25/01/2026
EllunTupa ei syntynyt yhdessä yössä eikä yhdessä koulutuksessa. Se alkoi jo parikymmentä vuotta sitten, aikana jolloin käsissä viipyi enemmän tarinoita kuin tavaraa. Käsityöt, askartelu ja kaikenlainen näpertäminen eivät olleet vain harrastus, vaan tapa ajatella: miten tästä tehdään toimivaa, kaunista ja vähän parempaa kuin eilen.
Samaan aikaan hyvinvointi kulki rinnalla – ei muoti-ilmiönä vaan vakaana sisäisenä tietona.
Kehon kuunteleminen, ihmisen kokonaisuus ja ajatus siitä, että kipu ei ole luonteenpiirre vaan viesti. Epäilen kaikkea nopeaa ja liian helppoa, ja uskon enemmän aikaan, kosketukseen ja järkevään lempeyteen.
Lopullisen muotonsa Tupa sai jouluna 2021, kun valmistuminen koulutetuksi hierojaksi sinetöi sen, minkä sydän oli jo kauan tiennyt. Käsityöläisyys siirtyi langoista lihaksiin, askartelu hartioihin ja luovuus kehoon. Sama ajatus, eri materiaali.
Minä olen rauhallinen m***a terävä, lempeä m***a suora. Huumori kulkee mukana kuin villasukka taskussa – ei aina tarpeellinen, m***a oikealla hetkellä elintärkeä.
Rentoutuminenkin on minulle luonnollista ja vähän epätrendikästä: kesällä mökki tekee sen työn, johon sanat eivät pysty. Järvi hiljentää ajatukset ja aika käyttäytyy vihdoin kunnolla. Talvella elokuvat saavat otteen — tarinat, jotka imaisevat sisäänsä ja muistuttavat, että pysähtyminen on taito, ei tauko.
EllunTupa on tupa sanan varsinaisessa merkityksessä. Paikka, jossa saa olla ihminen, ei suoritus. Ja jos täällä joskus nauretaan, sekin on osa hoitoa — lihashuoltoa parhaimmillaan.
