20/08/2025
Miessakit ry | Huomioita Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman luonnoksesta vuosille 2026–2033 (VN/27993/2024)
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE) pyysi Miessakit ry:ltä kommentteja ja kehittämisehdotuksia toimikunnan valmistelemaan Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman luonnokseen.
Suomessa on huomattavan pitkään kehitetty ja toteutettu ammatillista lähisuhdeväkivaltatyötä, pääsääntöisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimesta. Kertynyt tietotaito todentaa, että väkivallan torjunnassa ja vähentämisessä vaikuttavimmat elementit ovat kaikkien väkivallan osallisten ammatillinen auttaminen ja ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen.
Istanbulin sopimus tai sen täytäntöönpanoa valvovan GREVIOn suositukset ovat pääosiltaan perustettu globaalin kulttuurisen ja lähisuhteissa esiintyvän väkivallan synteesiin. Toisin sanoen, niissä esiintyy ilmiöitä ja perusteita, jotka eivät vastaa kansallista tilannettamme. Ja koska Istanbulin sopimus tai GREVIOn suositukset eivät sitä estä, NAPEn toimintasuunnitelma tulisikin nykyistä paremmin pohjata kansalliseen tilanteeseemme. Tämä olisi ollut jo luonnoksen laadintavaiheessa hyvä huomioida ottamalla toimikunnan työhön mukaan ilmiön keskeisimmät osaajat, eli väkivallan osallisten kanssa ammatillista työtä tekevän järjestökentän edustajat.
Sekä kulttuurinen että lähisuhteissa tapahtuva väkivalta vaikuttavat kaikkiin sen osallisiin sukupuolesta välittämättä. Sukupuolen ei siksi tule olla yhdenvertaista huomioimista vähentävä tekijä väkivaltayön perusteita kehitettäessä. Suomessa väkivaltaa kokevat ja sitä tekevät sekä naiset että miehet, tytöt ja pojat. Koetun ja käytetyn väkivallan muodoissa on sukupuolierityisiä osa-alueita, m***a sukupuoli ei estä kuulumista mihinkään väkivallan kokemis- tai tekemissegmenttiin. Jotta NAPEn luonnos vastaisi kansallista tilannettamme, ja jotta se olisi kansallisten yhdenvertaisuusperiaatteidemme mukainen, myös esimerkiksi miesten ja poikien kokema väkivalta ja siihen puuttumisen keinot tulisi nostaa osaksi toimenpidesuunnitelmia.
Edelliseen liittyy myös se, että lasten henkinen ja fyysinen kaltoinkohtelu on yksi kaikkein haitallisimmista ja haitoiltaan kauaskantoisimmista perheväkivallan muodoista. Tämä kaltoinkohtelu on taustalla useimmilla aikuisena lähisuhteissaan väkivaltaisesti käyttäytyvillä. Lasten kaltoinkohteluun syyllistyy yhtä usein niin äidit kuin isät. Tämä ilmiö jää lähes kokonaan toimeenpanosuunnitelmassa huomioimatta. Tehokkaampi lasten kaltoinkohtelun esille nostaminen ja siihen puuttuminen vähentäisi sekä lapsiin, naisiin että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivaltatyön kautta on opittu, että varhainen puuttuminen väkivaltaan tuo parhaan lopputuloksen.
Kansallisen väkivaltayömme ytimessä on alan järjestöjen ammatillisperustainen, kaikkia väkivallan osapuolia auttava työ. Keskisimmät resurssit tälle työlle on osoitettu Sosiaali ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEAn kautta haettavasta valtionrahoituksesta. Tällä hetkellä kyseiseen rahoitukseen kohdistuu merkittävät vähentämistoimet, mikä väistämättä esiintyy yhtenä keskeisimpänä uhkana kansalliselle väkivaltatyöllemme. Toimeenpanosuunnitelmassa mainitaan, että GREVIO kehottaa lisäämään ja tehostamaan viranomaisten ja järjestöjen välistä yhteistyötä. Suunnitelmassa ei kuitenkaan esitetä konkreettisia ajatuksia siitä, miten ja millä resursseilla tätä tehtäisiin. Puhumattakaan siitä, että suunnitelmassa esitettäisi konkreettisia keinoja sen suhteen, miten väkivaltatyömme kannalta merkittävin osa-alue, eli järjestötyö turvattaisiin niin, ettei se olisi alisteinen puoluepoliittisille ja ideologisille suhdanteille.
Lue kommentit ja kehittämisehdotukset kokonaisuudessaan sivuillamme:https://miessakit.fi/wp-content/uploads/2025/08/Miessakit-ryn-huomioita-Istanbulin-sopimuksen-toimeenpanosuunnitelman-luonnoksesta-vuosille-2026-2033-VN279932024.pdf
