16/10/2025
Missä menen nyt ?
Lopetin yritykseni 38 vuoden jälkeen.
Aloitin vuonna 1987 Pursiniemenkadulla.
Tässä yritykseni tarina . Liikkeeni nimi oli Nizza
Siellä maalasin seinät, revin yhden pikkuseinän alas ja muurasin pienen seinän. Ei ehkä ollut niin suora mutta itsetehty... :)
Liike oli pieni mutta tuntui heti omalta.
Sieltä siirryin parin vuoden kuluttua viereiseen liikkeeseen joka oli isompi. Siihen laitoin itse klinkkerilattian. Muistan vielä miten paljon lattialaatat painoivat. Seinät maalasin taas.
Olin kangasmaahantuoja, tukkuri, agentti tai edustaja kuten myös sanotaan.
Kankaat olivat Ranskasta, Intiasta, Englannista ( sieltäkin tuli tapettejakin) Espanjasta, Italiasta.
Kauniita, värikkäitä, hyvänlaatuisia.
Ympäristöni on aina ollut värikäs joten olin ihan oikeassa paikassa.
Tykkään myös myymisestä. Tykkään neuvotella ja on aina yhtä mukavaa tulla lopputulokseen missä molemmat ovat tyytyväisiä
Olin myös reppuri.
Latasin ensin farmarini täyteen, jossain vaiheessa oli pakettiauto. Autojunalla Rovaniemeen ja sieltä pikkuhiljaa takaisin Helsinkiin. Opin hyvin kaikki paikkakunnat, murteet ja tiesin melkein kaikki sisustus- kangas- huonekalu- sekä lahjatavaraliikkeet suomessa.
Parin vuoden kulutta minulla oli noin 200 jälleenmyyjää.
Ihania tyyppejä.
Tykkäsin ajaa mutta inhosin hotellielämän joten usein asuin joko joko kaverin , kaverinkaveri, veljeni kaveri, poikakaverin tyttöystävän äidin, jälleenmyyjän luona. Onneksi. Lämmin kiitos vielä niille
1990 luvulla iski sitten lama. Ensin muutin yhteen kavereiden kanssa joilla oli myös oma yritys. Kierrettiin yhdessä suomea, jaettiin kustannukset, säästettiin.
Pankit sulkivat ovet, tuli devalvaatio, myynti loppui kuin seinään. Monet tuttavat menivät konkurssiin, suurin osa päämiehistäni myös. Minä en mennyt konkurssiin mutta ulosotossa oli iso velka, kuten myös muuallekin.
Muutin yhteen poikakaverin luokse, saimme lapsen ja samalla sain uuden edustuksen ruotsista.
Oli vielä jäljellä jonkun verran jälleenmyyjiä, osasin markkinat ja osasin ruotsinkielen.
6 vuoden jälkeen suomi oli täynnä ruotsalaisia verhotankoja. Sain maksettua kaikki velat. Sitten ruotsalaiset olivat sitä mieltä etteivät tarvinneet enää edustajaa ja heittivät minut pelolle.
Kolme lasta, tein vieläkin töitä kotona.
Aloitin uuden yrityksen ystävän kanssa missä myytiin huonekaluja netin kautta ja rakennettiin yhdessä ruokalaatikoita joita myytiin enimmäkseen yrityksille.
Tätä tehtiin noin 3 vuotta jonka jälkeen jaettiin niin että minä sain ruokalaatikot ja partnerini huonekalut. Oli tosi kivaa ja opettavaista aikaa. Rakennettiin ruokanettikauppa 1999, oltiin aika edelläkävijöitä.
Minulle tuli myös edustus nettiin. Edustin sisustustavaraliikettä ruotsista. Tein suomalaiset sivut, ja olin yhteyshenkilö suomessa. tavarat menivät suoraan asiakkaalle. Sitten omistaja kuoli ja se jäi siihen-
Samalla rupesin tekemään pieniä pitopalvelu keikkoja.
Olin mukana Habitare messuilla kollegoitten luona.
Tein paperityötä Shipping yrityksessä missä hoidin lentomatkoja merimiehille jotka olivat täissä tankkereilla ja tein kaikenlaista muutakin siellä.
Tein ruokalaatikoita.
Sain oman työhuoneen talomme sisäpihalla, oli ihanan pitkulainen tila.
Silloin aloitin ankkatuotteiden maahantuonti. Myin suoraan kuluttajalle. Kauppa oli auki silloin tällöin. Info meni silloin vielä sähköpostin kautta, sieltä sitten pikkuhiljaa tänne.
2009 erosin. Olin töissä monessa eri kahvilassa, tein vielä ruokalaatikoita ja olin 1,5 vuotta leipäkaupassa töissä ja tajusin että en voinut elättää kolmea nuorta vuoroviikoin sillä palkalla ja aloitin ensin leffacateraus hommia, sain lainaa Finnverasta, avasin liikkeen Mariankadulla 2013.
Sieltä tein vielä jonkun aikaa leffahommat, pidin kokkikouluja lapsille, jossain vaiheessa myös työryhmille. Maahantoin ja möin kaupastani herkkuja Ranskasta, Virosta ja Liettuasta. Pidin pieniä illallisia takahuoneessa missä oli keittiö ja missä pidin kokkikoulut. Alussa vuokrasin myös tilani Venuun kautta, mutta se jäi parin vuoden jälkeen.
Sain paljon keikkoja, näin monen monta kotia, monta juhlapaikkaa. Oli hauskaa. Pikkuhiljaa huomasin että keikat täytyy pienentää.
Silloin aloitin pikkuhiljaa Tarot tulkinnat ja regressiomatkat. Kortit ovat kevyempiä kantaa kun tarvikkeet 100 hengen juhlaan. Täytyy keventää.
13 perjantai 2020 tuli ensimmäinen peruutus ja maanantaina olivat kaikki keikat peruutettu Koronan takia.
Nyt tein nopean päätöksen, kiitos myös vuokranantajalleni joka ei tullut vastaan vuokrassa. Lopetin kesäkuun lopussa.
Lapset olivat muuttaneet pois, itse olin muuttanut pienempään kämppään ja Sylvi 10v koirani oli tullut keväällä elämääni.
Toiminimiyrittäjänä saatiin ensimmäisen kerran koskaan apua ja saatiin 1,5 vuoden aikana työttömyyskorvausta. Oli tosi iso apu.
Syksyllä 2020 kun oli aikaa niin minulta nousi kaikki 1992 laman muistot ylös korkkina joita en ollut ehtinyt silloin kohdata. Katsoin suoraan päin pelot ja ahdistukset joita en silloin pystynyt eikä halunnut hoitaa.
Samalla löysin D-aseman ja ensimmäisen vapaaehtoiskurssin Vantaalta.
Sain tehdä Tarotkeikkoja torilla tai ystävien liikkeissä ja kahviloissa
Olen käynyt monta kurssia , oppinut valtavasti täällä kolmannen sektorin maailmassa. Kiehtova maailma.
Mitä sitten teen tällä hetkellä.
- vielä Tarotkeikkoja ryhmille ja joskus jossain kahvilassa tai torilla
- paljon vapaaehtoistyötä
- silloin tällöin kokemusasiantuntija keikan
- saan vielä jokunen sitruunapiirakka ja suolaisen piirakan tilaus.
Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen kaikista vuosista yrittäjänä. Vapaus on ehkä tärkein sana
Oli pakko olla luova, ottaa vastuuta, löytää ratkaisuja, luottaa itseensä, uskaltaa ottaa riskejä, uskaltaa hypätä uuteen, käydä läpi huonoja ja hyviä aikoja ja huonoja ratkaisuja, ei jäädä junnaamaan .
On ollut jännittävää, hauskaa, innostavaa, pelottavaa , ahdistavaa, Hyvin yksinäistä, ihan kaikkea.
Enimmäkseen hauskaa :)
Joten , nykyään en enää tee mitään yksin. Sen olen päättänyt. Kaikki projektit teen jonkun kanssa.
Saan toivottavasti tehdä työtä loppuelämäni, koska nautin siitä.
Innolla odotan mihin elämä vie minut.
