08/02/2026
8.2 on Valokeho18 vuotta.
Kiitos valtavasti kaikille asiakkaille, kurssilaisille, joogaajille, oma valokeho jäsenille sekä tapahtumissa käyneille. Kiitos.
Viime vuosi oli haastava. Kävin läpi työ identiteettiä. Oli sen verran taloudellisesti tiukkaa, että mietin lisätyön tekemistä. Hain työpaikkaa ja tein cv:n. Piti vähän tutustua cv tekemiseen, sillä olin viimeksi ollut työhaastattelussa vuonna 1997. Mielenkiintoinen rupeama selata omaa työ ja koulutus historiaa. Mitä kaikkea olinkaan tehnyt ja mitä opiskellut. Oma identiteetti työkuvan kautta, määrittää meitä hyvin paljon. Käydessäni haastattelussa tiesin, että tulen paikan saamaan. Toivoin, että se jotenkin menisikin toisin, eikä minun tarvitse päättää. Pelko nousee alitajunnasta ja sisäinen ääni kertoo, että sinun täytyy nyt itse päättää, et voi antaa päätösvaltaa toiselle.
Mitä sinä haluat ja mihin tahtovoimasi valjastat.
Sitten soitto tulikin, että onneksi olkoon, pääset meille töihin. Syvä anteeksi pyyntö, m***a olen päättänyt kuitenkin vielä jatkaa yrittäjänä. No me tarjoamme sinulle räätälöityä työtä, saat valita ajan, paikan ja pituuden. Juurikin sellainen sopimus mitä olen aikoinaan toivonut. Saisin jonkin paikan, jossa voisin tehdä osa-aikaisena, päivätyössä ja tietyn ajan. Tuntui kuin vanha pyyntöni on vihdoin vuosien päästä kuultu ja tässä se nyt on, minulle täysin räätälöitynä. Huh, pitää nukkua yön yli ja sitten lopullisesti päätän.
Uni tulikin avukseni ja näin selkounen, jossa alitajunta näytti, mikä todellinen tehtävä tässä kohtaa on. Sydämeni ja sieluni valinta on se mitä on kuunneltava, sillä siinä on myös tahtovoimani. Huomaan tehneeni työurassani, saman verran molempia töitä. Nyt on tehtävä lopullinen valinta ja astuttava täysin molemmilla jaloilla samalle puolelle.
On astuttava epäröinnin kynnykseltä ja astuttava taas kerran johonkin uuteen. Vanha työtakki riisuuntuu ja jotain lujittuu sisälleni. Valtava kiitollisuus kaikesta aikaisemmasta. Valtava arvostus eri työkokemuksista ja niiden tuomasta taidosta ja tiedosta. Identiteetti muuntuu ja riisuutuu jälleen. Pelko menetyksestä hälvenee. Mitä sitten, jos valokehoa ei ole, minä olen se ja se kulkee mukanani, tiedossani ja taidossani. Ulkoinen alkaa muuntumaan ja se ei ole todellista, vaan tuo sisäinen työni ja tilani. Valokeho on nyt täysi ikäinen ja saa kantaa itseään. Olen sen osa, joka muuttuu ja on elävä, tunteva ja tietävä.
On tämä elämä ihmeellinen matka, oivaltava ja uudistava.
Sieluni ja Mira riemuitsee, että saan juurtua sielun juurilleni vahvemmin. Sielun opit entistenelämien taidoista ja sukuni juuriperimässä kulkeva selväaistisuus, saa nyt elää minussa vapaampana. Kiitos ja onnea 18-vuotias valokeho.
Lämmöllä Mira
