01/11/2025
Agaricus (Punakärpässieni)
Syksy taipuu pian talveksi ja ilmat alkavat käydä yhä kylmemmiksi ja enää joitain yksittäisiä sieniä saattaa ehkä nähdä sesongin enimmäkseen ollessa jo takanapäin. Kärpässieni on kotoisin jäätävästä Siperiasta ja sen käyttökelpoisin akuutti hoitokohde on nimenomaan pakkasenpuremat. Kroonisempi oirekuva on monimuotoisempi ja tulee ilmi vasta syvällisen haastattelun kautta.
Amanita muscaria on punaisen kärpässienen latinankielinen nimi, josta jälkimäinen osa viittaa kärpäseen. Ennen vanhaan sientä nimittäin käytetiin tuvissa avoimessa astiassa maitoon sekoitettuna kärpäsmyrkkynä. Kärpäset kuolivat herkuteltuaan sienillä terästetyllä maidolla. Shamanismissa sienellä on ollut sijansa matkatessa tietoisuuden tasosta toiseen ja sientä pidetään hyvän onnen symbolina. Joulupukin kerrotaan saaneen vaatetuksensa punavalkoisen värityksensä sienen mukaan ja hänen pikkuklooniensa – puutarhatonttujen- ilmiasu on samaa perua, löytääpä heidät usein kärpässieni seuranaan.
Myrkytysoireet antavat viitteitä myös lääkeaineen oirekuvasta: ensin ilmenee pahoinvointisuutta ja oksentelua. Seuraavaksi tulevat aivoihin kohdistuvat vaikutukset: alkuvaiheen euforia, hihittelyä ja humalaa muistuttava juopuneisuus. Kehoon liittyvät aistiharhat ilmestyvat; keho on jakautunut kahtia. Tietoisuus on unenkaltaisessa tilassa ja ajatukset muotoutuvat mielessä kuviksi. Keskittymiskyky alenee.
Lopuksi ilmenevät sienen narkoottiset vaikutukset, jotka voivat kestää päiviä. Tilaan liittyy näkyjen kokeminen ja syvä vaikuttuminen universumin ihmeistä. Havainnoitikyky on voimakkaasti vaikuttunut: aistit ovat niin herkkinä, että puhutaan synestetiasta, mikä tarkoittaa värien kokemista tuoksuina tai ääninä; sanoilla on maku tai ne kuullaan sävelinä. Monella menneenkin ajan kuuluisista taiteilijoista sanotaan olleen tämä kyky.
Lewis Carrollin kirjoissa, kuten Liisa Ihmemaassa, voi maistella Agaricuksen tuomia vaikutuksia ja aistielämyksiä. Muistathan esimerkiksi kohtauksen, jossa Liisa vuoroin kasvoi ja kutistui tai Liisan kohtaamisen sienen päällä piippua polttelevasta toukasta puhumattakaan hullusta hatuntekijästä. Kirjailija itse sairasti epilepsiaa ja änkytystä. Homeopaatit ovat hoitaneet näistä vaivoista kärsiviä ihmisiä Agaricuksella kokonaiskuvan osuessa henkilön tilaan. Hänen kirjalliset työnsä kuvailevatkin yksityiskohtaisesti tyypillisen agaricusmaisen epileptisen tilan.
Monet spasmiset lihasoireet indikoituvat lääkeaineessa, joihin änkyttämisenkin voi lukea. Samoin käyttäytymiseen vaikuttavat ilmiöt; voimakas puheliaisuus, jekkuilu, ”hölmöily” ja yletön kiihkotilassa oleminen tai haavemaailmoissaan leijuminen.
Ei siis aivan arkipäiväinen lääkeaine eikä siksi sovellu itsehoidollisiin tilanteisiin alkukappaleessa mainittua ilmiötä lukuunottamatta.
Sieni on löytynyt kuvattavaksi helsinkiläisestä puistosta.
©Guy Wurman
wurman.co.uk