02/12/2025
Tänään istuin työhuoneella oman terapian jälkeen teekupillisen kanssa kuulostelemassa miten sisätilassani liikehti uudella tavalla. Ajattelin, että terapia on sitten hienoa. Ehdin ajatella ovien aukeamista, menneen ja tulevan yhtaikaisuutta nykyhetkessä, ja kun nostin katseeni, näin työhuoneen avoimen oven sekä suljetun oven käytävään. Tunsin rauhaa ja vapautta. Hymähdin. Ovi on auki, liike mahdollistuu tilassa ja silti tila säilyy yksityisenä. Jokin on oikein näin. Myöhemmin päivällä sain todistaa ainutlaatuista hetkeä vanhemman ja aikuisen lapsen välissä. Puhuimme rakkaudesta. Puhuimme omasta tilasta, rajoista ja luottamuksesta. Yhteyden kokemuksesta. Katse noiden kahden, vanhemman ja hänen aikuisen lapsensa, välissä oli niin kaunis. Palasin hetkeksi omaan terapiaistuntooni ja sen teemaan ja olin onnellinen. Tänään olen saanut aimo annoksen rakkautta. Terapeuttina ja asiakkaana. Ihmisenä. Sisätilassani liikkuu edelleen. Ovi on auki.