24/03/2026
On yksi ajatus, jota en ole oikein uskaltanut sanoa ääneen.
Se tuntuu pienenä kiristyksenä rinnassa, kun avaan somen ja alan kirjoittaa.
Kaikki näyttää hyvältä, m***a silti tuntuu, että jokin osa musta jää rivien väliin.
Viime sunnuntaina kaivoin hautaa yhdelle mun kanoista, ja mietin, olinko pitänyt kiinni liian pitkään, olisko pitänyt aiemmin päästää se pois.
Ja sitten ymmärsin jotain itsestäni: jos olisin tehnyt sen nopeammin, se ei olisi ollut minä.
Mun tapa olla tässä maailmassa on nähdä ihmisissä ja elämässä suunta hyvään.
Vaikka olen samaan aikaan ajatellut, että oon enemmän negatiivinen kuin positiivinen.
Ja yhtäkkiä näin sen myös mun omassa tekemisessä. Mä en ole ollut väärässä.
M***a mä oon puhunut vain yhdeltä tasolta.
Sellaiselta, jossa opetellaan rauhoittamaan ylivirettä ja saamaan arki tuntumaan kevyemmältä.
Ja se on tärkeää, m***a jossain kohtaa se ei enää riitä.
Tulee tunne, että haluat elämältä jotain enemmän.
Ja että elämä haluaa sulta jotain enemmän.
Ei lisää yrittämistä.
Vaan enemmän sua.
Moni jää siihen väliin, että kaikki on ihan ok,
m***a silti et ole täysin läsnä.
Keho käy kierroksilla.
Ja jossain taustalla on tunne, että oma suunta ei pääse esiin.
Se ei muutu hallitsemalla itseä enemmän.
Se muuttuu, kun keho alkaa tuntea turvaa.
Kun ei tarvitse enää selviytyä koko ajan.
Se on se työ, mitä mä teen.
Ei vain sitä, että olo helpottaa,
vaan sitä, että alat kuulla itseäsi niin selkeästi,
että sun ei tarvitse enää arvailla.
Tuun avamaan pienen ryhmän (8 paikkaa) 12 viikon JUURET-valmennukseen, jossa me rakennetaan sellaista turvaa, että sun ei tarvitse koko ajan selviytyä
Tämä on sulle, jos tunnistat että et ole enää ihan siinä missä ennen, m***a et vielä myöskään siinä, missä tiedät että voisit olla.
Jos haluat ohjelmaan ohituskaistalla, niin vastaa tähän viestiin OHITUS ja laitan kaikki lisätiedot.
