04/11/2025
Uunituoreita tutkimusuutisia. Tutkimuksemme sisäänhengitysilman happipitoisuuden vaikutuksista hapen kuljetukseen ja käyttöön submaksimaalisessa ja maksimaalisessa rasituksessa mieskestävyysurheilijoilla on juuri julkaistu.
Tutkivat tekivät portaittain nousevan hapenottokyvyn testin hengittäen 1) normaalia huoneilmaa (21% happipitoisuus), 2) vähähappista ilmaa (15%) sekä 3) lisähappea (30%).
Hyödynsimme ei-kajoavia menetelmiä: impedanssikardiografi sydämen minuuttitilavuuden osalta, lähi-infrapunaspektroskopia (NIRS) lihaksen hapenjakelun osalta.
Submaksimaalisilla kuormilla happipitoisuus ei vaikuttanut hapenkuljetukseen vaan sentraaliset sekä perifeeriset mekanismit kompensoivat muutoksia valtimoveren happipitoisuudessa. Hapenottokyky kuitenkin laski vähähappisissa olosuhteissa ja nousi lisähapella. Muutoksia hapenottokyvyssä selitti ensisijaisesti muutokset maksimaalisessa hapen virtauksessa. Hapen diffuusiokonduktanssi hiusverisuonista lihaksiin kuitenkin pysyi muuttumattomana.
Yhdistelemällä useita eri ei-kajoavia menetelmiä pystyimme mallintamaan hapenottokyvyn osatekijöitä tämän hetkisen parhaan teoreettisen kehyksen perustein ja täten avaamaan uusia mahdollisuuksia hapenottokyvyn osatekijöiden tutkimiselle sekä samojen menetelmien hyödyntämiselle käytännön testauksessa.