21/03/2026
Tänäaamuna oli väsynyt, voimaton, ärtynyt ja muutenkin alavireinen fiilis. Söin aamupalan ja menin sohvalle lötköttelemään ja lukemaan. Siihen olisi tehnyt mieli jäädä, m***a oltiin sovittu puolison kanssa pyörälenkistä, joka olisi mulle tämän kauden ensimmäinen.
Sanoin, etten kyllä jaksa pitkää lenkkiä ja haluan mennä ihan hissukseen.
M***a niinhän siinä sitten taas kävi, että kun pääsi liikkeelle, väsymys haihtui ja ärtymys suli pois. Ajettiin lopulta pidempi lenkki, kuin oli tarkoitus ja ihan reipasta tahtiakin alkumatkan kuulostelun jälkeen.
Joskus on vaikea erottaa fiilis-väsymystä ja aitoa väsymystä. Itselläni on sellainen ohjenuora, että olipa väsymystä tai ei, lähden liikkeelle joka tapauksessa. Ajattelen, että teen vaikka ihan lyhyen rauhallisen kävelyn, koska väsyneenäkin pieni ulkoilu rauhallisesti tekee hyvää. Liikkeelle päästyä väsymyksen laatu nimittäin viimeistään paljastuu - ja useimmiten osoittautuu vain ”fiilisväsymykseksi”, joka haihtuu pois kun keho saa liikettä.
Jos keho tuntuu voimattomalta vielä 15-20min liikkumisen jälkeen, ei kannata sen voimallisemmin lähteä rykimään, vaan hengitellä ja pitää liikkumishetki mukavalta tuntuvan rauhallisena, vaikka treeniohjelmassa kovempaa treeniä olisi ollutkin. Ja jos taas keho syttyy liikkumiseen, niin anna palaa! 🔥🔥🔥
Itselläni lenkillä syntyy myös parhaat ideat!
Tänään lenkillä ajatuksissa muotoutui tulevan, uudenlaisen workshopin sisältö, vaikken sitä aktiivisesti alkanut miettimäänkään.
Kehon liike laittaa myös ajatukset liikkeelle, pakottomasti ja vapaasti! ✨💫✨💫