25/09/2025
Takana puolen vuoden työ puheterapiassa, m***a lapsella vuosien kokemus ruokailutilanteista ja nielemisen haasteista. Koululla toista vuotta kokemusta ruokailusta, joka ei onnistu lainkaan. Tänään mursimme ison raja-aidan.
Lapsi ei ole syönyt päiväkodissakaan koskaan. Nielemistä ei ole arvioitu. Kotona lapsi syö. M***a miten? Suosittelen lämpimästi terapeuteille syömisen ja nielemisen arviota myös kotona. Syöminen on tässä tapauksessa imeskelyä, vaativat palat noukitaan pois suusta. Koska muissa ympäristöissä ei syöminen toteudu millään lailla, on äiti erittäin sidottu lapsen hoitoon aina. Vanhempien jaksaminen on myös tärkeä osa lapsen kuntoutusta.
Puheterapiassa aloitettiin askeleet kohti syömistä siitä mistä vauvakin ne tekee eli imemisestä ja juomisesta. Lusikkahörpyttely ja pillijuominen vedellä saatiinkin hyvin alkuun. Samalla poistettiin virheellinen malli ja aspiraatioriskiä, mukit pois käytöstä.
Kaikenlainen ruoka sen sijaan aiheutti lapsessa koulutiloissa suurta ahdistuneisuutta. Myöskään kotona terapeutin kanssa tuttujenkaan ainesten maistelu ei onnistunut. -Kuitenkin ahdistuneisuus lieveni ajan kuluessa. Luottamus kasvoi. Samalla vuorovaikutus ja terapiasuhde syveni. Ruokaan liittyviä tilanteita ei pitkitetty eikä lasta painostettu. Tilanteita ja aineksia muokattiin. On tärkeää arvioida nielemisen taso ja ruokailun ongelmien perussyy ja toisaalta huomioida myös vuosien varrella syntyneet ja kasvaneet mahdolliset lisäongelmat.
Tänään sitten lapsi otti rusinan suuhunsa, palautti sen pöydälle ja sitten jatkoi syömistä. Ensin terapiasssa ja sitten siirryttiin ruokalaan, jossa rusinoita tarjottiin lautasella.
Aiemmat vuodet lapsi on siis leikkinyt ja käyttäytynyt haastavasti ruokalassa, m***a ei juonut tai syönyt mitään. Nyt hänellä on kuvilla tuettu toimintamalli, jonka hän pystyy toteuttamaan.
1) Veden juominen lusikalla tuetusti.
2) Veden juominen pillillä, ohjaus
3) Rusinoiden syöminen.
Tästä sitten eteenpäin, terapeutti innoissaan jo lisännyt murot kauppalistalle, m***a samalla maltetaan edetä pienin askelin ja antaa lapselle aikaa jos sitä tarvitaan.
