Liikkeentila Rosa Ikäheimonen

19/03/2026

Kaikkien oireiden juurisyytä ei voi ratkaista vain puhumalla tai ajatuksia muuttamalla.
Hermoston tasapaino ei myöskään tarkoita vain hengitysharjoituksia tai vireystilan säätelyä.

Ongelma voi nimittäin piillä sensomotorisessa systeemissä. Ja silloin pelkkä top-down -ajattelu ei yksinkertaisesti riitä.

Neuromotorinen toiminta (eli hermoston ja liikkeen välinen vuorovaikutus) rakentuu muun muassa tasapainoaistin, asento- ja liikeaistin sekä asennonhallintajärjestelmän varaan.

Nämä puolestaan luovat perustan silmänliikkeille, näköhavainnoinnille sekä kehon hallinnalle ja motoriikalle.

Kun tämä perusta ei toimi kunnolla, se voi näkyä arjessa yllättävän monella tavalla:

-Tasapaino voi horjua niin paikallaan seistessä kuin liikkeessä, tai olo voi tuntua epävarmalta esimerkiksi portaissa tai liukuportaissa.

-Asennonhallinta voi olla heikkoa, jolloin ryhti lysähtää helposti tai paikallaan oleminen tuntuu kuormittavalta.

-Liike voi tuntua kömpelöltä ja koordinaatio sakkaa

- Silmänliikkeiden haasteet voivat näkyä lukemisen hitautena, riviltä hyppimisenä tai keskittymisen vaikeutena.

- Ympäristö voi tuntua kuormittavalta, ja suuntavaisto voi olla heikko. Kehossa tämä voi tuntua huimauksena, epämääräisenä pahana olona tai sydämentykytyksenä.

Joillekin tämä näyttäytyy turvattomuuden tunteena suhteessa ympäristöön, esimerkiksi korkean paikan pelkona, huimauksena tai ahdistuksena isoissa tiloissa, kuten kauppakeskuksissa.

Nämä eivät ole “vain psyykkisiä” oireita, vaikka ne (tai sekundaariset oireet) saatetaan tulkitaan sellaisiksi, joskaan ajatuksia ja tunteita ei omista kokemuksista voi tietenkään irroittaa.

Jos olet kokeillut jo kaikkea (ja silti joku ei natsaa) harjoita hermoston säätelyn kivijalkaa, eli sensomotorista systeemiä.

13/03/2026

Moni ajattelee, että niskan ja selän jäykkyys johtuu vain heikoista lihaksista, päätetyöskentelystä tai venyttelyn puutteesta.

Todellisuudessa lihasjänteyttä säädellään koko ajan myös hermoston kautta.

Nimittäin aivorungosta lähtee hermoratoja, jotka säätelevät kehon lihasjännitettä. Osa näistä radoista lisää takaketjun ja selän aktiivisuutta, jotta pystymme työskentelemään painovoimaa vastaan ja pysymään ryhdissä. Toiset taas hillitsevät tätä jännittyneisyyttä, jotta keho pystyy myös rentoutumaan ja liikkumaan joustavasti.

Kun nämä järjestelmät ovat tasapainossa, keho pystyy säätelemään lihasjänteyttä tilanteen mukaan.

Yksi tähän vaikuttava varhainen refleksi on TLR. Se liittyy pään asentoon suhteessa painovoimaan. Kun pää liikkuu eteen tai taakse, refleksi vaikuttaa koko kehon lihasjänteyteen.

Jos tämä refleksi jää hermostossa aktiiviseksi TAI sen vaimentumiseen tarvittavat treenit on jäänyt tekemättä varhaislapsuudessa, voi olla, että tämä lihasjäntevyyden tasapainon säätely jää kehittymättä.

Silloin keho voi ajautua helpommin tilaan, jossa niskan ja selän lihakset ovat jatkuvasti hieman liian aktiivisia.

Se tuntuu yleensä:
jäykkyytenä niskassa
kireytenä selässä
ja vaikeutena rentouttaa kehoa ja selkää

Siksi pelkkä lihashuolto ei riitä. Kun sensomotorisella harjoittelulla tuetaan hermoston säätelyä ja refleksien vaikutukset siihen, myös kehon kyky säädellä lihasjännitettä ”automaattisesti” paranee.

Usko mua: jäykkyys ei helpotu vain hetkeksi, vaan vaikutukset ovat pysyvämpiä.

03/03/2026

Mulla on aktiivinen Spinal Galant ja näin mä treenaan sitä. Ai miltä se on tuntunut? No siltä et ois koko ajan muurahaisia housuissa!

Mut eniten se on varmasti vaikuttanut mun lantioon ja sen kiertymiseen, johon havahduin 10 vuotta sitten valokuvasta.

Ja nyt katsoin kuvaa jossa olin 12-vuotias niin aivan sama lantion kiertyminen ja kyljen supistuminen oli nähtävissä. Toki siel oli myös muutakin :D

24/02/2026

Minulta on kysytty, voiko sensomotorinen valmennus parantaa ADHD:n? Ymmärrän hyvin, mistä tällaiset kysymykset (ehkä toiveetkin) kumpuavat.

Tutkimus ei kuitenkaan tue sitä, että ADHD voitaisiin parantaa sensomotorisella harjoittelulla. ADHD on neurokehityksellinen tila, joka kulkee ihmisen mukana läpi elämän.

Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että mitään ei olisi tehtävissä. Päinvastoin!

On hyvä muistaa, että oireiden laajuus ja voimakkuus ovat hyvin yksilöllisiä. Siinä missä toinen tarvitsee useita tukimuotoja, toinen oppii pärjäämään oireidensa kanssa varsin itsenäisesti. Hermoston toiminnassa on aina myös muovautuvuuden mahdollisuus.

Sensomotorinen valmennus/refleksityöskentely ei siis poista diagnoosia. M***a se voi tukea hermoston säätelyä, vahvistaa kehon ja aivojen välistä yhteistyötä ja vähentää kokonaiskuormitusta.

Ja juuri tämä muutos: pienempi kuormitus + parempi säätely tekee arjesta merkittävästi sujuvampaa.

Olen työskennellyt lukuisten asiakkaiden kanssa, joilla on ADHD, autismi ja/tai oppimisvaikeuksia. Yksikään heistä ei ole “menettänyt diagnoosiaan”, m***a moni on saanut lisää kapasiteettia, rauhaa ja toimintakykyä arkeensa.

Minkälaisia kokemuksia sulla on?

Lähteet:

Leisman G.,Melillo R,. 2025. Evaluating Primitive Reflexes in Early Childhood as a Potential Biomarker for Developmental Disabilities.

Wang M, Yu J, Kim HD, Cruz AB. 2023. Attention deficit hyperactivity disorder is associated with (a)symmetric tonic neckprimitive reflexes: a systematic review and meta-analysis.

22/02/2026

Tämä on erilainen tulokulma hermoston kuormittumiseen ja sen tasapainottamiseen. Musta tästä ei puhuta hirveesti, kun puhutaan hermostosta? Vai oonko jossain omassa kuplassa?

Jos sensomotorinen systeemi ei toimi optimaalisesti, se näkyy kehossa ja kuormittaa mieltä.

Kaikkea ei tämäkään ratkaise, m***a on tärkeä palanen palapelissä 🧩

Yhtälailla kun fysioterapiassa vahvistetaan vaikkapa voimaa tai liikkeen hallintaa voidaan fysioterapiassa vahvistaa sensomotoriikkaa.

03/02/2026

Vuosia sitten koin osteopatiassa kenties ensimmäistä kertaa elämässäni rentoutumisen ja rauhoittumisen tunteen kehon tasolla. Tuo kokemus oli minulle hyvin tärkeä, sillä en tiennyt ennen sitä, miltä jännitysten hellittäminen ja tietynlainen ”irti päästäminen” tuntuu kehollisesti.

M***a vuotta ja kokemusta myöhemmin, tästä olotilasta tuli kehollisesti vallitsevampi tila olla.

Mikä tahansa kosketus ei välttämättä saa aikaan turvallista fiilistä vain olla – eikä sitä ihanaa rentoutumisen tilaa.

Tätä on myös tutkittu: manuaalisten hoitomuotojen lopulliseen hoitotulokseen vaikuttaa itseasiassa todella paljon moni muu tekijä, kuin itse hoito tai menetelmä.

Esim. Se, et millaiset vibat saat sinua hoitavasta ihmisestä? Tai millainen sisustus, ääni- tai värimaailma paikassa on, ja mitä fiiliksiä ne herättävät sinussa?

Entä miten juuri kyseisen ihmisen kosketus, rytmi ja tahtisuus vaikuttavat sinun kehossasi? Tunnetko läsnäoloa ja rauhaa vai kiirettä ja poissaoloa kosketuksessa?

Kun sun aivot tulkitsee tilanteen hoitotilanteessa turvalliseksi (oli se sitten tiedostavaa tai tiedostamatonta), voi hermosto hellittää, hyvän olon hormonit alkavat virrata, ja sitä myöten olo alkaa rentoutua ja syväjännitteet purkautua.

Olen hieronut päätyökseni pian 10 vuotta. Olen harjoitellut, mokannut ja oppinut. Tyylini on muuttunut näiden vuosien aikana paljon, kovemmista otteista koko ajan lempeämpään ja sensitiivisempään tyyliin.

Viime aikoina olen tehnyt paljon hermoston resetointi -kehollisia hoitoja stressin purkamiseen kehosta. Tästä haluan kertoa lisää myöhemmin. ✨

Tunnistatko ilmiön, josta kerron postauksessa, että aivojen tulee kokea turvaa, jotta voit kehon tasolla voi hellittää?

12/01/2026

Yhtenä aamuna 8 vuotta sitten, heräsin aivan jäätävään hermokipuun koko kädessä. Käsi oli voimaton ja lapaluu törrötti ulospäin. Puoli vuotta meni ja toimintakyky käteen palasi ja kipukin hellitti.

Tämä muisto kirposi mieleeni kirkkaasti, sillä osallistuin viime viikonloppuna crossfitin peruskurssille. Tiesin, että kurssilla ollaan juuri niiden liikkeiden parissa, joiden siivittämänä loukkaannuin. Tein valakyykkyä, tempausta, rivejä ja työntöjä ensimmäistä kertaa “kunnolla” yli viiteen vuoteen, vaikka se vähän jännittikin.

Se mikä aidosti yllätti ja tuli puun takaa, oli se, että mun hartiat, olkapäät, selkä ja lantio tuntuivat tosi vapailta koko viikonlopun, liikkeestä toiseen.

Liikkeet olivat rentoja, eikä niitä tarvinnut tehdä “hammasta purren”.

Toisin kuin kahdeksan vuotta sitten, jolloin mun systeemi oli jäykkä kuin rautakanki. Näitä jumeja vastaan mä jääräpäisesti treenasin, koska en osannut muutakaan.

Muistan vikan treenin ennen loukkaantumista tosi hyvin. Olin tosi heikosti palautunut ja treenatessa kroppa tuntui poikkeuksellisen jäykältä. Koko treeni itse asiassa tuntui tosi huonolta.

Tämän jälkeen alkoi syväsukellus omaan keho–mieli-systeemiin monella saralla. Se, mitä en kuitenkaan viimeisten vuosien aikana ole mitenkään aktiivisesti tehnyt, on liikkuvuusharjoittelu, jonka tavoitteena on saada nivelet liikkumaan notkeammin.

Liike ja liikkuvuus ohjautuu paljolti sen pohjalta, miten meidän sensorinen järjestelmä (esim tasapainoaisti, silmät, asentotunto jne.) toimii.

Niiden parissa olenkin puuhaillut enemmän ja vähemmän viimeiset kaksi vuotta: refleksityöskentelyä, silmänliikkeitä, tasapainoelimen harjoittamista ja niin edelleen.

Toisaalta en ole yllättynyt, että kroppa toimi näin hyvin. Näin mä olen aihetta opiskellessa oppinut. 🤓

Silti se tuli jotenkin yllärinä, siis se oma kehollinen kokemus, että hittovie – mun keho toimii, liike on vapaata ja rentoa enkä ole jäykkänä kuin rautakanki.

Voin liikkua ilman, et se tuntuu epämukavalta kehossa jäykkyyksien vuoksi. Ja mikä tärkeintä, en loukkaa itseäni. 🙏

05/01/2026

Ootko sä se tyyppi, joka aina repii ihan täysillä ja tekee kaiken kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla – myös kehon liikuttamisen?

Se on monelle tosi tuttu tapa tehdä. Silloin aivot toimii pitkälti automaatiolla ja keho tekee niin kuin se on aina ennenkin tehnyt. Ongelma on se, ettei aivot silloin opi mitään uutta.

Kivut, jumit ja kuormitus jää helposti päälle, eikä hermoston kierrokset tai stressi pääse oikeasti laskemaan.

Hidas liike on eri asia ja fiksumpaa hermostolle. Kun liikut rauhassa, aivoilla on aikaa kuunnella kehoa, oppia uutta ja muuttaa vanhoja malleja.

Nimittäin nopeasti tekemällä, äkkii pois alta, niinku aina ennenkin mikään ei muutu – m***a hitaasti tekemällä asia on toisin!

Silloin aivot oppii uusia tapoja liikkua, säädellä lihasjännitystä ja päästää irti vanhoista kipua ja jumitusta ylläpitävistä malleista ja olotilakin rauhoittuu.

Zekkaa uus , jos kaipaat hidasta liikettä joka tasapainottaa sun hermostoa! 🥳

31/12/2025

Jalkaterän ongelmien kuten: jumien, kipujen, penikkavaivojen, plantaarifaskiitin, heikon tasapainon ja koordinaatio-ongelmien taustalla voi vaikuttaa ylimääräiset lihasjännitykset jalkaterien alueella.

Nää ylimääräiset jännitteet voi johtua reflekseistä. Voit arvioida niiden vaikutusta omalla kohdallasi tällä helpolla testillä, minkä videolla näytän.

Voi myös olla, et pidät usein jalkoja ”ilmassa”, istut silleen, et varpaan osuu hädin tuskin maahan ja jalkapohjien kontakti lattiaan on ”hähmänen”. Tällöin voi olla vaikeaa maadoittua ja olla läsnä tässä hetkessä, niin ajatusten ku kropan tasollakin.

29/12/2025

Äkkilähtö tänään klo 12.00 hierontaan, fysioterapiaan tai sensomotoriseen valmennukseen! Tällaiset ”viime hetken ajat” on myös vähän edullisempia ✨😊

Varaa aika:

Varaa aika salonkiin Liikkeentila Timmassa. Katso hinnat ja lue asiakkaiden arvosteluja. Nopea ja helppo tapa varata.

28/12/2025

Hermoston huomioivana fysioterapeuttina ja sensomotorisena valmentajana lähtisin tsekkaamaan joulupukin ja hänen veljensä TLR-, STNR- ja ATNR-refleksit sekä tutkisin ehdottomasti myös pukin ja veljen vestibulaarijärjestelmän toiminnan.

Toivotaan, että pukki ja hänen veljensä pitävät koko seuraavan vuoden huolta kropistaan, jotta saadaan nauttia joulun taiasta jatkossakin! Kyllä me motivoivan vuorovaikutuksen keinoin käytiin näistä teemoista vakavaa keskustelua, ja molemmilla oli selvästi kova tahto jatkaa hommia vielä muutama vuosisata. 🎅✨

26/12/2025

Mä oon ihan hemmetin sinnikäs enkä luovuta hevillä. Jaksan puurtaa yhden ja saman jutun äärellä niin kauan kuin on tarpeen – kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä.

Jos joku asia ei onnistu ekalla, tokalla tai kolmannellakaan, jatkan niin kauan, että se onnistuu.

En oo koskaan halunnut tehdä sitä, mitä muut multa odottaa tai mitä valtavirta sanoo. Oon aina halunnut tehdä asiat omalla tavallani = hankala lapsi.

Oon joutunut pärjäämään tosi pienestä asti yksin, ja se on luonut muhun perusasetuksen: jos haluan, että joku asia tapahtuu, onnistuu tai ratkeaa, se on musta kiinni.

Onneksi vuosien varrella oon oppinut myös tukeutumaan muihin, koska onhan siinä ero, että “mähän teen tän vaikka yhdessä muiden kanssa” kuin että “mun on pakko vaan pärjätä yksin”.

Kysyin mun mieheltä, miten tää sinnikkyys m***a näkyy, ja hän sanoi: “Ihan kaikessa, mikä on sulle tärkeetä.” Se on totta.

Harrastin lähes 15 vuotta agilitya ja käytin viikosta kymmeniä tunteja koiriin. Kun lapset tuli, agility jäi, ja sama intohimo ja tuntimäärä siirtyi “lasten kasvatukseen” 😄

Oon kehittänyt mun yritystoimintaa kohta 11 vuotta: etsinyt, kokeillut ja hionut omaa suuntaa. En tarjoa vain sitä mun asiantuntijuutta tai ammattitaitoa, vaan yrittäjyyteen liittyy paljon kaikkea sen ympärillä – tuotteistamisesta markkinointiin.

On ollut tietenkin hetkiä, jolloin oon hakannut päätä seinään isojen ongelmien edessä ja miettinyt, miten tää ratkeaa. Silti mun sisällä on aina ollut pieni kipinä ja usko: ON oltava joku keino.

En purista maailmaa mailaa enkä (itse 🤣) kärsi tästä piirteestä. Pohjimmiltaan tää piirre kumpuaa innostuksesta, uteliaisuudesta ja uskosta siihen, että jos jokin ei ole rikki, sen voi korjata. Jos on ongelma, sen voi jotenkin ratkaista!

Tää joulu oli ensimmäinen yli 20 vuoteen, kun en saanut psykosomaattisia oireita, en kokenut yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta, vaan nautin aidosti lomasta mun ihanan perheen kanssa. Vielä 10 vuotta sitten en olisi arvannut todella sanovani näin, m***a joku sinnikäs kipinä mun sisällä uskoi, että se voisi olla mahdollista. 🎄✨❤️