Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta, Kuopio (2025)

01/11/2025

Marraskuu. Valo vetäytyy syvälle maahan, ja minä kääriydyn sen tahdissa sisäänpäin, syvemmälle varjoihin, omaan yöhöni.
 Hengitän kiitollisena sisääni tätä muinaista raja-aikaa. Herkistyn luonnon tahdissa aistimaan sen mitä jää, kun kaikki ylimääräinen riisutaan pois.

Marraskuuhun siirtyneen luonnon hengitys on tänään ollut erityisen syvä, hidas ja tyyni. Kaikki ympärillä imee minut mukanaan välitilaan, jota muistan joskus pelänneeni, mutten enää. Tilaan, jossa mennyt ja tuleva kietoutuvat toisiinsa.
 Marraskuun tarjoaman pysähtyneisyyden keskellä aistin, kuinka pyhää hiljaisuus on. Ja miten tarkoituksenmukaista se on.

Tunnen, miten maa kutsuu lepäämään. Tunnen, miten omat juureni hakevat tukea, hakeutuvat syvemmälle sinne, missä maaperä uudelle rakentuu. Tässä ajassa saan laskea luottavaisesti itsestäni pois kaiken, mitä en tarvitse, mikä ei enää kanna.

Maa hengittää minussa.

Siinä hengityksessä on lepo.

25/10/2025

Kannamme kehossamme asioita, jotka ovat tapahtuneet pieninä, toistuvina säröinä siellä, missä olisi pitänyt olla turva. Kannamme kehossamme niitä selviytymisiä, jotka tallentuivat sinne ennen kuin ehdimme nähdä vaaran.

Turvattomuuteen jähmettynyt hengitys ja kohtaamattomat tarpeet, sanat ja katseet rakentuvat kehon kerroksiin. Jännitys, kipu ja säpsähdykset ovat joskus ainoa todiste siitä, että jokin ylitettiin. Että jokin olisi vaatinut enemmän turvaa kuin mitä silloin oli tarjolla.

Se, mikä tuntuu oireelta, voikin kantaa yritystä selvitä. Ehkäpä se sydän, joka levossaki kiihdyttää tahtiaan, on se sama sydän, joka on opetellut ennakoimaan, koska on ollut pakko. Ja ehkäpä se kurkku, jonne sanat jäävät jumiin, on kurkku, joka oppi, ettei ole lupa tulla kuulluksi. Ja se keho, joka hiljaisuudessakin säpsähtää, on keho, joka ei halua menettää turvaa enää kertaakaan.

Kehoon tallentuu pelko, m***a myös eloonjääminen. Ja tässäkin hetkessä se sama keho etsii aina reittiä turvaan. Ja ne tärkeät hetket, joissa eloonjäämisen ja pelon vuoropuhelu purkautuu ulos, ovat aina sisäänkäyntejä toisenlaiseen. Ne näyttävät sen, mikä silloin jäi tukahdetuksi, pakon edessä painetuksi. Sen, mikä olisi ansainnut lempeyden ja turvan.

Ja kun oikein kuulet, voit aistia niiden viestin. Että sinä selviydyit silloinkin, kun kukaan ei nähnyt miten. Ja että tässä hetkessä sinä et enää tarvitse samoja suojia. Saat laskea sen, mitä kannoit. Ja kun sen teet, niin ennen pitkää huomaatkin, että tässä kehossa on koti.

Ja tässä kehossa on lupa levätä.

08/10/2025

Kutsun syksyn minuun.
 Kutsun sen laskeutumaan koko ruumiiseeni. Kutsun sen voiman kääntämään katseeni sisäänpäin, kietomaan minut hiljentymiseen. Kutsun antautumista hidastumiselle, lämpimään kääriytymiselle. Kutsun kehoni lempeään vetäytymiseen.

Annan itselleni luvan lepoon. Aistin ruumiissani, miten juuri nyt voin antautua kannattelulle. Kuulen kehollani, minne voin nojata, mihin painoni saa laskeutua. Annan painovoiman johdattaa, etsiä hellittävät liikesuunnat hengityksen rytmin kannattelemana.

Ja niin kuin puu päästää irti lehdistään, myös minä luovun siitä, mihin menneet kuukaudet ovat kehoani kutsuneet. Sallin hidastamisen ja tutkin irti päästämistä. Kerään ympärilleni sen, mitä tarvitsen, ja lempeästi ympäröin itseni levollisuudella.

Annan syksyyn kietoutuvan kehoni johdattaa minut tähän voimistuvaan sisäiseen maisemaan; siihen, missä hiljaisuuden hengitys punoutuu osaksi minua ja uusi maaperä alkaa muovautua hiljaisuuden syvästä maasta. Se kantaa muistia menneestä ja jotain jo tulevasta. Siitä hiljaisuuden sydämestä on myös turvallista itää, versoa uutta.

Kutsun syksyn minuun; kutsun antautumista, irti päästämistä, valmistautumista tulevaan.

02/10/2025

Sain tanssi-liiketerapia-asiakkaaltani taannoin tämän upean kortin. Se kosketti ja herätti meissä keskustelua liittyen tanssi-liiketerapiaan, näkemiseen, katsomiseen ja kehon kerroksiin.

Kuvassa on läsnä upea kerroksellisuus. Voimme pysähtyä katsomaan pintaa, sen heijastusta, niitä olosuhteita, joissa juuri nyt navigoimme - tai ympäristöä; sen turvaa ja tilaa. Terapiasuhde tarjoaa tähän turvan olosuhteet.

Kuvaa tarkemmin katsellen herää mielenkiinto; uteliaisuus tarkastella syvemmälle; katse ehkä osuu kivien karheuteen, veden hienovaraiseen väreilyyn ja metsän hengitykseen.

Kuvaa kääntämällä mielenkiinto todella herää, sillä myös kuva herää eri tavoin eloon. Jokainen taso tuo esiin jotakin uutta ja yllättävää - ja myös jotain pohjattoman mielenkiintoista.

Samoin toimimme tanssi-liiketerapiassa: välillä olemme peilin äärellä, haemme heijastukseen vakautta, opimme katsomaan kuvajaista tai juurtumaan myrskyn edellä. Toisinaan siirrymme vielä syvemmälle, ehkä kosketamme ennen kajoamatonta, niitä syviä muistikerroksia jotka elävät vain kehossa. Liike kuljettaa sinne, mihin sanat eivät kanna. Tutkimuskenttä on loputon.

Ajattelen, että terapiasuhde on juuri kuin tämä maisema: turvallinen tila, jossa voi nähdä ja tulla nähdyksi. Loputon ja turvallinen tutkimuspinta syntyy, kun yhdessä tarkastelemme maisemaa tarkemmin; kääntelemme, katsomme kaukaa, tarkennamme lähelle. Ihmettelemme, tutkimme, löydämme.

*Tämä pohdinnan juuret syntyivät dialogistamme asiakkaan kanssa ja se, kuten kuvakin, on jaettu asiakkaani luvalla. Kuvan on ottanut valokuvaaja Antti Seppänen ja siitä on hänen luvallaan teetetty tämä valokuva. Se on UPEA!

**Viimeisessä kuvassa työstään kiitollinen, viittä vaille valmis tanssi-liiketerapeutti eräänä ihan tavallisena keskiviikkoiltana 🤗

23/09/2025

TANSSI-LIIKETERAPIA & SOMAATTINEN LIIKE

la-su 15.-16.11.2025
Mielenliike, KUOPIO

Marraskuun hiljaisuudessa, talven kynnyksellä, kutsumme sinut pysähtymään ja kutoutumaan lempeään, keholliseen rituaaliin, jossa kuuntelemme kehon tarpeita ja virittäydymme vuodenajan siirtymän herkkyyteen. Harjoitteet, jotka puhuttelevat erityisesti nestekehoa, kutsuvat laskeutumaan oman kehon sisätiloihin lepäämään, tutkimaan, liikkumaan ja jakamaan kehollisuuttamme lempeästi toistemme kanssa.

Tutkimme harjoituksissa kehomme nesteistä nousevaa liikettä ja esirangallisia liikemalleja, jotka pohjautuvat Body-Mind Centering®️-menetelmään. Liikumme tilassa, jossa intuitiivisuus, virtaavuus ja luova tutkiminen johdattavat kohti oman ainutlaatuisen kehon ja mielen yhteyden syvenemistä.

Nesteiden kokemus ruumiissa elävöittää sekä havaintokykyämme että tunteiden kokemusta. Nesteiden liikkeen aistiminen ehdottaa tyytyväisyyden, uudistumisen ja virkistymisen kokemuksen tuntua. Esirangalliset liikemallit ovat olennaisia hyvinvoinnillemme: ne vahvistavat kehollista ilmaisua, tukevat terveyttä ja elinvoimaisuutta sekä mahdollistavat yhteyden syventymisen itseemme ja toisiimme.

Workshopin lähestymistapa on lempeä ja kutsuva; aiempaa kokemusta et tarvitse.

Hinta: 180€. Ilmoittautumiset: marjo.meriranta@gmail.com

Peruutusehdot: 15.10. jälkeen peruutukset hyväksytään vain lääkärintodistuksella. Paikan voi kuitenkin siirtää toiselle osallistujalle.

20/09/2025

Hermosto on uskollinen vartija, joka tekee parhaansa pitääkseen sinut turvassa ja toimintakykyisenä. Kiire, stressi, älylaitteet ja ulkoiset olosuhteet, m***a myös kerroksiisi tallennetut uskomukset nostavat hermostosi ylivireyteen, jotta säilyttäisit toimintakykysi. Jos tila jatkuu liian pitkään, kuluttaa se hiljalleen loppuun. Hyvä uutinen on, että hermostolle voi opettaa uusia tapoja: https://hidastaelamaa.fi/2025/09/miksi-joskus-on-niin-vaikea-rauhoittua-ja-vain-olla-nain-hellitat-pienin-askelin/

30/08/2025

Suomen luonnon päivä. Tällaisena päivänä tuntuu erityisen tärkeältä hiljentyä aistimaan kaikki tämä ympärillä oleva; metsä, vesi ja maan syvä voima, joka kantaa meitä joka hetki.

Kun jalkani eivät enää meinaa osua maahan, syntyy syvin rauha siitä, että muistutan itseäni antautumisesta yhtyä luonnon rytmiin. Jotta muistaisin, miten metsän tasainen, hiljainen humina voi hiljentää myös minun hälyisän mieleni. Ja kuinka järven pinta heijastaa minua takaisin, ja tuuli vie pois sen, mikä ei enää palvele. Kuinka tahdistan pulssini äitimaan pulssiin ikikallion läpi ja miten pehmeinkin sammal kannattelee aina myös minua, kun vaan maltan laskea siihen itseni.

Luonto ottaa vastaan kaiken sellaisena kuin se on. Se ei arvostele, ei mittaa tai kiirehdi, vaan hengittää syvää, tasaista hengitystä, johon minäkin voin liittyä.

Tässä piilee myös luonnossa alati näkyvä viisaus, johon palaan aina uudestaan: muistutus siitä, että kaikki tapahtuu ajallaan, omassa järjestyksessään, oikein.

Kiitos, pyhä luonto 🙏🌲🪾🌱 . 

26/08/2025

Tanssi-liiketerapiaopintojen internaatti tarjosi syvän, somaattisen sukelluksen kiintymyssuhteiden ja sopeutumiskäyttäytymisen maailmaan Marko Punkasen ja Tony Buckleyn johdolla.

Jos ympäristö ei lapsuudessa tarjoa turvaa, alkaa keho mukautua, sopeutua; pukea selviytymisen panssaria. Joskus tämä sopeutuminen saattaa istuttaa kehoon säikähdyksen, toisinaan näkymättömyyden. Tai sitten ehkäpä pärjäävyyden, tai sitten sen naamion, joka hymyilee silloinkin kun sisällä raivoaisi myrsky.

Ja tähän pysähdyimme kahdeksi päiväksi. Siihen, millä kaikilla tavoilla nämä ovat totta kehossa.

Kuinka moninaisin tavoin ne näkyvät meissä, kehon liikkeissä, kannattelussa, ja vain siinä miten keho o n. Ne tulevat todeksi siinä miten asetumme suhteeseen; siinäkin, miten tulemme huoneeseen.

Selviytyminen jää kehon muistiin. Se kulkee mukana eleissä, tavoissa, liikkeessä ja uskomuksissa itsestä. ”Olen liikaa”, ”En riitä”, ”Minua ei nähdä”. Uskomukset asettuvat nekin kehoon; ehkäpä ryhtiin, tai sitten siihen miten ylisuoritamme - tai myös siihen, miten emme.

Terapian näkökulmasta nämä ovat jälkiä sopeutumisesta. Strategioita, jotka kerran suojasivat ja pelastivat. Terapian näkökulmasta nämä ovat myös mitä tärkeimpiä reittejä haavoittuneen ydinminän äärelle, ja senkin äärelle mitä tapahtui - m***a etenkin, mikä jäi tapahtumatta.

Kehon viisaus on se, että vaikka sen kyky kantaa on ilmiömäinen, etsii se myös luonnostaan, ja toisinaan ennen pitkää, ulospääsyn. Sama strategia, joka kerran suojasi, voi avata uudenlaisen oven, uuden kokemuksen.

Kun tunnistaa selviytymisen tavan, voi nähdä myös sen viestin: tämä syntyi siksi, että jotain puuttui. Ja tällöin tärkeää ei enää ole se, mitä tapahtui, vaan pikemminkin se, mitä olisi tarvinnut. Ja lopulta jälkimmäisen vastaus voikin toimia lohtuna niille panssarin kantamisesta väsyneille lihaksille, jotka ovat adaptoituneet, selvinneet, kannatelleet - tai uupuneet kaiken kannatteluun.

18/08/2025

Koli! Minkä ihanan sunnuntain taioin - taioit, yhdessä taioimme!

Vain päivä Karelidien kallioilla riitti asettamaan hartiani sinne, minne ne kuuluvat. Hermostoni rauhoittui ja maisema siirsi katseeni kaukaisuuteen, löytämään levon ikiaikaisuudesta; koskemattomasta, kallioiden takaa avautuvasta maailmasta, sieltä missä maa kohtaa ilman, metsä taivaan.

Akka-Koli on minulle aina vain pyhin. Sen pehmeä pinta tuntuu kutsuvan lepoon. Se tuntuu kannattelevan maailman koko painon ja juuri se vakaus vapautti tällä kertaa myös minut. Riisui tarpeettoman, vapautti jännityksen. Pelot, kaikki nämä loppukesän itse luodut kiireet, kaikki murheet sulivat sen kiviselle pinnalle. Painoin korvan kohti kallion lämpöistä pintaa. Karelidien hiljainen ääni ei koskaan kyseenalaista; se kantaa vain.

Oli ilo viedä Kolille tällä kertaa koko perhe. Kertoa tarinoita; niitä mitä itsekin on viisaammilta kuullut; jakaa tietoa, sitä ikiaikaista. Aistia Paha-Kolin tunnelma, huudahtaa laaksoon kaiun kuullaakseen, ihailla perinnemaisemaa ja asettaa paljaat varpaat Akka-Kolin pehmeälle pinnalle. Makoilla vaan; pysähtyä ikiaikaisuuden äärelle.

Kiitos Koli! Sinä hurmasit myös lapseni - ja miksipä et, pidäthän maaperässäsi myös heidän juuriaan.

09/08/2025

Kehoni on keskikesän ja loppukesän rajamailla oikea ilmapuntari; jossain vaiheessa joka vuosi samainen tunne valtaa minut aina. Se kietoutuu rintakehääni, lantiooni, poskipäihin, leukaperiin. Aistin, että ilmassa on jotakin tiheämpää, joka alkaa siirtyä myös minuun.

Se alkaa siitä, kun valo alkaa viistää eri kulmasta. Se vahvistuu silloin, kun aurinko ei enää huokaile ikuista vaan alkaa kuiskia hiljaa, että valmistaudu.

Yhtenä iltana huomasin kulkevani pihalla jo vähän kuin hyvästiksi. Silitin vielä vihreiden lehtien pintoja, pöyhin raskasta taakkaa kantavien omenapuiden oksia, työnsin kasvoni villiintyneen yrttipenkkiini ja imin sieltä jo tihentyneitä loppukesän tuoksuja.

Katseeni on alkanut käydä metsässä pulleisiin mustikoihin ja maasta työntyviin sieniin. Keräilen. Olen alkanut solmia yrttinippuja säilöntä mielessäni. Alan kiinnittyä sormenpäistäni välittyvään esiäitieni viisauteen tässä siirtymässä. Säilöntä tuo tunteen siitä, että olen askeleen edellä. Ja tämä tuo tunteen, että olen valmis.

Tietoinen mieli ymmärtää, että mikään kiire hyvästeihin ei vielä olisi, m***a minä taidankin olla luonteeltani tällainen etukäteisvalmistautuja.

Ehkäpä sekin tihkuu esiäideistäni.

Elokuu. Sinä vahvin opettajani! Joka vuosi, aina vain.

Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta

01/11/2025

25/10/2025

08/10/2025

02/10/2025

23/09/2025

20/09/2025

30/08/2025

26/08/2025

18/08/2025

09/08/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria