10/11/2025
Halusin jakaa tämän kuvan ja hetken jossa elin, kun tämä kuva on otettu.
Olin juuri sulkenut Paperinoita myymälän, ja vaikka minulla tuona hetkenä oli vielä verkkokauppa, niin se silti tuntui hypyltä tuntemattomaan.
Myymälä sulkemisen jälkeen elin noin kuukauden aikaa, jossa samaan aikaan kaikki tuntui mahdolliselta ja samalla pelotti se, että olin sulkenut pois elämästä osan identiteetistäni sekä tulon lähteen.
Olin ollut vuosien ajan se Paperinoita myymälän omistaja.
Tyhjätila.
Kuka olen? Kuka haluan olla? Mitä haluan tehdä työkseni? Mitkä ovat minun arvot? Kaikki nuo kysymykset nousi jälleen vuosien jälkeen pöydälle.
Kuinka kiitollinen olen, että näin tapahtui.
Tämä ei toisaalta liity myymälään, m***a silloin kun olin vielä myymälän omistaja tuntui siltä, ettei energiaa riittänyt muuhun. Ajatukseni pyörivät myymälän pyörittämisessä melkeimpä 24/7, milloin voin mennä mökille, milloin voin nähdä ystäviä, milloin voin sitä ja tätä.
Nykyään olen yrittäjä, uusioperheen äiti, hallituksen jäsen, opiskelija, opettaja, noita ja ja ja
Niin paljon ihania asioita nykyään elämässä, joiden en ajatellut kuuluvan elämääni.
Se mitä tässä yritän höpöttää on se, että vaikka kuinka pelottaa ottaa hyppyä tuntemattomaan, niin tee se silti, sillä sen myötä teet tilaa asioille joiden et ajatellut ehkä olevan mahdollisia tai et edes tiennyt haluavasi niitä.
Se, että lähdin opiskelemaan itselleni tutkintoa ei ole ollut haaveena moneen kymmeneen vuoteen, nyt siihenkin minulle avautui mahdollisuus.
Olen tästä aiemminkin täällä maininnut, m***a koen tärkeänä painottaa sitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa tai lähteä luomaan jotain täysin uutta.
Kutsuuko suo tällä hetkellä jokin uusi asia tai tunnetko, että sinua kutsuutaan ottamaan askel kohti tuntematonta?
Juuri tuo kutsu voi olla täysin uuden aikakauden alku.❤️✨
Ihanaa uutta viikkoa sulle!❤️
Kuvan on ottanut rakas siskoni joka on aina uskonut minuun ja tsempannut minua seuraamaan mun unelmia.❤️