06/11/2025
Tuntuu, että resilienssi sanana nousee esiin tällä hetkellä jatkuvasti. Samaan aikaan, kun luen, kuinka resilienssi on työelämän tärkeä metataito, luen kuinka viime vuosina nuorten elämänhallintaan ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin kasvaneet ja joillakin resilienssi on matala. Minua huolestuttaa, että miten he pärjäävät vauhdilla muuttuvassa työelämässä? Maailma on muuttunut aivan valtavasti siitä, kun itse olin nuori 90-luvulla.
Olen viime aikoina kuunnellut ja lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen ajatuksia, pohdintoja ja löydöksiä, enkä voi olla myös miettimättä, mikä osuus lasten yksilöllisyyden ja varhaisen itsenäisyyden ihannoinnilla voi olla nuorten tämän päivän haasteissa. Samalla huomasin tällä viikolla Hesarista jutun, jossa opettaja oli kysynyt yläkouluikäiseltä, mitä hän aikoo opiskella ja missä hän näkee itsensä tulevaisuudessa. Ajattelin: ”Apua, mikä vastuu lapselle!” Ei ihme, että kuormitus tuntuu monesta lapsesta ja nuoresta ylitsepääsemättömältä.
Maailma on nopeatempoisempi ja täynnä valintoja, joita aiemmin ei edes ollut. Kuitenkin aivomme ovat jotakuin samat kuin ne olivat kivikaudella. Ja siksi ajattelen, että meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että tässäkin ajassa lapset saavat rauhassa kasvaa aikuisiksi, emmekä vaadi lasta toimimaan tavalla, johon hänen kehityksensä ei vielä kykene.
Kuvista löydät muutamia ajatuksia ja vinkkejä siihen, miten omaa resilienssiä voi ylläpitää tai vahvistaa ja miten vanhempana voi kasvatuksen avulla auttaa pientä lasta kehittämään hänen resilienssiään elämän haasteita varten.
