18/01/2026
Minun häpeäni tulla näkyväksi. Minun suruni häpeäni syistä.
Istuimme piirissä viimeisenä aamuna.
Edeltävän illan naamiaiset olivat olleet minulle kuin parhainkin konstellaation ja draamatyöskentelyn fuusioprosessi. Hahmo naamiaisia varten syntyi jo viikkoja ennen moduulia hyvin spontaanisti (kuten hahmoni helposti yleensä syntyvät) ja seurasin sitä.
Hahmoni, Riina Prinsessa, oli naamiaisissa upealla tavalla nostanut systeemistäni näkyviin jotain hyvin syvälle pois painettua ja pääsin kiinni esiin tulleisiin tunteisiini.
Sunnuntaiaamuna ennen viimeisen päivän ohjelman alkua kirjoitin näin:
”Riina Prinsessa ja Prinssi Nalle… Kakkaramäen Linnan hovi… sen asukkaat. Oli vapauttava ja turvallinen kokemus olla autenttinen lapsi. Pystyin spontaanisti ilmentämään niitä osia, joita en ole voinut koskaan turvallisesti ilmentää ja tulla niiden kanssa lämmöllä kohdatuksi… ”
”Jos olennolla on persoonallisia taipumuksia esihenkilötehtäviin, kuten minulla, niin jos nämä piirteet tulevat jo leikki-iässä 5-6-7 vuotiaana rakkaudella ja hyväksynnällä kohdatuksi, ajattelen, että sillä on myönteinen vaikutuksia olennon suuntautumiselle ja toimijuudelle elämässä. ”
”M***a minulle on käynyt toisin. Ja olen siitä hyvin surullinen. (Samassa valtaisa suru kirposi silmiini kyyneltulvin.) Että en ole tullut kuulluksi enkä nähdyksi, en tuetuksi noiden minulle niin luontaisten piirteideni kanssa…
Olen kompleksisesti yrittänyt selviytyä piirteideni kanssa ymmärtämättä, että mihin niitä on soveliasta kohdentaa ja että niitä ei tarvitse yrittää häivyttää ja välttää.”
”Onhan se niin selvää, että johtamistaipumuksiin viittaavat piirteeni voisivat palvella hyvin esihenkilötehtävissä kasvamista ja oppimista tai oman liiketoiminnan johdossa toimimista (mitä olen yrittänytkin vaikeasti).”
”Pelkään eniten sitä, että tulen pilkatuksi ja joudun naurunalaiseksi, jos uskon asiaani tosissani. Pilkka ja naurunalaiseksi joutuminen. Häväistyksi tuleminen… Olla naurettava. Kehoa kouristaa… Oksettaa…”
Jatkuu kommenteissa
📸
