07/12/2025
Tunnetilan psykologi Riikka Airo teki loka-marraskuussa reissun Japaniin. Lomailun ohella Riikka vieraili Umi to Sora-klinikalla, jossa hoidetaan naisterveyteen liittyviä ongelmia. Klinikalla tehdään varhaisia raskauden keskeytyksiä, muun lisääntymisterveyshuollon lisäksi. Vierailun aikana pysähdytti, miten lämpimän läsnäolevasti asiakkaiden tilanteista kerrottiin. Kun klinikan johtaja avasi esitellen jääkaapin, joka oli täynnä tulitikkulaatikon kokoisia pieniä rasioita, kesti hetken ymmärtää, että niissä odotti pieniä ihmisen alkuja odottamassa muistoseremoniaansa.
Keskenmenneitä ihmisen alkuja kutsutaan Japanissa ”vesilapsiksi”, he eivät koskaan elä täällä maan päällä, heidän lyhyt elämänsä oli vedessä. Kun perhe kohtaa tällaisen varhaisen menetyksen, tai päätyy raskauden keskeytykseen, hän voi halutessaan saada ”vesilapsensa” siunatuksi (buddhalainen rituaali) juuri heille tarkoitetussa vesilasten seremoniassa , Mizuko Kuyossa. Rituaaliin liittyy ajatus siitä, että sikiö palaa kuollessaan alkuperäiseen, vedenomaiseen olotilaansa.
”Vesilapsia” muistetaan tietyissä buddhalaisissa temppeleissä. Temppelissä vanhemmat voivat ostaa pienen patsaan menetetylleen. Näitä pieniä patsaita saatetaan sijoittaa myös temppelin ulkopuolelle puistoon.
Keskeytettyjen raskauksien ja kuolleina syntyneiden lasten perheet tulevat temppelille puhdistamaan patsaita ja hiljentymään hetkeksi, sytyttäen suitsukkeen vesilapsensa muistoksi. Temppelissä oli myös vihkoja, joihin perheet olivat kirjoittaneet ajatuksiaan ja joita muut perheet voivat lukea, saaden lohtua toisiltaan.
Mizuko Kuyōta- seremoniota harjoitetaan, jotta raskauden keskeytyksen tai keskenmenossa menetetyn ei koettaisi muuttuvan merkityksettömäksi ja jotta vanhemmat saisivat tukea tunteidensa käsittelyyn ja menetyksen kohtaamiseen.
Perheiden mahdollisuus surra omaa menetystään näiden rituaalien kautta, sai taas ajattelemaan, miten hirveän piilossa ja yksin täällä Suomessa joutuu moni keskenmenon ja varsinkin raskauden keskeytyksen kokenut suremaan ja muistamaan omaa menetystään.💔
Miten voisimme mahdollistaa erilaisia tapoja surra ja muistaa myös näitä muille " näkymättömiä" menetyksiä?
