07/02/2026
Leppoisaa lauantaita,
Hoitopolku ei ole metafora. Se on hyvin konkreettinen asia, joka pitäisi olla saavutettavissa helposti, sujuvasti, aikaikkunassa aina, m***a erityisesti, kun ihminen ei enää jaksa. Sen eteen järjestelmä uurastaa tai sitten ei. Meillä Suomessa tämä ei toteudu. Hoitopolut katkeavat, pompotellaan, selkeys puuttuu. Hyvinvointialueitten myötä tätä selkeyttä on lähdetty hakemaan keskittämisellä ja säästöillä, ostopalveluiden vähentämisellä ja lopettamisella. Selkeyttä tuntuu Suomessa olevan, että mikä sopii yhdelle sopii kaikille, mitä jos tilanne olisi sama kaikissa sairauksissa?
Kirjoittelin asiantuntija-artikkelin siitä, mikä logiikka ohjaa Suomen päihdehoidon palvelujärjestelmää ja miksi keskustelu ajautuu niin helposti sivuraiteille juuri silloin, kun pitäisi puhua hoidon jatkumosta, toimivista hoitopoluista ja siitä, mitä oikeasti mitataan ja palkitaan.
Kun arki ei pelaa, hoidon vaikuttavuus mitataan lähinnä hoitoon sitoutumisena ja käynteinä ja ihmisiä kuolee, on se järjestelmävirhe. Kun mahdollisuus niin paljon parempaan ja kehittämiseen on olemassa on tämä asia pohdituttanut näinä kuluneina vuosina tässä ammatissa, että mikä tässä hiertää?
🧡Riitta
Linkki kommenteissa. 👇