Naprapaatti Petteri Koski

27/02/2026

Lannerangan selkäydinkanavan ahtauma on yleinen selkäkivun ja alentuneen toimintakyvyn syy yli 65-vuotiailla. Selkäkipu, alaraajojen säteilyoire, pistely, puutuminen ja kävelyyn liittyvä alaraajojen voimattomuus ovat tyypillisimpiä oireita. Ikääntymiseen liittyvät muutokset kuten selän pikkunivelten nivelrikko, välilevyjen madaltuminen sekä nivelsiteiden paksuuntuminen ovat merkittävimpiä syitä ahtaumalle.

Taustalla on tavallisesti jo useamman vuoden ajan esiintynyttä ajoittaista ja maltillista selkäkipua. Kävelyyn liittyvät alaraajojen oireet helpottuvat yleensä eteen kumartuessa, kauppareisulla ostoskärryihin nojatessa tai istuttaessa. Vastaanotolla tutkittaessa potilas saattaa olla varsin ”terve” ja tutkimuslöydökset niukkoja. Selkäydinkanavan ahtaumaa epäiltäessä diagnoosi varmistetaan tietokone- tai magneettikuvauksella.

Lannerangan selkäydinkanavan ahtauman hoito perustuu ensisijaisesti kivunhallintaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Levosta ei näyttäisi olevan hyötyä. Oireenmukaisessa hoidossa tavoitteena on lihasjännityksen vähentäminen ja nivelten liikkuvuuden lisääminen. Kuntouttavalla harjoittelulla tähdätään liikkuvuuden ja lihasvoiman kohentamiseen ja lannerankaan kohdistuvan mekaanisen kuormituksen vähentämiseen.

Monipuolisen lihas- ja kestävyyskuntoharjoittelun on osoitettu vähentävän kipuoireita ja parantavan toimintakykyä ainakin jonkin verran, joskaan harjoittelulla ei ole todettu olevan merkittävää vaikutusta oireettomaan kävelymatkaan.

Selkäydinkanavan ahtaumassa kirurginen hoito on yleisesti todettu vaikuttavaksi neljän vuoden seurantajaksolla konservatiiviseen hoitoon verrattuna, joskin hyöty vähenee 8–10 vuoden seurannassa johtuen sairauden kroonisesta luonteesta.

̈kipu

16/01/2026

Selkäkivun esiintymistä ja syitä selvittävissä tutkimuksissa on todettu, että erilaiset selkärangan rappeumalöydökset tietokone- ja magneettikuvauksissa ovat tavallisia myös oireettomilla henkilöillä liittyen normaaliin ikääntymiseen kivun sijaan. Tutkimusten valossa tiedetään kuitenkin, että selkäkipuisilla erilaiset tavallisinakin pidetyt löydökset ovat yleisempiä kuin oireettomilla henkilöillä (Brinjikji et al. -15).

Dragsbäck et al. (-25 & -26) selvittivät kahdessa eri tutkimuksessa useampien magneettikuvauksessa esiintyvien löydösten samanaikaista merkitystä selkäkivun esiintymisen kannalta. Tutkimuksen kohteena oli saman selkäkipuisen henkilön magneettikuvauksessa todennetut välilevyn rappeumalöydökset lannerangan eri tasoilla, erityyppisten löydösten summa useilla nikamatasoilla tai erityyppisten löydösten yhdistelmien mahdollinen yhteys selkäkivun esiintymiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lannerangan magneettitutkimuksessa todennettujen eri löydösten korkea summa sekä yhden tietyn löydöksen korkea summa, kuten esimerkiksi välilevyn rappeuma tai välilevytyrä liittyivät vahvemmin selkäkivun esiintyvyyteen ja intensiteettiin ja joissakin tapauksissa myös alentuneeseen toimintakykyyn.

Selkäkipu tulisi ymmärtää tilana, johon vaikuttaa muun muassa useiden rakenteellisten muutosten yhdistelmä. Magneettitutkimuslöydösten summavaikutus alaselkäkivun taustoja selittävänä tekijänä auttaa vahvistamaan biologista näkökulmaa selkäkivun biopsykososiaalisessa mallissa.

̈kipu

04/01/2026

Selkäkipuun yleisesti liitettäviä kuvantamislöydöksiä havaitaan magneetti- ja tietokonetomografiatutkimuksissa myös oireettomilla henkilöillä. Brinjikji et al. runsaasti siteeratussa järjestelmällisessä katsauksessa (-15) selvitettiin kuvantamislöydösten ikäkohtaista esiintyvyyttä 3110 oireettomalla henkilöllä.

Välilevyn rappeumaa havaittiin 20-vuotiailla 37 %:lla esiintyvyyden kasvaessa merkittävästi 50 vuoden iässä ollen 96 % 80-vuotiailla. Välilevyjen nestepitoisuus laski yleisesti 40 ikävuoden jälkeen. Näiden löydösten esiintyvyys kasvoi n. 1 % vuodessa. Välilevyn pullistumat ja syykehän halkeamat olivat kohtalaisen yleisiä kaikissa ikäryhmissä. Suomalaisessa tutkimuksessa (Takatalo et al. -12) havaittiin välilevytyrän esiintyvyyden olevan vahvasti yhteydessä selkäkivun voimakkuuteen nuorilla aikuisilla.

Selän pikkunivelten rappeumalöydökset olivat harvinaisia nuorilla, m***a lisääntyivät jyrkästi aikuisiän myötä. Nikamasiirtymät olivat harvinaisia alle 60-vuotiailla esiintyvyyden kasvaessa ikääntymisen myötä.

Brinjikji et al. katsauksessa tulee huomioida, että monet tutkimuksiin osallistuneista rekrytoitiin vapaaehtoisista oireettomista henkilöistä, mikä voi johtaa valintaharhaan, koska vapaaehtoiset eivät välttämättä edusta koko väestöä. On mahdollista, että oireettomilla henkilöillä on vähäisempiä rappeumamuutoksia kuin oireellisilla. Lisäksi monissa tutkimuksissa käytettiin vain yhtä radiologistenlöydösten havainnoijaa.

Myöhemmässä Brinjikji et al. meta-tutkimuksessa (-15) osoitettiin 3097 oireettoman ja oireellisen henkilön osalta, että magneettitutkimuksessa havaittu välilevyn rappeuma, -pullotus, -pullistuma, -tyrä sekä Modic-1 muutokset että nikamakaaren höltymä ovat merkitsevästi yhteydessä alaselkäkipuun alle 50-vuotiailla selkäkipupotilailla. Löydösten ja kivun välistä yhteyttä ei voida kuitenkaan suoraan tulkita syy-yhteydeksi.

̈kipu

31/12/2025

Alle 3 kuukautta kestäneessä selkäkivussa ei suositella röntgen- eikä magneettitutkimusta, ellei ole viitettä vakavasta sairaudesta oireiden taustalla. Kuvantamistutkimuksilla ei ilmeisimmin ole vaikutusta hoitotoimenpiteisiin kustannusten ja sairauspoissaolojen kuitenkin lisääntyessä, mistä syystä on viisasta punnita kuvantamistutkimusten tarvetta potilaskohtaisesti.

Lannerangan epävakaus eli instabiliteetti epäilyssä suositellaan perinteisten taivutuskuvien sijaan seisaallaan tehtyä röntgentutkimusta sekä makuulla tehtyä magneettitutkimusta. Nikamakaaren höltymä- eli spondylolyysi epäilyissä nk. viistokuvista on pääosin luovuttu.

Röntgentutkimuksesta aiheutuu säderasitusta, ja tutkimuksen informaatioarvo selkäkivun syiden selvittelyssä on vähäinen. Lannerangan röntgentutkimuksen säteilyannos vastaa noin 30 raajanivelten tai keuhkojen röntgentutkimusta tai 19 päivän altistumista taustasäteilylle (Nevalainen -25, Helenius et al. -25, Terveyskylä -25).

̈kipu

23/10/2025

ACSM eli USA:n urheilulääketieteen yhdistys on jälleen julkaisut perinteisen ennusteensa tulevan vuoden 2026 kansainvälisistä liikuntatrendeistä sekä ohimenevistä villityksistä. Ennuste perustuu liikunta-alan ammattilaisille tehtyyn kansainväliseen kyselytutkimukseen.

Digitaalinen teknologia jatkaa kolmantena vuotena peräkkäin ennusteen kärkipaikalla. Puettavat ”härpäkkeet” eli sykemittarit, älykellot, GPS, aktiivisuusrannekkeet, unen seuranta, veren happipitoisuuden-, sydänsähkökäyrän- ja verensokerin mittaaminen kiinnostaa edelleen liikkuvaa kuluttajaa. Alan nopean kehityksen myötä ”härpäkkeiden” ongelmaksi on osittain muodostunut vaihteleva mittauksien luotettavuus.

Ikääntyville suunnatut kunto-ohjelmat on pitänyt uudessa ennusteessa sijan 2. Tasapainon, lihasmassan ja -voiman, sydän- ja verisuoniterveyden sekä liikkuvuuden ylläpitämiseen tai parantamiseen suunnattujen liikuntapalveluiden uskotaan yleisesti olevan kasvussa. ”Suuriin ikäluokkiin” kuuluvat yli 65-vuotiaat tulevat käyttämään kuntosali- ja muita liikuntapalveluja useammin kuin mikään muu ikäryhmä.

Ennustetaan, että vuonna 2050 aikuisista miehistä ylipainoisia tai lihavia on 57 % ja naisista 60 %. Painonhallinta nouseekin ansaitusti liikuntatrendiennusteen 2025 sijalta 4. kärkikolmikkoon. Liikunta on edelleen välttämätöntä pitkän aikavälin painonhallinnassa. Se tukee vähärasvaista kehonkoostumusta, fyysistä toimintakykyä ja aineenvaihdunnan terveyttä.

Erilaiset älypuhelimien liikuntasovellukset putoavat sijalta 2. sijoittuen neljänneksi. Jooga, pilates ja barre tyyppiset liikuntamuodot ovat useina vuosina sijoittuneet ennusteen kärkikymmenikköön. Vuonna 2026 tämäntyyppiset monelle ikäluokalle sopivat liikuntamuodot nousevat sijalle 5.

Tärkeintä on, että jokainen harrastaa liikuntaa omista lähtökohdistaan, oman kunnon ja terveydentilansa mukaan. Liikunnan harrastamisen tulisi olla kuitenkin säännöllistä, riittävän intensiivistä ja tuottaa liikkujalle mielihyvää – vinkiksi tammikuulle 2026.

19/10/2025

Tällä viikolla on vietetty ”Satsaa Selkääsi” selkäviikkoa.

Selkäsairastuvuus lisääntyi 54 % maailmanlaajuisesti 1990–2015 välisenä aikana. Lasten ja nuorten selkäkipu on lisääntynyt erityisesti teollistuneissa maissa. Selkäkipua on kokenut 40 % ainakin kerran 9-18 vuotiaasta väestöstä. Murrosiän lopulla selkäkivun esiintyvyys alkaa olla samalla tasolla aikuisväestön kanssa.

Suomalaiset kävivät terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 5,2 miljoonaa kertaa vuonna 2017. Yleisimmät käyntisyyt olivat verenpainetauti, ylähengitysteiden akuutit infektiot ja selkäkipu, jonka esiintyvyydessä on omanlaatuinen erityispiirre, jos sitä verrataan yleisellä tasolla nivelrikon esiintyvyyteen. Selkäkivun esiintyvyys näyttää taittuvan laskuun 70-ikävuoden kohdalla molemmilla sukupuolilla nivelrikon esiintyvyyden kasvaessa ”elämän kokemuksen myötä”.

Selkäkipuun saattaa samanaikaisesti liittyä kehon muita kiputiloja tai terveysongelmia kuten astma, päänsärky, diabetes tai masennus. Koettu selkäkipu on monastikin enemmän kuin selkäkivun ja muiden terveysongelmien summa. Perinteisiä tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi selkäkivun hoidossa, m***a alaraajaan säteilevään hermojuurioireeseen niillä ei juurikaan ole vaikutusta. Selkäkivun hoidossa tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi pienimmällä mahdollisella vaikuttavalla annostuksella, mahdollisimman lyhyenä jaksona.

Selkäkivun ennaltaehkäisyssä säännöllinen liikunta sekä neuvonta ja ohjaus on osoitettu vaikuttavaksi, kun taas pelkkä neuvonta ja ohjaus yksinään ei ole vaikuttavaa. Selkäkivun hoidossa liikuntaa pidetään akuuttia selkäkipua lukuun ottamatta ”käypänä hoitona”. Kestävyystyyppinen liikunta on osoitettu vaikuttavaksi menetelmäksi yleisesti niin kivun kuin myös lievän masennuksen hoidossa. Lihaskuntoharjoittelusta on selkäkivun hoidossa hyötyä, m***a yksittäisten harjoitusmenetelmien tai -liikkeiden paremmuutta ei tunneta.

Kaikenlainen liikunta lisää hyvinvointia, kun se tuottaa myönteisiä elämyksiä, on omaehtoista, sopivasti haastavaa ja fyysisesti kuormittavaa. Oli lempilajisi sitten ”hölkkä, polkka, rumba tai zumba” pidä siitä kiinni – se on ”satsaus selkääsi”.

̈kipu

13/10/2025

Joukkuelajeissa eri pelipaikoilla vaaditaan erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia. Jääkiekossa huippumaalivahdeille on tärkeää liikenopeus, ketteryys, räjähtävyys, liikkuvuus ja notkeus, reaktiokyky, silmä-käsikoordinaatio ja nopea päätöksentekokyky.

Pelipaikan luonteesta johtuen maalivahdilta ei vaadita yhtä suurta maksimaalista hapenottokykyä eli kestävyyskuntoa ja anaerobista tehoa kuin puolustajilta ja hyökkääjiltä. Kuitenkin parempi anaerobinen teho erottaa kansainvälisen huippumaalivahdin kansallisen tason maalivahdista.

Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu pituuseroa maalivahtien ja muiden pelaajien välillä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu kuitenkin maalivahtien keskipituuden kasvaneen jopa niin, että maalivahti saattaa olla joukkueen pisin pelaaja peittäen näin suuremman osan maalista.

Maalivahti on joukkueen notkein pelaaja. Erityisesti lonkkaniveliltä vaaditaan suurta liikkuvuutta. Perhostorjunnan myötä maalivahtien lonkkanivelet altistuvat suurelle toistuvalle rasitukselle, mistä johtuen ahdas lonkasta on tullut maalivahtien ammattitauti. Ahdaslonkka altistaa maalivahdin uran edetessä varhaiselle lonkkanivelrikolle. Nuorten maalivahtien kohdalla tulisi kiinnittää alusta alkaen huomiota lantion seudun ja keskivartalon lihaskuntoharjoitteluun, tasapainon ja oikean torjuntatavan kehittämiseen.

Väestöstä 10-13 % on vasenkätisiä eikä huippumaalivahtien kätisyys poikkea tästä. Vasenkätisillä maalivahdeilla eli ”räpsä” oikeassa pelaavilla on kuitenkin parempi torjuntaprosentti niin pelitilanne torjunnoissa kuin myös rangaistuslaukausten torjunnoissa.

̈äkiekko

28/09/2025

Selkäkivun esiintyvyyttä ja syitä on tutkittu runsaasti tavallisen väestön osalta. Lähteestä riippuen noin 85 % väestöstä potee selkäkipua jossain elämänsä vaiheessa. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan selkäkipua on potenut noin puolet suomalaisista aikuisista viimeisen kuukauden aikana.

Vähäinen liikunnan määrä työssä ja vapaa-ajalla lisää tunnetusti selkäkivun riskiä. Liikuntasuositusten mukainen liikunta-aktiivisuus näyttäisi vähentävän selkäkivun esiintymistä muiden terveyshyötyjen ohessa. Toisessa äärilaidassa kilpaurheilun tiedetään lisäävän selkäkivun esiintymistä suhteessa kasvavaan harjoitustuntimäärään. Tästä huolimatta kuitenkin kilpaurheilun terveyshyödyt ovat haittoja suuremmat.

Kilpaurheilijoilla selkäkivun esiintyvyys on tavallista väestöä yleisempää. Soutajilla ja maastohiihtäjillä selkäkipua näyttäisi esiintyvän yleisimmin. Uimareista kolmannes potee toistuvia selkäkipuepisodeja ja tennispelaajilla selkäkipu on yleisempää kuin jalkapalloilijoilla. Tutkimuksissa, joissa on selvitetty selkäkivun esiintymistä viimeisen viikon aikana koripalloilijoilla selkäkipu näyttäisi olevan harvinaisempaa moneen muuhun lajiin verrattuna.

Urheilevien nuorten selkäkivuista on viime aikoina puhuttu runsaasti. Pitkittyvä selkäkipu tai selkäkipu, joka ei helpota levossa, vaati aina lisäselvittelyjä. Tulee muistaa myös se, että kaikki selkäkipu ei aina johdu urheilusta.

Positiivista on, että 90 % ensi kertaa selkäkipua kokeneista urheilijoista toipuu 2–3 viikon aikana spontaanisti oireistaan ilman sen kummempia hoitotoimenpiteitä.

̈kipu

15/08/2025

Yleisimpiä kasvuikäisten urheiluvammoja ovat nilkan akuutit nivelsidevammat sekä polven ja selän ylirasitusvammat. Melko yleisenä ongelmana ovat myös uusintavammat, jotka johtuvat liiasta kiireestä palata lajin pariin vamman jälkeen. Tällöin taustalla on kudosten riittämätön biologinen vahvistuminen ja alentunut fyysinen suoritustaso. Muun muassa näistä aiheista puhumme liikuntalääketieteen erikoislääkäri Lauri Alangon kanssa Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian ja Pihlajalinna järjestämässä Nuori Urheilija -seminaarissa Kotkassa 16.9.

03/08/2025

Selkäydinkanavan ahtaudesta johtuvia oireita voidaan usein hoitaa kivunhoidon ja kuntoutuksen keinoin silloin, kun oireet ovat riittävän hyvin siedettyjä ja päivittäinen toimintakyky on riittävä.

Spinaalistenoosi, eli selkäydinkanavan ahtauma, on yleinen syy selkä- ja alaraajavaivoihin erityisesti yli 60-vuotiailla.

16/07/2025

Säännöllisesti toteutetulla alaraajavammoja ennaltaehkäisevällä harjoittelulla voidaan merkittävästi vähentää erityisesti nuorten urheilijoiden ei-kontaktivammoja 🏀⚽️🏑

Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksen mukaan naisjalkapalloilijoiden äkilliset polvivammat ovat syynä yli puoleen vammojen aiheuttamista poissaoloista.

27/06/2025

🏀 Juuri päättyneellä NBA kaudella sattui seitsemän akillesjänteen repeämää, joka tunnetaan tyypillisesti keski-ikäisten miesten liikuntavammana. Naisilla esiintyvyys on 50–80 % pienempi kuin miehillä.

Akillesjänteen repeämistä kolme sattui kauden lopulla pudotuspeleissä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa 32 vuoden aikana, 1990–2023, vain 45 NBA-pelaajaa on kärsinyt akillesjänteen repeämästä. Repeämän syitä ei täysin tunneta, m***a näyttää siltä, että useimmiten taustalla on jänteen rappeutuminen tai vanha vamma. Huippu-urheilijoiden kohdalla repeämä hoidetaan pääsääntöisesti kirurgisesti.

NBA-pelaajista 78 % palaa takaisin pelikentille vamman jälkeen, joskin vain 27 % palaa vammaa edeltävälle tasolleen. Huippupelaajien peliminuutit ennen vammaa olivat 33 ja paluun jälkeen 22 min/peli. Pelikentille palanneista 31 % ura päättyi kuitenkin 3 vuoden sisällä paluusta.

Paluu takaisin pelikentille tapahtui noin 324 pv kuluttua vammasta. NBA-pelaajan uran pituus on keskimäärin 4,8 vuotta. Näin ollen yhden kauden poissaolo voi olla jopa 20 % pelaajan urasta.