11/12/2025
Joskus sitä miettii, mistä ne kuningasideat tulee...🤔
Suolistobakteerien vaikutukset ihmisen terveyteen ja käytökseen on tunnettu homeopatiassa jo yli 100 vuoden ajan.
Suolisto-nosodit ovat suolistofloorasta valmistettuja homeopaattisia lääkkeitä, joiden kehittämisen aloitti brittiläinen lääkäri, bakteriologi ja myöhemmin homeopaatiksi ryhtynyt Edward Bach.
Homeopaattiset suolisto-nosodit saivat alunperin suosiota etenkin allergioiden ja antibioottivaurioiden hoidossa, m***a pian ymmärrettiin, että niiden - kuten muidenkin homeopaattisten lääkkeiden - toiminta-alue on paljon laajempi, sillä ne vaikuttavat koko järjestelmään, eivät vain suolistoon.
Bach havaitsi, että tietyt laktoosia sisältämättömät bakteerit olivat yleisempiä sairaiden ihmisten ulosteessa kuin terveillä. Tämä sai hänet tutkimaan bakteerien yhteyttä patologiaan.
Aluksi Bach loi suolistobakteereista tavanomaisia rokotteita ja antoi niitä potilaille. Tutustuttuaan homeopatiaan työskennellessään patologina ja apulaisbakteriologina Lontoon homeopaattisessa sairaalassa vuonna 1919, hän kuitenkin hämmästyi perinteisen rokoteteorian ja homeopatian perustana olevan samankaltaisuuksien lain välisistä yhteyksistä, ja alkoi yhdistämään näitä kahta tieteenalaa. Hän aloitti potilaiden rokottamisen suun kautta homeopaattisilla nosodeilla ja keräsi kymmenen vuoden aikana kliinisiä tietoja 500 tapauksesta. Hänen muistiinpanonsa osoittivat 95% paranemista homeopaattisten nosodien käytön myötä.
Bachin avustaja, niin ikään tavanomaisesta lääkäristä homeopaatiksi kääntynyt John Paterson jatkoi Bachin työtä nosodien parissa. Hän tarkensi löytöjä ja niiden kliinisiä indikaatioita ja muotoili teorian ja ohjeet nosodien käyttöön käytännössä. Hän käytti nosodeja menestyksekkäästi muun muassa tippurin hoitoon sodan aikana.
Bach ja Paterson eivät missään vaiheessa nähneet bakteereita tautien syynä, vaan pikemminkin niiden myötävaikuttajina tai heijastuksina. Paterson näki bakteerit sairauksien sieppaajina ja niiden esiintymisen ulosteessa perustuslaillisena merkkinä sille, miten potilaan epäjärjestyksessä oleva elinvoima muuttaa hänen herkkyyttään ja suolistofloora muuttuu tämän mukaisesti.
Toisin kuin perinteinen näkökulma, Paterson piti suuria määriä ei-laktoosia fermentoivia bakteereja ulosteessa positiivisena, terveenä merkkinä siitä, että potilas oli poistanut ne onnistuneesti, ja havaitsi, että näin tapahtui potilaan homeopaattisen rakennelääkkeen antamisen jälkeen. Toisin sanoin, kun hoidossa oleva potilas parantui ja tunsi itsensä paremmaksi, hänen ulosteessa olevien patogeenisten bakteerien määrä lisääntyi. Tavanomaisesta näkökulmasta tämä olisi tarkoittanut, että potilaalla olisi yhä sairaus, eikä hänen olonsa pitäisi olla yhtään parempi. Se oli ristiriidassa Pasteurin ja muiden kannattaman bakteeriteorian kanssa.
Paterson päätteli, että ulosteessa olevat bakteerit olivat seurausta potilaan elinvoiman vaikutuksesta, jota annettu lääke stimuloi. Potilas eliminoi haitallisia bakteereita osana parantavaa prosessia hänen elinvoimansa vahvistuessa.
Patersonin havaitsi myös, että ei-laktoosia fermentoivat bakteerit eivät sinänsä ole yksiselitteisesti tauteja aiheuttavia, ja osa niistä palvelee hyödyllisiä tehtäviä monimutkaisten hiilihydraattien hajottamisessa, m***a ne voivat pahentaa sairasta tilannetta, koska niillä on taipumus heikentää ruoan imeytymistä ja happamoittaa suoliston ympäristöä, mikä tekee siitä paremmin asumiskelpoisen loisille ja sienille ja vähemmän terveellisille, symbioottisemmille bakteereille.
Paterson totesi ei_laktoosia fermentoivien bakteereiden myös tuottavan myrkyllisempiä aineita jätteinä, kuten rikkivetyä ja histamiineja, ja - kuten alla olevassa artikkelissakin https://tieku.fi/ihminen/aivot/aivot-elattavat-omaa-flooraa uhkana todetaan - pahimmillaan ne pystyvät puhkaisemaan suolen seinämää lisääntyessään.
Paterson yksilöi erilaisten suolistobakteerien vaikutuksia kehon ja mielen oireiluun ja löysi selkeästi, miten esimerkiksi pelot ja tietyntyyppiset käyttäytymistaipumukset ovat liitoksissa henkilöllä vallitsevaan suolistobakteeri-tilanteeseen.
Erilaisista taudinaiheuttajista tehtyjä nosodeja on käytetty homeopatiassa jo Hahnemannin ajoista lähtien eli yli 200 vuoden ajan. Koko homeopatian perinnöllisiä taipumuksia koskeva Miasmi-teoria perustuu niihin.
Aiheesta on myös tuoreempaa tutkimusta, esimerkiksi https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28805460/ tutkimuksessa todetaan parannusta 69,6 %:lla dysbioottisista potilaista, jotka käyttivät suolisto-nosodeja, eikä yksikään potilas raportoinut haitallisia vaikutuksia.
Mielenkiintoista, eikös olekin?
Kirjoittaja on pitkän linjan klassinen homeopaatti ja HELP - Homeopaattinen Ensiapu ja Luonnonmukainen Paraneminen HomeopatiaHelp kirja :n kirjoittaja Kristiina Benjaminsson www.homeopaattinenhoito.fi
Sinäkin varmaan luulit, että hallitset itse ajatuksiasi ja tunteitasi... Joudut korjaamaan käsitystäsi.
