Naprapaatti Petteri Koski

23/10/2025

ACSM eli USA:n urheilulääketieteen yhdistys on jälleen julkaisut perinteisen ennusteensa tulevan vuoden 2026 kansainvälisistä liikuntatrendeistä sekä ohimenevistä villityksistä. Ennuste perustuu liikunta-alan ammattilaisille tehtyyn kansainväliseen kyselytutkimukseen.

Digitaalinen teknologia jatkaa kolmantena vuotena peräkkäin ennusteen kärkipaikalla. Puettavat ”härpäkkeet” eli sykemittarit, älykellot, GPS, aktiivisuusrannekkeet, unen seuranta, veren happipitoisuuden-, sydänsähkökäyrän- ja verensokerin mittaaminen kiinnostaa edelleen liikkuvaa kuluttajaa. Alan nopean kehityksen myötä ”härpäkkeiden” ongelmaksi on osittain muodostunut vaihteleva mittauksien luotettavuus.

Ikääntyville suunnatut kunto-ohjelmat on pitänyt uudessa ennusteessa sijan 2. Tasapainon, lihasmassan ja -voiman, sydän- ja verisuoniterveyden sekä liikkuvuuden ylläpitämiseen tai parantamiseen suunnattujen liikuntapalveluiden uskotaan yleisesti olevan kasvussa. ”Suuriin ikäluokkiin” kuuluvat yli 65-vuotiaat tulevat käyttämään kuntosali- ja muita liikuntapalveluja useammin kuin mikään muu ikäryhmä.

Ennustetaan, että vuonna 2050 aikuisista miehistä ylipainoisia tai lihavia on 57 % ja naisista 60 %. Painonhallinta nouseekin ansaitusti liikuntatrendiennusteen 2025 sijalta 4. kärkikolmikkoon. Liikunta on edelleen välttämätöntä pitkän aikavälin painonhallinnassa. Se tukee vähärasvaista kehonkoostumusta, fyysistä toimintakykyä ja aineenvaihdunnan terveyttä.

Erilaiset älypuhelimien liikuntasovellukset putoavat sijalta 2. sijoittuen neljänneksi. Jooga, pilates ja barre tyyppiset liikuntamuodot ovat useina vuosina sijoittuneet ennusteen kärkikymmenikköön. Vuonna 2026 tämäntyyppiset monelle ikäluokalle sopivat liikuntamuodot nousevat sijalle 5.

Tärkeintä on, että jokainen harrastaa liikuntaa omista lähtökohdistaan, oman kunnon ja terveydentilansa mukaan. Liikunnan harrastamisen tulisi olla kuitenkin säännöllistä, riittävän intensiivistä ja tuottaa liikkujalle mielihyvää – vinkiksi tammikuulle 2026.

19/10/2025

Tällä viikolla on vietetty ”Satsaa Selkääsi” selkäviikkoa.

Selkäsairastuvuus lisääntyi 54 % maailmanlaajuisesti 1990–2015 välisenä aikana. Lasten ja nuorten selkäkipu on lisääntynyt erityisesti teollistuneissa maissa. Selkäkipua on kokenut 40 % ainakin kerran 9-18 vuotiaasta väestöstä. Murrosiän lopulla selkäkivun esiintyvyys alkaa olla samalla tasolla aikuisväestön kanssa.

Suomalaiset kävivät terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 5,2 miljoonaa kertaa vuonna 2017. Yleisimmät käyntisyyt olivat verenpainetauti, ylähengitysteiden akuutit infektiot ja selkäkipu, jonka esiintyvyydessä on omanlaatuinen erityispiirre, jos sitä verrataan yleisellä tasolla nivelrikon esiintyvyyteen. Selkäkivun esiintyvyys näyttää taittuvan laskuun 70-ikävuoden kohdalla molemmilla sukupuolilla nivelrikon esiintyvyyden kasvaessa ”elämän kokemuksen myötä”.

Selkäkipuun saattaa samanaikaisesti liittyä kehon muita kiputiloja tai terveysongelmia kuten astma, päänsärky, diabetes tai masennus. Koettu selkäkipu on monastikin enemmän kuin selkäkivun ja muiden terveysongelmien summa. Perinteisiä tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi selkäkivun hoidossa, m***a alaraajaan säteilevään hermojuurioireeseen niillä ei juurikaan ole vaikutusta. Selkäkivun hoidossa tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi pienimmällä mahdollisella vaikuttavalla annostuksella, mahdollisimman lyhyenä jaksona.

Selkäkivun ennaltaehkäisyssä säännöllinen liikunta sekä neuvonta ja ohjaus on osoitettu vaikuttavaksi, kun taas pelkkä neuvonta ja ohjaus yksinään ei ole vaikuttavaa. Selkäkivun hoidossa liikuntaa pidetään akuuttia selkäkipua lukuun ottamatta ”käypänä hoitona”. Kestävyystyyppinen liikunta on osoitettu vaikuttavaksi menetelmäksi yleisesti niin kivun kuin myös lievän masennuksen hoidossa. Lihaskuntoharjoittelusta on selkäkivun hoidossa hyötyä, m***a yksittäisten harjoitusmenetelmien tai -liikkeiden paremmuutta ei tunneta.

Kaikenlainen liikunta lisää hyvinvointia, kun se tuottaa myönteisiä elämyksiä, on omaehtoista, sopivasti haastavaa ja fyysisesti kuormittavaa. Oli lempilajisi sitten ”hölkkä, polkka, rumba tai zumba” pidä siitä kiinni – se on ”satsaus selkääsi”.

̈kipu

13/10/2025

Joukkuelajeissa eri pelipaikoilla vaaditaan erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia. Jääkiekossa huippumaalivahdeille on tärkeää liikenopeus, ketteryys, räjähtävyys, liikkuvuus ja notkeus, reaktiokyky, silmä-käsikoordinaatio ja nopea päätöksentekokyky.

Pelipaikan luonteesta johtuen maalivahdilta ei vaadita yhtä suurta maksimaalista hapenottokykyä eli kestävyyskuntoa ja anaerobista tehoa kuin puolustajilta ja hyökkääjiltä. Kuitenkin parempi anaerobinen teho erottaa kansainvälisen huippumaalivahdin kansallisen tason maalivahdista.

Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu pituuseroa maalivahtien ja muiden pelaajien välillä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu kuitenkin maalivahtien keskipituuden kasvaneen jopa niin, että maalivahti saattaa olla joukkueen pisin pelaaja peittäen näin suuremman osan maalista.

Maalivahti on joukkueen notkein pelaaja. Erityisesti lonkkaniveliltä vaaditaan suurta liikkuvuutta. Perhostorjunnan myötä maalivahtien lonkkanivelet altistuvat suurelle toistuvalle rasitukselle, mistä johtuen ahdas lonkasta on tullut maalivahtien ammattitauti. Ahdaslonkka altistaa maalivahdin uran edetessä varhaiselle lonkkanivelrikolle. Nuorten maalivahtien kohdalla tulisi kiinnittää alusta alkaen huomiota lantion seudun ja keskivartalon lihaskuntoharjoitteluun, tasapainon ja oikean torjuntatavan kehittämiseen.

Väestöstä 10-13 % on vasenkätisiä eikä huippumaalivahtien kätisyys poikkea tästä. Vasenkätisillä maalivahdeilla eli ”räpsä” oikeassa pelaavilla on kuitenkin parempi torjuntaprosentti niin pelitilanne torjunnoissa kuin myös rangaistuslaukausten torjunnoissa.

̈äkiekko

28/09/2025

Selkäkivun esiintyvyyttä ja syitä on tutkittu runsaasti tavallisen väestön osalta. Lähteestä riippuen noin 85 % väestöstä potee selkäkipua jossain elämänsä vaiheessa. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan selkäkipua on potenut noin puolet suomalaisista aikuisista viimeisen kuukauden aikana.

Vähäinen liikunnan määrä työssä ja vapaa-ajalla lisää tunnetusti selkäkivun riskiä. Liikuntasuositusten mukainen liikunta-aktiivisuus näyttäisi vähentävän selkäkivun esiintymistä muiden terveyshyötyjen ohessa. Toisessa äärilaidassa kilpaurheilun tiedetään lisäävän selkäkivun esiintymistä suhteessa kasvavaan harjoitustuntimäärään. Tästä huolimatta kuitenkin kilpaurheilun terveyshyödyt ovat haittoja suuremmat.

Kilpaurheilijoilla selkäkivun esiintyvyys on tavallista väestöä yleisempää. Soutajilla ja maastohiihtäjillä selkäkipua näyttäisi esiintyvän yleisimmin. Uimareista kolmannes potee toistuvia selkäkipuepisodeja ja tennispelaajilla selkäkipu on yleisempää kuin jalkapalloilijoilla. Tutkimuksissa, joissa on selvitetty selkäkivun esiintymistä viimeisen viikon aikana koripalloilijoilla selkäkipu näyttäisi olevan harvinaisempaa moneen muuhun lajiin verrattuna.

Urheilevien nuorten selkäkivuista on viime aikoina puhuttu runsaasti. Pitkittyvä selkäkipu tai selkäkipu, joka ei helpota levossa, vaati aina lisäselvittelyjä. Tulee muistaa myös se, että kaikki selkäkipu ei aina johdu urheilusta.

Positiivista on, että 90 % ensi kertaa selkäkipua kokeneista urheilijoista toipuu 2–3 viikon aikana spontaanisti oireistaan ilman sen kummempia hoitotoimenpiteitä.

̈kipu

15/08/2025

Yleisimpiä kasvuikäisten urheiluvammoja ovat nilkan akuutit nivelsidevammat sekä polven ja selän ylirasitusvammat. Melko yleisenä ongelmana ovat myös uusintavammat, jotka johtuvat liiasta kiireestä palata lajin pariin vamman jälkeen. Tällöin taustalla on kudosten riittämätön biologinen vahvistuminen ja alentunut fyysinen suoritustaso. Muun muassa näistä aiheista puhumme liikuntalääketieteen erikoislääkäri Lauri Alangon kanssa Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian ja Pihlajalinna järjestämässä Nuori Urheilija -seminaarissa Kotkassa 16.9.

03/08/2025

Selkäydinkanavan ahtaudesta johtuvia oireita voidaan usein hoitaa kivunhoidon ja kuntoutuksen keinoin silloin, kun oireet ovat riittävän hyvin siedettyjä ja päivittäinen toimintakyky on riittävä.

Spinaalistenoosi, eli selkäydinkanavan ahtauma, on yleinen syy selkä- ja alaraajavaivoihin erityisesti yli 60-vuotiailla.

16/07/2025

Säännöllisesti toteutetulla alaraajavammoja ennaltaehkäisevällä harjoittelulla voidaan merkittävästi vähentää erityisesti nuorten urheilijoiden ei-kontaktivammoja 🏀⚽️🏑

Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksen mukaan naisjalkapalloilijoiden äkilliset polvivammat ovat syynä yli puoleen vammojen aiheuttamista poissaoloista.

27/06/2025

🏀 Juuri päättyneellä NBA kaudella sattui seitsemän akillesjänteen repeämää, joka tunnetaan tyypillisesti keski-ikäisten miesten liikuntavammana. Naisilla esiintyvyys on 50–80 % pienempi kuin miehillä.

Akillesjänteen repeämistä kolme sattui kauden lopulla pudotuspeleissä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa 32 vuoden aikana, 1990–2023, vain 45 NBA-pelaajaa on kärsinyt akillesjänteen repeämästä. Repeämän syitä ei täysin tunneta, m***a näyttää siltä, että useimmiten taustalla on jänteen rappeutuminen tai vanha vamma. Huippu-urheilijoiden kohdalla repeämä hoidetaan pääsääntöisesti kirurgisesti.

NBA-pelaajista 78 % palaa takaisin pelikentille vamman jälkeen, joskin vain 27 % palaa vammaa edeltävälle tasolleen. Huippupelaajien peliminuutit ennen vammaa olivat 33 ja paluun jälkeen 22 min/peli. Pelikentille palanneista 31 % ura päättyi kuitenkin 3 vuoden sisällä paluusta.

Paluu takaisin pelikentille tapahtui noin 324 pv kuluttua vammasta. NBA-pelaajan uran pituus on keskimäärin 4,8 vuotta. Näin ollen yhden kauden poissaolo voi olla jopa 20 % pelaajan urasta.

01/06/2025

Hyppääjän polven ”nuorisoversiota” kutsutaan Sinding-Larsen-Johanssonin taudiksi. Vastaavanlaista tautia esiintyy kasvuikäisillä myös sääriluun yläosassa polvilumpiojänteen kiinnityskohdassa sekä akillesjänteen kiinnittyessä kantapäähän. Edellistä kutsutaan Osgood-Schlatterin- ja jälkimmäistä Severin taudiksi.

Apofyysi on luun kasvutumake, johon lihaksen jänne kiinnittyy ja joka on kasvulevyn avulla kiinni itse luussa. Jänteiden välityksellä apofyysiin kohdistuva vetorasitus saa aikaan apofyysin tulehtumisen, kasvulevyssä venytystä, mikrovaurioita ja harvemmin kasvulevyn osittaisen repeytymisen. Ylirasituksen lisäksi polvenseudun apofysiittien syntyyn vaikuttaa yksilölliset toiminnalliset ja rakenteelliset tekijät, kuten liikkuvuus, luiden kasvunopeus, luiden mittasuhteet ja sääriluun nivelpinnan takakallistus. Apofysiittejä esiintyy myös muualla luustossa kuten lantion etuosassa, istuinkyhmyssä sekä selkänikamissa.

Esiintyvyys on yleisintä jalkapalloa, koripalloa, yleisurheilua ja voimistelua harrastavilla pojilla 10-15 ikävuoden välillä, tytöillä hieman aikaisemmin. Osgood-Schlatterin taudin ilmaantuvuus on 13% ikäluokassa. Oireet alkavat usein juoksu-, hyppy- ja loikkaharjoittelun määrän ja intensiteetin kasvaessa. Apofyysin kipu lisääntyy rasituksen myötä, alueella voi esiintyä turvotusta sekä painoarkuutta. Taudin edetessä leposärky on yleistä. Taudinkuva on yleensä selkeä ja kuvantamistutkimuksia tarvitaan harvoin.

Oireenmukaisena hoitona suositellaan kylmähoitoa. Tulehduskipulääkkeet eivät lyhennä toipumisaikaa eikä niiden käyttöä suositella. Tärkeintä on kipua aiheuttavan rasituksen välttäminen. Täydellinen lepo tai urheilukielto ei ole tarkoituksenmukaista. Oireeton korvaavaharjoittelu on suositeltavaa liikunnallisuuden ylläpitämiseksi. Yleensä oireilu helpottaa viikkojen tai muutaman kuukauden aikana, joskin hankalimmillaan se voi kestää kasvun loppuun asti. Liikkuvuus- ja voimaharjoittelu todennäköisimmin vähentää taudin uusiutumisriskiä samalla kun liikunnan määrään ja intensiteettiin kiinnitetään asianmukaisesti huomiota.

18/05/2025

Saunominen on suomalaiseen kulttuuriin syvästi juurtunut perinne rentoutumisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Saunomiseen liittyy merkittäviä terveyshyötyjä, joita on selvitetty useissa havainnointi- ja interventiotutkimuksissa (Kunutsor et al. -23, Lee et al. -22, Laukkanen et al. -18).

Säännöllinen saunominen vähentää mm. sydän- ja verisuonitautien, dementian ja hengityselinsairauksien ilmaantuvuutta ja voi lievittää päänsärkyä sekä tuki- ja liikuntaelinoireita.

Lämpö laajentaa verisuonia, jolloin sydämen syke nousee ja verenpaine laskee. Saunominen näyttää ainakin lyhytaikaisesti parantavan valtimoiden joustavuutta, jolloin pulssiaallon nopeus eli sydämen työntämän verimäärän etenemisnopeus laskee.

Sydämen sykevälivaihtelu kasvaa, mikä viittaa tahdosta riippumattoman hermoston rauhoittumiseen ja elimistön stressitilan laskuun.

Suomalainen perinteinen ”saunalenkki” eli kestävyysliikuntasuorituksen jälkeinen maltillinen saunominen näyttäisi vaikuttavan suotuisasti myös veren rasva-arvoihin.

27/04/2025

Ahdas lonkka on pääasiallisesti liikunnallisia nuoria aikuisia kiusaava lonkkavaiva, jossa reisiluun pää ei kunnolla mahdu liikkumaan lonkkamaljassa. Reisiluun kaula voi olla liian paksu (cam) tai lonkkamalja ja siihen liittyvä rustorengas liian ahdas (pincer) tai yhdistelmä näistä (mixed). Lonkka- ja nivuskivun perimmäistä aiheuttajaa ahdas lonkan yhteydessä ei täysin tunneta. On epäselvää, johtuuko kipu poikkeavasta anatomisesta rakenteesta vai tähän liittyvistä nivelen sisäisistä muutoksista ja tulehdustilaan johtavasta mekaanisesta ärsytyksestä. Lisäksi tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, johtaako ahdas lonkka varhaisen lonkkanivelrikon kehittymiseen.

Ahdas lonkkaa voidaan pitää ensisijaisena pitkittyneen lonkkakivun ja tästä johtuvan alentuneen toimintakyvyn syynä liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla, cam-tyypin ollessa miehillä yleisempi kuin naisilla. Pincer-tyyppi taas on yleisempää keski-ikäisillä naisilla saman ikäisiin miehiin verrattuna. Tutkitusti jääkiekkoa, jalkapalloa ja koripalloa harrastavilla nuorilla ahdas lonkka oireilu on yleisempää kuin samanikäisillä ei-urheilua harrastavilla verrokeilla. Rasituksen annos-vaste-suhde erityisesti lonkan kierto- ja koukistus suunnissa reisiluun kasvulevyjen ollessa vielä auki, näyttäisi lisäävän cam -typpisen ahdas lonkan esiintyvyyttä. Tulee huomioida, että reisiluun kaulan paksuuntuminen tai lonkkamaljan ahtaus on varsin yleinen röntgentutkimuslöydös myös oireettomilla henkilöillä. Magneettikuvauksessa sen sijaan ahdas lonkkaan liittyen on havaittu reisiluun pään hohkaluuturvotuksen ja ligamentum teres -vaurioiden olevan yleisempää oireellisilla.

Pitkittynyt lonkka- ja nivuskipu, johon liittyy lonkan naksumista, lukkiutumisen tai ”jumiutumisen” tunnetta tai lonkka ”pettää alta”, viittaa ahdas lonkan yhteydessä lonkkamaljan rustorenkaan tai itse nivelruston vaurioon. Toki rustorenkaan vaurioita esiintyy runsaasti myös oireettomilla henkilöillä. Samassa yhteydessä esiintyvä leposärky tai yöunta häiritsevä kipu voi viitata lonkkanivelen nivelkalvon tulehdukseen. Liikunnan lisäksi pitkään paikallaan istuminen yleensä provosoi ahdas lonkan yhteydessä ilmeneviä kipuoireita.

17/04/2025

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, jonka perimmäistä syytä ei tiedetä. Polven nivelrikko on naisilla yleisempää kuin miehillä, m***a lonkan nivelrikko näyttäisi olevan molemmilla sukupuolilla yhtä yleistä.

Nivelrikko on koko nivelen sairaus, joka voi aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, rustonalaisessa luussa, nivelkapselissa kuin niveltä ympäröivissä pehmytkudoksissa. Nivelrikon synnystä tiedetään, että taustatekijät vaihtelevat eri nivelten välillä. Tunnettuja riskitekijöitä ovat perintötekijät, ikä, erityisesti polvinivelten osalta ylipaino, rakenteelliset tekijät, alentunut lihasvoima sekä niveliin kohdistuneet vammat. Yleisiä nivelrikkoon liittyviä oireita ovat nivelkipu sekä alentunut toimintakyky (Hall et al. -22).

Raajanivelten lisäksi nivelrikkoa esiintyy selkänikamien pikkunivelissä. Kaularangan nivelrikko näyttäisi olevan yhtä yleistä molemmilla sukupuolilla, joskin miehillä jonkin verran oireilevampana. Välilevyjen madaltuminen lisää pikkunivelten nivelrikkoriskiä iästä, sukupuolesta ja kehon painosta riippumatta. Viime vuosina tutkijoiden mielenkiinnon kohteena on ollut yhteys pikkunivelten nivelrikon ja selkää tukevien lihasten lihasmassan kadon välillä. Pikkunivelten nivelrikon yhteydessä on havaittu selkärankaa tukevien multifidus-lihasten lihasmassan vähentyminen ja rasvakudoksen määrän lisääntyminen (fatty atrophy) lihasten poikkipinta-alaan verrattuna. Muissa selkärangan läheisyydessä olevissa lihaksissa – erector spinae ja lonkankoukistajalihakset – ei vastaavaa lihasmassan katoa ole havaittu pikkunivelten nivelrikon yhteydessä (Guven et al. -24).

Lonkan ja polven nivelrikon yhteydessä on voitu osoittaa, että yksilöllisesti suunniteltu säännöllinen ja nousujohteinen lihaskuntoharjoittelu vähentää nivelrikon yhteydessä koettua kipua ja parantaa toimintakykyä (Lim et al. -24).