Terapia Tsempatia Anja Snellman Oy

10/10/2014

Jaan tämän Lapinlahden Lähteellä julkaisemani tekstin täälläkin. Tulkaa kaikki istuttamaan kukkasipuleita 19.10 Lapinlahden alueelle! Kevättä saa olla rinnassa, vaikka nyt on syksy!

"Lapinlahden Lähde -hanke vetoaa minuun kahdella tavalla, molempien ammattieni kautta. Kirjailijana itse sairaalamiljöö kertoo tarinoitaan suomalaisten kirjailijoiden yksinäisyydestä, elinehtojen niukkuudesta ja työn arvostamisen puutteesta, mikä on johtanut mielenterveyden romahtamiseen ja välillisesti myös päihteiden käyttöön, tuotannon ehtymiseen. Toisaalta, vuodenvaihteessa valmistuvana psykoterapeuttina näen paikan ja miljöön ihanteellisena juuri kulttuuristen arvojen ja terapeuttisten menetelmien liitolle. Ajattelen jopa niin, että kaikki se luovuus, joka on noiden Lapinlahden seinien sisällä kärsinyt ja myllertänyt, ansaitsisi saada tällaisen paikan tilalle pulppuamaan uutta toivoa." Anja Snellman, kirjailija

Vietämme tänään suomalaisen kirjallisuuden päivää. Oletko samaa mieltä kirjailija Anja Snellmanin kanssa? Jos olet, tykkää ja jaa! Tule myös istuttamaan kukkasipuleita kanssamme 19.10. Lapinlahteen, sipulit tarjoamme me! https://www.facebook.com/events/317348955111841/?fref=ts

05/08/2014

Onko sinulla ystäviä - FB-ystäviä - jotka ovat yksinäisiä, sillä valitsemattomalla tavalla, että kaipaisivat seuraa, osallisuutta, kutsuja jonnekin? Näinä kaikensorttisten katufestarien, korttelikirppishippaloiden ja pop up-karkeloiden tuoksinassa mietin, miltä heistä tuntuu seurata ihqua parveilua kotikulmillaan, tai sitten täällä sosiaalisessa mediassa, jossa päivitellään toinen toistaan ihanimmista lomatunnelmista ja kesäjuhlista, sydänystäväporukoista ja gourmet-orgioista... Voisiko jonkun kesäisen bilepäivän teema olla Block Solitude Part, niin että itse kukin voisi kutsua mukaan naapureita ja tuttuja ikään ja näköön katsomatta, ujoja, hiljaisia, syystä taikka toisesta vetäytyviä, että tervetuloa osallistumaan vaan, ei nämä bileet ole vain meidän laumalle, tälle heimolle, vaan ihan kaikille!

21/07/2014

Terapeuttisessa puheessa vilisee muotitermejä. On voimautumista, tahtotilaa, mindfulnessia. Monet ovat anglosaksisia lainoja; joskus tuntuu että liian monet. Kirjailijana ja runoilijana ajattelen että sanat auttavat, kieli parantaa. Eloisa ja empaattinen kielenkäyttö, kommunikaatio on tehokkaampaa kuin ulkoa opitun tuntuiset fraasit ja sloganit. Monet suomalaiset ns. kansanviisaudet ja sananlaskutkin toimivat; tai ainakin ne hetkauttavat, hätkäyttävät tai herättävät hilpeyttäkin, toivosta puhumattakaan. Kuten: paistaa se aurinko vielä risukasaankin.

14/07/2014

Pysähdyn usein katselemaan kalastajia. Heidän rauhallisuutensa, keskittyneisyytensä, työn ahavoiva vaativuus. Vanha arvokas ammatti joka on käsityötä ja keräilyä, yksinäisyyttä ja tiimityöskentelyä. Meren kunnioittamista, tervettä pelkoakin, paljon erityistaitoja niin laiturissa kuin aaltojen keskellä. Kalastajat ovat myös - ymmärrettävistä syistä - pohdiskelijoita ja hyviä kuuntelijoita. Kalastajille voi käydä aamuisin kertomassa murheitaan; siinä he verkkaan selvittelevät verkkojaan, ja vähän muitakin solmuja.

04/07/2014

Aivan kuin koivunkaarnaan olisi kirjoitettu jotain. Vaikkapa näin: "Kirjoittaminen muistuttaa hieman terapiatyötä. Terapiassa on oleellista kuunnella ihmistä ja pyrkiä muodostamaan käsitys siitä, mitä ihminen aidosti kokee. Kirjoittaessa pyrin eläytymään muihin ihmisiin (---) ja sitten välittämään lukijalle näitä samastumisen ja eläytymisen kautta hahmottamiani asioita." Näin lausui Claes Andersson, Kirjailija-lehden haastattelussa.

02/07/2014

Aina kun kuljen tämän puun ohitse, ajattelen ujoutta ja häveliäisyyttä. Nekin nykypäivänä asioita, joihin haetaan apua, sen sijaan että niistä olisi ylpeä. Totta kai liiallinen arkuus ja herkkyys voi olla hankalaa tässä kovien kyynärpäiden, kiireen ja pintapuolisuuden hyrskeessä, m***a toivon, ettei niitä medikalisoitaisi kuten vaikkapa surulle on käymässä. Eläköön haikeus ja haavoittuvuus.

30/06/2014

Seurasaaren lenkkipolulla näin tällaisen puun. Sen juuret olivat pitkälle paljaana. Jokin iso oli osunut siihen, tai se oli muuten vain sairastunut. Moni empii keskusteluterapiaa ajatellessaan, että menneisyyden, juurien avaaminen vihloo, ja se kauhistuttaa. Ihan niin kuin hammaslääkäri poraamisineen pelottaa toisia. Minä ajattelen yhtäältä, että terapian tarkoitus ei ole loputtomiin naarata ja ronkkia ihmistä, setviä ongelmia, vaan auttaa löytämään asioita jotka toimivat vielä nykyisyydessä, havaita vahvuuksia ja voimavaroja. Meissä kaikissa on kätkössä lukematon määrä avaimia, niksejä ja ratkaisuja, joista emme ole tietoisia. Niinpä hedelmällinen terapia peilaa, ei teilaa.

28/06/2014

Tässä tapahtumassa, Helsinki Pride-festivaaleilla, oikein tunsi yhteisyyden, hyväksynnän ja onnentunteen hyrinän. Monelle oman seksuaalisuuden hahmottaminen ja omaan seksuaaliseen suuntautumiseen kasvaminen voi olla pitkä ja mutkikas tie. Sen verran häpeän, toiseuden ja ulkopuolisuuden tuntemuksia homoseksuaalisuus vielä aiheuttaa. Monen ahdistuneisuuden, masennuksen ja päihteidenkäytön taustalla voi olla juuri tämä prosessi. Silloin kaivataan myös terapeutilta arvoliberaaliutta ja suvaitsevaisuutta.