24/07/2025
Kesäloman kynnyksellä kirjoitin yhdistyksemme sivulle nykyhetkestä.
Nyt sulkeudun lomahiljaisuuteen 6.8. asti.
Olen havahtunut viimeisen vuoden aikana siihen, että suurin osa ihmisistä on vieraantunut elämästä ja luonnosta. Kyllä sanon elämästä, sillä luonto ja äitimaa ovat meidän elämämme synnyttäjät. Samalla kun olemme vieraantuneet luonnosta, olemme vieraantuneet omista kehoistamme ja kehomieliyhteydestä. En tiedä kumpi oli ensin, vieraantuminen itsestä vai luonnosta. Kumpi synnytti kumman, vai onko sillä edes väliä.
Työssäni ja ympärilläni olen huomannut miten ihmiset eivät tunnista kehoaan ja sen tuntemuksia. Menemme niin lujaa ja niin suurten paineiden ja stressin alla, ettemme kuule kuinka kehomme meille puhuu. Kuulemme sen, miten yhteiskunta käskee meitä kuluttamaan, raatamaan töissä, nostamaan talouskasvua, suorittamaan, juoksemaan jonkun perässä, joka ei lopulta edes palkitse meitä mitenkään.
Ihmiset voivat valtavan huonosti. Aivan sama minkä ikäisestä on kyse, lapsesta tai aikuisesti, vauvasta tai vanhuksesta. Pahoinvointi on räjähtänyt käsiin vuodessa. Aivan järkyttävän nopeasti. Opettajat, kasvattajat, terveydenhuolto, asiantuntijat, päättäjät puhuvat myös aiheesta m***a kukaan ei lopulta ota vastuuta siitä miksi näin on ja mitä pitäisi tehdä. Koska syy on niin päivän selvä. Olemme itse aiheuttaneet tämän pahoinvoinnin erkaantumalla luonnosta ja sen kunnioittamisesta ja kuuntelemisesta. Olemme valinneet jatkuvan talouskasvun, haluamisen, ylikulutuksen, vouhkaamisen, voivottelun ja suorittamisen.
Kaikkea pitää olla ja saada ja mielellään heti. Lapsemme eivät jaksa olla 15 minuuttia tylsyydessä, elämä ja kauniit asiat ovat puhelimessa, vaikka ulkona olisi peilikirkas järvi ja vesihämähäkkejä sen pinnalla. Aikuisen on kuvattava jokainen hetki sen sijaan, että pysähtyisi ja kuuntelisi ja nauttisi hetkestä tai maisemasta tai tapahtumasta. Ja tätä me teemme kaikki taas ikään katsomatta.
Kun luovumme puhelimesta, suorittamisesta, median mölystä, saamme tilalle kohtaamisia ihmisten kanssa, kohtaamisia itsen kanssa, hiljaisuutta, kauneutta, metsäkävelyjä, pysähtymisiä, eläinten viestejä ja ennen kaikkea yhteyden takaisin omaan kehoon ja luontoon. Kun olemme yhteydessä luontoon, voimme paremmin ja tunnemme myös omat tuntemukset ja tunteet selkeämmin. Ja kun olemme yhteydessä omaan kehoon ja mieleen, tunnistamme mitä oikeasti haluamme. Tunnistamme itsemme, kuka minä oikeasti olen. Niin kauan kuin ohitamme itsemme, pitää meidän paeta puhelimeen tai työhön.
Tunnevyöhyketerapian ydin on löytää oma identiteetti ja tuntea oma kehonsa. Olemme nyt siinä tilassa, että sairastumme tai uuvumme pahasti, jos emme pysähdy kehojemme äärelle. Kenelläkään meistä ei ole varaa hävittää itseään. Jokainen meistä voi löytää itsensä ja identiteettinsä. Se on totta meille jokaiselle ja nyt jos koskaan on sen aika. Olla ihminen itselle ja palata luontoyhteyteen ja nähdä mitä kaikkea upeaa meillä on ihan tässä jalkojen alla.
Kallion sylissä maaäidin vimmalla kirjoitti, Mari Rajamäki TVT Kaarinasta
