16/10/2025
Lastun numerossa 1/2025 tutustuttiin lahtelaiseen identiteettiin ja elämän vaiheisiin muuttuvassa ja kasvavassa, pian 120-vuotiaassa kaupungissamme.
Eletystä ympäristöstä tulee osa ihmisen identiteettiä. Vaikka Lahti on nuori kaupunki, sen alueet ja rakennuskanta huokuvat aikakerroksia ja historiaa.
Miksi Lahti sai tuulisen ja juurettoman kaupungin maineen? Lue Lahti-Seura ry:n puheenjohtaja Sauli Hirvosen näkemys aiheeseen Lastun verkkolehdestä, alkaen sivulla 6.
https://lvas.fi/wp-content/uploads/2025/06/Lastu_1-25-N2.pdf
Näin vaiheitaan Lahdessa muisteli jutussamme asukkaamme Kaisa Väihkönen:
"Pitkäään yhdessä paikassa asuneella seutuun liittyvät muistot ja tutut reitit ovat kuin kudelma, johon syntyy tihentymiä sen mukaan, missä tulee eniten kuljettua. Menneisyyttään Lahdessa muistellessaan säätiön asukkaan Kaisa Väihkösen mieleen tulee ensimmäisenä Kulmalan talon seutu Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun risteyksessä. Väihkösen perhe asui ja piti toimistoa sen viidennessä kerroksessa. Vierestä kulki kapea Ensolle puutavaraa kuljettava rautatie. Toisella puolella Vesijärvenkatua, samassa kohdassa missä sijaitsee nyt Trion kauppakeskus, sijaitsi kaupungin suuri lauta-aidalla rajattu varasto.
Perhe muutti Lahteen vuonna 1959 teollisuuden perässä, sillä Väihkösen puoliso pääsi yhteistyökumppaniksi rautateollisuuteen. Elettiin aikaa, jolloin lastulevy oli tullut muotiin ja Väihkösen puoliso kävi opiskelemassa aihetta aina Saksassa asti. Myöhemmin perhe perusti koneita ja laitteita Suomen puuteollisuudelle suunnittelevan insinööritoimiston, jossa Väihkönen toimi itse talouspäällikkönä. Työnsä kautta Väihköset pääsivät seuraamaan läheltä Lahden teollisuuden ympärille kietoutuvan identiteetin rakentumista.
Vilkkaat evakot erottuivat hämäläisistä
Kahviloista Väihkönen muistaa Sinuhen ja Oululaisen, m***a aikaa kahvitteluun ei pienten lasten kanssa liiennyt. 1960-luvun Lahdessa oli turvallista kasvattaa lapsia. Muistot kuljettavat Väihkösen leikkipuistoon, johon päästäkseen tarvitsi vain nousta Vesijärvenkatua ylös. Siellä oli leikkikoulu ja puistotäti, joka piti huolta pienestä Satu-tytöstä. Vain kivenheiton päässä sijaitsee äidin ja tyttären toinen lempikohde, kaupungintalon puisto, joka oli kaunis jo silloin.
Rovaniemeltä kotoisin olevalle Väihköselle hämäläinen jurous tuntui vieraalta. Lahden keskustan vaiheita muistellessaan hän mainitseekin heti eloisat viipurilaiset evakot.
- He toivat tänne elämää, kulttuuria, taidetta, yrityksiä ja osaamista. Torilla kuuli Karjalan murretta. Heidän puheensa ja tyylinsä oli jotain niin erilaista. He juttelivat asiakkaiden kanssa vilkkaasti, aivan eri tavalla kuin hämäläiset jurrikat.
Väihkönen muistaa ajan, jolloin Lahden kauppatorilla sijaitsi suuri koristeallas, johon Lahden kaupunki hankki vuonna 1954 Oskari Jauhiaisen toteuttaman, lentäviä pääskysiä esittävän veistoksen. Pronssinen veistos siirtyi nykyiselle paikalleen Pikku-Vesijärveen vuonna 1961. Teoksen on sanottu symboloivan nousukauttaan elävää Lahtea."
Kuvassa Kaisa Väihkönen yhden lempirakennuksensa, Lahden kartanon edustalla.