempeästi, hyväksyvästi, arvostaen, se saa ujoa vastakaikua sisällämme. Tuo ulkoinen arvostava katse voi alkaa muuttua sisäiseksi tavaksi nähdä myös itseämme – armollisemmin, myötätuntoisemmin, rakastavammin. Se on kuin heijastava pinta, joka vahvistaa olemassaoloamme: sinä olet tässä. Sinulla on lupa olla juuri sellainen kuin olet. Olet ihana sellaisenasi. 🤍
Siksi voimauttavan valokuvan voima ei ole vain valokuvassa, vaan koko sen ympärille rakentuvassa prosessissa - ja ehkä erityisesti siinä, miten se herättää meissä syvästi inhimillisen ja jaetun tarpeen: yhteen liittymisen, näkemisen ja nähdyksi tulemisen.
✨✨✨
Kiitos Miinalle tästä menetelmästä ja kaikille, joiden kanssa saan jakaa tätä matkaa. Tämä on muuttanut tapaani katsoa maailmaa 🤍
Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita PsyKat :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.
Olen Katarina Meskanen,
psykologi, valmentaja, kouluttaja, psykoterapeuttiopiskelija ja tietokirjailija.
Koulutukseltani olen psykologian maisteri. Psykologian maisterikoulutuksen lisäksi minulla on kliinisen mielenterveyspsykologian täydennyskoulutus (2,5 vuotta, Helsingin yliopisto) ja useita muita täydennys- ja lisäkoulutuksia. Olen mm. opiskellut laajan sivuaineen (cum laude) psykiatriaa ja sivuaineen sosiaalipsykologiaa sekä lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia. Olen myös kouluttautunut ulkomailla terapeuttiseen tutkimukseen Therapeutic Assessment (Therapeutic Assessement Institute, USA). Opiskelen kognitiivista lyhytpsykoterapiaa (Integrum) ja olen pitkässä kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiakoulutuksessa (Integrum, Helsingin yliopisto), josta valmistun aikanaan psykoterapeutiksi. Tällä hetkellä opiskelen positiivisen psykologian täydennyskoulutusta (Joylla). Olen myös kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi (LCF life coach, Valmentamo). Koska teen töitä syömishäiriöiden ja syömisen psykologian parissa, olen lisäksi opiskellut ravintovalmentajaksi (FIHF Terveysverkko) ja lukenut ravitsemustieteen perusopinnot (Helsingin yliopisto).
Psykologina asiantuntijuuteni perustuu vahvaan osaamiskompetenssiin, kriittiseen tieteelliseen ajatteluun, teoreettiseen tuntemukseen, sekä ennen kaikkea kliiniseen kokemukseen ja osaamiseen. Uskon vahvasti paitsi tieteellisesti koeteltuun tietoon, myös inhimillisen kohtaamisen voimaan. Työskentelyni pohjautuu siksi aitoon läsnäoloon, vastavuoroisuuteen ja tasa-arvoiseen yhteistyösuhteeseen. Uskon, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija. Positiivinen psykologia ja voimavarakeskeinen ajattelu ovat johtotähteni kaikessa työssäni.Uskon, että mahdollisuus muutokseen on aina olemassa. Muutoksen askeleet on kuitenkin useimmiten helpointa ottaa jonkun toisen kanssa. Toivon voivani kulkea kanssasi, jos kaipaat apuani. Samoin, toivon voivani olla apuna, jos tunnet jonkun, joka kaipaa asiantuntemustani.
Laillistettuna terveydenhuollon ammattilaisena minulla on pitkä työkokemus syömishäiriöiden hoidosta. Erityisasiantuntemukseni ja osaamiseni on syömisen psykologiassa, syömishäiriöiden ja niihin liittyvien ilmiöiden hoidossa sekä syömisen ja painonhallinnan erilaisissa pulmissa. Näistä aiheista minulta useimmiten pyydetäänkin kannanottoja esim. mediassa. Olen esiintynyt asiantuntijana mm. Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Aamulehdessä, Hyvä Terveydessä, monissa naistenlehdissä, YLE Akuutissa, Ajankohtaisessa kakkosessa, YLEn Aamu-TV:ssä, MTV3:n iltauutisissa, Radio Suomessa, Radio Aallossa, jne. jne. Olen myös toiminut laajalti erilaisissa asiantuntijatehtävissä, mm. syömishäiriöiden käypä hoito-suosituksen työryhmän jäsenenä sekä vetänyt suomenkielisen syömishäiriökyselyn käännös- ja normeerausprojektia. Kliinisen psykologin työssäni syömishäiriöiden parissa tapaan syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään, sekä erilaisten syömis-, kehonkuva- ja paino-ongelmien kanssa kamppailevia. Haluan auttaa heitä, jotka kamppailevat syömistensä painonsa, kehonkuvansa ja itsetuntonsa kanssa.
Valmentajana olen kannustavan ratkaisukeskeinen ja pyrin löytämään yhteistyössä asiakkaani kanssaan parhaan tavan toteuttaa olennaiset muutokset. Olen haka tunnistamaan olemassa olevia voimavaroja ja voimauttamaan valmennettavat itsensä ottamaan ne käyttöönsä. Valmennuksessa pyrin yhdessä valmennettavan kanssa kirkastamaan tavoitteita ja löytämään erilaisia toimivia keinoja ratkaista ongelmia, ylittää esteitä ja saavuttaa omia unelmia. Kaiken yhteistyön ytimessä on olennaisen oivaltaminen ja siihen keskittyminen - näin saa vipuvoimaa muuttaa muitakin elämän osa-alueita.
Kouluttajana minulla on psykologi-kouluttajakoulutus (Train the Trainers ja kouluttajan jatkokoulutus) ja olen perehtynyt oppimisen psykologiaan. Toteutan paljon erilaisia koulutuksia, työpajoja ja luentoja erikoisasiantuntemukseni aihe-alueista, ja käyn puhumassa eri alojen ammattilaisille esim. tunnesyömisestä, syömishäiriöistä, syömisen psykologiasta, psykologisesta painonhallinnasta jne. Uskon, että kouluttamisen kautta voin parhaiten jakaa omaa psykologista tietotaitoani laajemmalle ihmisryhmälle. Koulutusteni rakentamisessa ja niiden toteuttamisessa hyödynnän parasta mahdollista psykologista tietotaitoani, jotta koulutukseni olisivat osallistavia, oivalluttavia ja innostavia.
Kirjailijana minulta on ilmestynyt kaksi kirjaa: Pysäytä tunnesyöminen ja Irti ahminnasta. Pysäytä tunnesyöminen (Tuuma-kustannus, 2018) on ensimmäinen psykologin suomeksi kirjoittama kirja tunnesyömisestä. Olen myös yksi Irti ahminnasta -kirjan (Duodecim, 2013) kirjoittajista. Syksyllä 2019 ilmestyy valokuvaaja Heidi Strengellin kanssa toteuttamamme yhteistyökirjamme Rakas keho.
Siviilissä olen auringolla käyvä ihminen, suhtaudun intohimoisesti Leonard Cohenin musiikkiin ja rakastan kunnon kahvihetkiä sekä luonnossa samoilua. Lempiruokani on itsetehty ja kiviuunissa paistettu aito-italialainen pizza. Minulla on kaksi basenjia ja harrastan ratsastusta. Haaveilen joskus voivani yhdistää hevoset ja ammattini.
