21/10/2025
Vaikka yritetään muuttaa toimintatapoja, palataan samoihin kaavoihin.
Tuttua?
Olen kuluvana vuonna käynyt useiden valmennettavien kanssa keskustelua siitä, miten vaikeaa on muuttaa toimintaa. Vaikka kuinka pyrkisi muuttamaan toimintatapoja, ajautuu jossakin vaiheessa vanhaan. Moni on pyrkinyt rakentamaan rutiineja, m***a todennut niidenkin kantavan vain hetken.
Ryhmän yhteinen havainnointi tai yksilön itsereflektio on usein pysähtynyt toiminnan ja sen muuttamisen tasolle ilman ymmärrystä juurisyistä.
Ja kun tätä on tarkasteltu, on pian puhuttu suorittamisesta: vaativuudesta suhteessa uuteen tapaan, raskaaksi käyvästä puurtamisesta ja pettymyksestä, kun ei enää jaksa.
Kun toimintaa, joko vanhaa tai uutta, on tarkasteltu tarvenäkökulmasta, suhde uusiin tapoihin on usein muuttunut. Valmennettavien kanssa on hahmoteltu, mihin aiempi toiminta tähtäsi ja mitä muutoksella haettaisiin.
On katsottu pintaa syvemmälle.
Syvätason muutokset eivät useinkaan tapahdu nopeasti, vaan edellyttävät kärsivällisyyttä lähteä tarkastelemaan tekijöitä “pinnan”, eli käyttäytymisen, alla.
Nuo muutokset ovat kuitenkin osoittautuneet kestävämmiksi kuin toimintatapojen muutokset ilman syvempää työstämistä.
Onko teillä tiimissä tarkasteltu, missä toimimattomien käytänteiden juurisyy piilee, ja miten tuota juurisyytä voisi kohdata eri tavoin toiminnan kannalta?
Tai oletko sinä pohtinut, mikä syvimmiltään on ollut este toimintatapojen muutokselle?
