04/09/2024
Jokainen päivä alkoholistilla tai addiktilla raittiina on IHME. Suuri ihme.
Kuulin juuri hyvin pysäyttäviä uutisia, jotka muistuttivat siitä, että tämä sairaus on vakava. Kuten ohjelmakin sanoo, että mikäli emme saa apua addiktioomme, lopputulos on aina sama: vankilat, laitokset tai kuolema.
Ei kovinkaan lohdullista. Ei kovinkaan paljon harmaan sävyjä. Vain pimeyttä tai valoa. Addikti joko raitistuu tai elää elämäänsä sairauden orjana, pimeydessä. Niin synkässä pimeydessä, että onko se edes elämää? Senhän me tiedämme, me jotka siellä olemme olleet. Ja meidän läheisemme.
M***a kuinka kiitollisia muistamme ja osaamme olla raittiudesta?
Koska sinä olet viimeksi hoitanut sairauttasi ja miten? Voiko addikti tai alkoholisti suhtautua välinpitämättömästi esimerkiksi vertaistukeen ja ajatella: hyvinhän tässä menee, en minä ryhmiä tarvitse? Minusta ei voi. Ja jos voi, miten hän sitten muistaa sen ainoan ja tärkeimmän, ensimmäisen askeleen:
"Myönsimme voimattomuutemme addiktioomme nähden ja sen, että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet siitä selviytymään". 1 ASKEL / NA
Muistetaan hoitaa sairauttamme ja saattaa sanomaa eteenpäin: "Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman addikteille ja toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme". 12 ASKEL / NA
Sinä olet ihme, suuri ihme