Lahden vanhusten asuntosäätiö sr

18/02/2026

EFL toi verkostokumppoanit Lahteen elokuussa

Lahden vanhusten asuntosäätiö on osa EFL (European Federation for Living) -verkostoa, joka kokoaa yhteen asumispalvelujen tuottajia, yrityksiä ja asiantuntijoita ympäri Euroopan. Verkostolla on yli 70 jäsentä ja yhteistyökumppania 19 eurooppalaisesta maasta.

EFL:N VISIONA ON, että sen ainutlaatuinen jäsenrakenne on kestävän ja edullisen asuntotuotannon kehittämisen eturintamassa Euroopassa. Tämä toteutetaan tarjoamalla jäsenille nopeampi ja helpompi pääsy tutkimukseen, innovaatioihin ja rahoitukseen.

Elokuussa EFL-verkosto vieraili Suomessa. Lahden asuntosäätiön taloista tutustuttiin toiminnanjohtaja Sanna Mäkisen johdolla Onnelanpolun ja Kartanonkulman toimintoihin ja asukkaisiin. Samalla käytiin vilkasta keskustelua palvelujärjestelmien eroista eri maissa.

Yhteisölliset tilat herättivät kiinnostusta

Vieraat kiinnittivät huomiota pääsisäänkäyntien tunnelmaan sekä Kartanonkulman sisäänkäynnin taideteokseen. Ryhmän kesken keskusteltiin siitä, miten valtava tilojen voima on viihtyisyyden kannalta. Ihastusta herätti se, miten aulatilat olivat täynnä elämää. Onnelanpolun sisäänkäynnin sohvilla on tyypillisesti asukkaita viettämässä aikaa. Vieraille kerrottiinkin, että reilun kokoiset yhteiset tilat mahdollistuvat toisaalta suuren asukasmäärän eli monien asuntojen vuoksi, toisaalta siksi, että osa talon rakentamisen kustannuksista on tullut valtiolta investointitukena.

Onnelanpolulla huomio kiinnittyi saman katon alla oleviin palveluihin, jotka ovat avoinna myös ulkopuolisille. Sen koettiin lisäävän asukkaiden aktiivisuutta ja tekevän talosta eräänlaisen yhteisökeskuksen. Onnelanpolun kerrokset, jotka mahdollistavat itsenäisen asumisen, osittain tuetun asumisen ja ympärivuorokautisen asumisen nähtiin asumismuotona, ei pelkkänä hoivatalona. Mahdollisuus ikääntyä samassa paikassa ilman muuttamisen tarvetta koettiin isona arvona.

Lue lisää EFL-verkoston ajatuksista joulukuussa ilmestyneen Lastu-lehden sivulta 4.

03/02/2026

Lahden vanhusten asuntosäätiön asukaslehti Lastun numerossa 2/2025 käsiteltiin yhteisöllisyyden ja naapuriavun teemaa otsikolla Saman katon alla.

Jutussa pohdittiin muun maussa sitä, mitä asukkaiden mielestä yhteisöllisyys vaatii kukoistaakseen? Elämänkokemusta, yleistä suvaitsevaisuutta, että ajattelee ensin ja sanoo vasta sitten, asukkaat luettelivat.
- Ennen paukuttelin elämässä mitä sattuu. Kolmen vuoden aikana olen vähän kehittynyt, eräs mietti.
- Pitää sitä miettiä ensin. Ei sitä aina tosin ehdi enää miettimään siinä vaiheessa, kun on jo suuttunut, toinen jatkoi.

Samaa ikäluokkaa olevat ihmiset jakavat kokemuksen eletyistä ajanjankoista. Eräs haastateltavista kiteytti asian näin:
- Ei kukaan voi ymmärtää sitä sotien jälkeistä ankeutta ja kylmyyttä niin hyvin kuin me, jotka olemme eläneet lapsuuden samaan aikaan, hän sanoi.

Lue koko juttu ja tutustu asukkaisiin lehden sivulta 6. alkaen. Verkkolehteä pääset selaamaan tästä linkistä:
https://lvas.fi/wp-content/uploads/2026/01/Lastu_225_N.pdf

Lastu-lehden kannen kuvassa palapeliä kokoavat Korkeakadun asukkaat Eino Huokonen, Raija Aarrekorpi, Seija Joronen ja Elvi Veijonen. Naapurusten ajatuksia voi lukea jutusta.

🌼 Parasta naapureissa 🌼

Korkeakadun, Kartanonkulman ja Laaksokatu 21 asukkaiden mukaan yhteisöllisyyden kokemus koostuu pienistä asioista:

1. Nimipäiväkahvit kerhohuoneella
2. Joku tuo päivittäin Etlarin toisten luettavaksi
3. Käydään yhdessä konserteissa ja risteilyillä
4. Porukalla kuntosalille tai kauppaan
5. Saa apua pesutuvan varaamiseen
6. Apua puhelimen ja somen kanssa
7. Huolehditaanniistä,joitaeiolehetkeennäkynyt
8. Spontaanit kahvihetket yhteisötilassa
9. Peliporukat, bingo, levyraati, makkaranpaisto
10. Saa seuraa omiin aktiviteetteihin
11. Kohtaamiset pesutuvassa
12. Huumori: ”Tapellaan vaan joka toinen viikko”
13. Jos itse pystyy vain vähän, toinen voi auttaa
14. Toisten huomioiminen arjessa
15. Turvallinen tunne omasta yhteisöstä

08/01/2026

Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS) kerää ja tallentaa muistoja. Vielä ehdit osallistua 16.1. asti Vanhuus monin silmin -hankkeeseen, johon toivotaan muistoja ja kokemuksia oman elämän ikäihmisistä. Erityisesti muistoja toivotaan kouluikäisiltä ja yli 65-vuotiailta.

https://www.finlit.fi/arkisto/vastaa-muistitietokeruisiin/vanhuus-monin-silmin/

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Ihmiset elävät nykyisin yhä pidempään, osa jopa yli 100-vuotiaiksi. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla ikääntyneilläkin on oma…

24/12/2025

Toivotamme rauhallista joulunaikaa asukkaillemme ja ystävillemme ❤️

20/12/2025

Ravintoloidemme aukioloajoissa on joulun aikana poikkeuksia:

Ravintola Wanha Herra
Avoinna jouluaattona 24.12.25 klo 8 – 13.30, lounas klo 10.30-13
25. – 26.12.25 suljettu
27.12.25 - 5.1.26 avoinna arkisin klo 8 - 14

Lounaskahvila Puntari
Suljettu 24. – 26.12.25 ja 1. ja 6.1.26

Lounaskahvila Onni
Avoinna 24. – 26.12.25 sekä 1. ja 6.1.26 klo 8.30-14.00, lounas klo 11-13

Lounaskahvila Lepola
Suljettu 24.-26.12.25 sekä 1. ja 6.1.26

Säätiön ravintolat toivottavat asiakkailleen rauhallista joulunaikaa ✨

16/12/2025

Vuokrauksen asiakaspalvelu on kiinni 22.12.-25 – 4.1.-26 välisen ajan.

Sopimuksen irtisanomisen voit tehdä tuona aikana joko sähköpostitse osoitteeseen vuokraus@lvas.fi tai päivätyllä kirjeellä. Kirjeen voi lähettää osoitteeseen Lahden vanhusten asuntosäätiö/asuntosihteeri, Laaksokatu 17, 15140 Lahti tai tuomalla sen toimiston ulkopuolella olevaan laatikkoon. Asiasta ollaan yhteydessä joulutauon jälkeen.

Rauhallista joulun odotusta!

Kuva asukkaidemme Hansun ja Pirren järjestämistä pikkujouluista. Jokaiselle vieraalle oli katettu jouluisia herkkuja sekä perinteinen jouluyllätyspussi. Lue lisää pikkujouluista joulun aikana ilmestyvästä Lastu-lehdestä.

12/12/2025

Joulun tunnelma levisi Hyvinvointikeskus Wanhan Herran aulaan, kun Hoivalahti Oy:n ja Kiiltosiivous Oy:n järjestämässä ja tarjoamassa esityksessä asukkaat saivat laulaa yhdessä joululauluja sekä kuulla esiintyjien omia jouluisia sovituksia, esimerkiksi Tyttö, tonttu ja kuusipuu- kappaleesta. Lisäksi kuultiin musiikkia kuoron ohjelmistosta. Asukkaita viihdyttämässä oli Sving it! -kuoron johtaja, haitaristi Tuisku Marttinen sekä osa Sving it! -kuorosta.

- Juuri meille sopivaa rentoa ja hauskaa musiikkia, totesi esitystä katsomaan tullut asukas.

08/12/2025

Tervetuloa Ravintola Wanhan Herran pikkujoululounaalle. Joululounasta on tarjolla tiistaina 9.12. ja tiistaina 16.12. Ravintola Wanhan Herran löydät Hyvinvointikeskus Wanhasta Herrasta osoitteesta Laaksokatu 17, Lahti 🎄

⭐️ Koko kansan pikkujoululounaat ⭐️

Tiistaina 9.12. & 16.12.2025
klo 10:00 – 14:00

- MENU -

Lasimestarin silliä (ma, gl)
Katajanmarjasilakoita (ma, gl)
Graavikirjolohta (ma, gl) ja rapu-tartarkatiketta (la, gl)
Lohimoussea (la, gl) ja saaristolaisnappeja (la)
Jouluista maksapateeta (la, gl) ja puolukkaa (ma, gl)
Meloni-vihersalaattia (ma, gl)
Jouluista Aurajuustosalaattia (la, gl)
Kylmäsavulohisalaattia (la, gl)
Saaristolaisrosollia (m) ja punajuurikermaa (la, gl)
Pikkelöityä punakaalia (ma, gl)

Kinkkua ja konjakkisinappia (ma, gl)
Porkkana- ja lanttulaatikkoa (la, gl), perunalaatikkoa (la)
Joululohta (ma) ja uunipunajuuria (ma, gl)

Glögipavlovaa (la, gl) ja kirsikkakiisseliä (ma, gl)
Kahvia / teetä ja piparkakkuja

Hinta 20,00 € / 18,00 € (eläkeläiset)
10,00 € lapset

ma = maidoton, la = laktoositon, gl = gluteeniton

06/12/2025

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille asukkaille ja ystäville.

Jaamme asukaslehti Lastussa julkaistun jutun asukkaamme muistoista. Lämmin kiitos muistoistasi.

🌿

Päijännettä pitkin lahtelaiseksi

5-vuotias Ahti Virta nousi Taru-laivasta Vesijärven satamaan. Virran perhe oli matkustanut Päijännettä pitkin Kuhmoisista
uuteen kotikaupunkiinsa Lahteen. Oli vuosi 1934.
- Isä oli toiminut kesäisin Taru-laivan lämmittäjänä. Talvisin hän teki tukkitöitä maatilojen isännille. Isä oli saanut vinkin kaveriltaan, että Vesijärvenkadun rautateollisuudesta löytyisi töitä. Ensimmäinen koti meillä oli
Launeen Myllytiellä. Virta on aloittanut työn teon jo 12-vuotiaana. Ensimmäinen pesti löytyi Etelä-Suomen sanomilta. Virran oli oltava hakemassa lehtiä Hämeenkadulta jo kolmen jälkeen yöllä, sillä kuuteen mennessä lehtien piti olla jaettu laatikoihin. Kahdeksalta Virta oli jo koulussa.

Kotirintamalla ahkeroivat lapsetkin

Sota-aikana työntekijöistä oli pulaa ja kotirintamalla tarvittiin tekijöitä. Virta palkattiinkin Lahden Sähkölle asiapojaksi. Virta pääsi tekemään monenlaista. Hän vei ja haki tavaraa sähkölaitokselle ja huolehti linja-autojen akkujen lataamisesta, joita hän kuljetti ladattavaksi Lahden Sähkölle ja sieltä takaisin linja-autoasemalle pyöränsä etutarakalla. Pyörästään ja koko asiapojan pestistä Virta tunsi suurta ylpeyttä.
- Eihän siihen aikaan kellään ollut pyöriä, Virta muistelee.
Sähkömies Reiska oli jäänyt kotirintamalle sairauden takia. Hänen kanssaan Virta veti kidekoneiset radiot ja viritti antennit. Taito karttui ja lopulta Virta sai mennä toimittamaan asioita itsekseen. 16-vuotiaana Virta oli töissä rakennuksilla.

Puuteollisuuteen hän tutustui ensimmäisen kerran Askon varastoapulaisena. Sitten seurasivat puusepän työt ja pesti pintakäsittelijänä sekä rupeamia useissa huonekalufirmoissa. Välillä Virta kävi rakennustöissä, sillä siitä tienasi paremmin kuin tehdastöistä. Nykyistä Trioa vastapäätä Aleksanterinkatu 25:ssä sijaitsi aikanaan Kiirolan sauna. Sen lopetettua toimintansa Virran työkaveri vuokrasi tilat ja perusti huonekalujen valmistamiseen ja entisöintiin keskittyneen yrityksen, johon Virtakin siirtyi töihin. Seuraavaksi kutsui Sopenkorpi, jonne hän meni osaaottavaksi työnjohtajaksi Peltosen huonekalufirmaan. Sitä seurasi Lahden Puukalusto, nykyinen Isku, jossa Virta oli nuorempi työnjohtaja. OTK osti Sotkan tehtaat, jotka siirtyivät Pekanmäkeen. Siellä Virta työskenteli vuosikymmeniä. Ennen eläkkeelle pääsyään 56-vuotiaana hän toimi työntutkijana.

Pitkä kotimatka Marolan peltoja pitkin

96-vuotias Virta teki pitkän uran lahtelaisen puuteollisuuden parissa. Muistoista väkevimmät löytyvät kuitenkin lapsuudesta.

Torstaina 30.11.1939 oli tavallinen koulupäivä. Puolen päivän jälkeen opettaja ilmoitti, että lasten olisi lähdettävä kotiin. Järjestäjävuorossa olevien täytyi vielä jäädä kantamaan opettajanhuoneesta mappeja käsityöluokkaan.
- Siellä ollessamme pillit rupesivat ulvomaan ja lähdettiin kiireesti ulos. Koulun pihalla näimme Helsingin suunnasta tulevat, matalalla lentävät pommikoneet. Huovilasta kuuluneet räjähdykset olivat valtavia. Se ääni oli järkyttävä. Opettajat olivat hysteerisiä.

Virtaa neuvottiin kulkemaan Neljänkaivonkadun sijaan kotiin Marolan peltojen poikki. Lentokoneen pörinää kuullessaan hänen tulisi maastoutua. Pellolla kävellessään Virta näki Huovilan talon ilmiliekeissä. Virta kulki Huovilanlinjaa pitkin kohti kotiaan.
- Huovilan talon tulimeri oli valtava. Meidän kotia vastapäätä Huovilanlinja 4 oli sortunut, se oli vain lautakasa. Huhuilin kotona m***a kukaan ei vastannut. Kukkapurkit olivat kaatuneet paineaallon vaikutuksesta. Sitten tuli väestönsuojamies keltainen nauha kädessään ja kysyi, että mitä sinä täällä huutelet ja vei minut väestönsuojaan. Siellä oli äiti ja veljet jo odottamassa, pakkautuneena sisään viimeisinä. Äiti ei ollut kiirehtinyt kun oli luullut, että Hipsin talon kalliolla taas vain testataan käsinveivattavaa hälytyssireeniä.

Seuraavana päivänä Virran perhe nousi linja-autoon ja matkusti äidin siskon luo talveksi. Seuraavana keväänä perhe muutti Anttilanmäen Vihdinkadulle.
-Se oli kiva asuinalue. Siellä oli paljon lapsia ja lapsilla oli lasten touhut. Talvisin laskettiin mäkeä ja hiihdettiin. Kesät oli siinä, Anttilanmäen kapeilla kaduilla.

🌿

Nuoruuskuvat ovat Ahti Virran kotialbumista. Lapsena hän tunsi ylpeyttä polkupyörästä, joka oli Lahden Sähkön asiapojan työsuhde-etu.

Taustakuvan talvinen maisema on otettu Salpausselän hiihtoladulta. Valokuvaaja Impu Havas-Sillanpää, 1949,
Lahden museot.

Lue koko Lastu-lehti täällä:
https://lvas.fi/wp-content/uploads/2025/06/Lastu_1-25-N2.pdf

03/12/2025

Asukkaiden järjestämä kirpputori Saimaankatu 29 C:ssä 5.12. Luvassa herkkuja, leivonnaisia, kahvia, joulumusiikkia ja löytöjä🎄

02/12/2025

Tervetuloa perinteisiin Hyvinvointikeskus Wanhan Herran joulumyyjäisiin 🎄

16/10/2025

Lastun numerossa 1/2025 tutustuttiin lahtelaiseen identiteettiin ja elämän vaiheisiin muuttuvassa ja kasvavassa, pian 120-vuotiaassa kaupungissamme.

Eletystä ympäristöstä tulee osa ihmisen identiteettiä. Vaikka Lahti on nuori kaupunki, sen alueet ja rakennuskanta huokuvat aikakerroksia ja historiaa.

Miksi Lahti sai tuulisen ja juurettoman kaupungin maineen? Lue Lahti-Seura ry:n puheenjohtaja Sauli Hirvosen näkemys aiheeseen Lastun verkkolehdestä, alkaen sivulla 6.
https://lvas.fi/wp-content/uploads/2025/06/Lastu_1-25-N2.pdf

Näin vaiheitaan Lahdessa muisteli jutussamme asukkaamme Kaisa Väihkönen:

"Pitkäään yhdessä paikassa asuneella seutuun liittyvät muistot ja tutut reitit ovat kuin kudelma, johon syntyy tihentymiä sen mukaan, missä tulee eniten kuljettua. Menneisyyttään Lahdessa muistellessaan säätiön asukkaan Kaisa Väihkösen mieleen tulee ensimmäisenä Kulmalan talon seutu Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun risteyksessä. Väihkösen perhe asui ja piti toimistoa sen viidennessä kerroksessa. Vierestä kulki kapea Ensolle puutavaraa kuljettava rautatie. Toisella puolella Vesijärvenkatua, samassa kohdassa missä sijaitsee nyt Trion kauppakeskus, sijaitsi kaupungin suuri lauta-aidalla rajattu varasto.

Perhe muutti Lahteen vuonna 1959 teollisuuden perässä, sillä Väihkösen puoliso pääsi yhteistyökumppaniksi rautateollisuuteen. Elettiin aikaa, jolloin lastulevy oli tullut muotiin ja Väihkösen puoliso kävi opiskelemassa aihetta aina Saksassa asti. Myöhemmin perhe perusti koneita ja laitteita Suomen puuteollisuudelle suunnittelevan insinööritoimiston, jossa Väihkönen toimi itse talouspäällikkönä. Työnsä kautta Väihköset pääsivät seuraamaan läheltä Lahden teollisuuden ympärille kietoutuvan identiteetin rakentumista.

Vilkkaat evakot erottuivat hämäläisistä

Kahviloista Väihkönen muistaa Sinuhen ja Oululaisen, m***a aikaa kahvitteluun ei pienten lasten kanssa liiennyt. 1960-luvun Lahdessa oli turvallista kasvattaa lapsia. Muistot kuljettavat Väihkösen leikkipuistoon, johon päästäkseen tarvitsi vain nousta Vesijärvenkatua ylös. Siellä oli leikkikoulu ja puistotäti, joka piti huolta pienestä Satu-tytöstä. Vain kivenheiton päässä sijaitsee äidin ja tyttären toinen lempikohde, kaupungintalon puisto, joka oli kaunis jo silloin.

Rovaniemeltä kotoisin olevalle Väihköselle hämäläinen jurous tuntui vieraalta. Lahden keskustan vaiheita muistellessaan hän mainitseekin heti eloisat viipurilaiset evakot.
- He toivat tänne elämää, kulttuuria, taidetta, yrityksiä ja osaamista. Torilla kuuli Karjalan murretta. Heidän puheensa ja tyylinsä oli jotain niin erilaista. He juttelivat asiakkaiden kanssa vilkkaasti, aivan eri tavalla kuin hämäläiset jurrikat.
Väihkönen muistaa ajan, jolloin Lahden kauppatorilla sijaitsi suuri koristeallas, johon Lahden kaupunki hankki vuonna 1954 Oskari Jauhiaisen toteuttaman, lentäviä pääskysiä esittävän veistoksen. Pronssinen veistos siirtyi nykyiselle paikalleen Pikku-Vesijärveen vuonna 1961. Teoksen on sanottu symboloivan nousukauttaan elävää Lahtea."

Kuvassa Kaisa Väihkönen yhden lempirakennuksensa, Lahden kartanon edustalla.