Fysio Vertigo

26/09/2025

Hellou. Elossa olen ja huimaajia sekä tuki-ja liikuntaelinvaivoja edelleen hoidan, vaikka kiireiltäni en ole pitkään aikaan mitään tänne päivitellytkään. Näyttää 900 sivusta tykänneen / seuraavan rajakin jo rikkoontuneen 😳 Olen kiitollinen kaikille seuraajille ja minua mainostaville ❤️ Erittäin kiva huomata, että seuraajissa on huimausalan ammattilaisia ympäri maailman, niin se sana kiirii 😁 Pitääpä tehdä tasasataluvun (olipa hauska sana 😅) rikkoontumisen vuoksi tehdä taas ”perinteinen” esittely uusille seuraajille. M***a sitä ennen taas lisää faktatietoa hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta.

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen (BPPV) esiintyvyys lisääntyy valitettavasti iän myötä, kuten myös muiden kroonisten sairauksien esiintyvyys. Vaikka hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoito manööverihoidoin yleensä onnistuu, ensimmäisen manööverikerran teho vaihtelee, tätä on paljon tutkittu. Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu riskitekijöiden vaikutusta hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintymiseen ja ensimmäisen manööverihoitokerran tehoon. Tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Seuraavan tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintymiseen liittyviä liitännäissairauksia ja selvittää niiden vaikutusta ensimmäisen manööverikerran onnistumiseen.

Systemaattinen katsaus liitännäissairauksien vaikutuksiin hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa

Haifa Alolayet et al. Front Neurol. 5/2025

Tutkimukseen otettiin alunperin 463 tutkimusta vuosilta 1/2019 - 6/2024, eli kohtuullisen tuoreita tutkimuksia, joista 50 täytti tutkimuksen valintakriteerit. Olen aina toitottanut, että hyvänlaatuista asentohuimausta tutkitaan maailmalla paljon m***a Suomessa vähän, esimerkiksi edellä mainitut luvut antavat vähän perspektiiviä asiaan 😉

18 tutkimusta keskittyi hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintyvyyteen, 24 tutkimusta ensimmäisen manööverihoitokerran tulokseen ja 8 tutkimusta sekä hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintymiseen että ensimmäisen manööverihoitokerran tulokseen. Hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintymiseen liittyi 25 riskitekijää ja liitännäissairausta, ja 15:n havaittiin vaikuttavan ensimmäisen manööverihoitokerran tehoon. Yleisin raportoitu hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintymisen riskitekijä oli pään vamma (16 tutkimusta), sen onnistumisprosentti oli heikoin yhden manööverihoitokerran jälkeen, ja joka vaati jopa 18 manööverihoitoa täydellisen paranemisen saavuttamiseksi (9 tutkimusta) (OHHOH sanon minä 😳). Muita tekijöitä olivat sydän- ja verisuoni- ja verisuonitautien sekä hormonaalisten sairauksien liitännäissairaudet, neurologiset/neurologiset liitännäissairaudet, tuki- ja liikuntaelinten liitännäissairaudet, ahdistuneisuus, pakko-oireinen häiriö, painoindeksi, seerumin D-vitamiinitaso ja idiopaattinen hyvänlaatuinen asentohuimaus.

Tutkimuksen lopputulos: kohonnut verenpaine, hypotensio (matala verenpaine), anemia, iskeeminen sydänsairaus, hyperlipidemia, aivohalvaus, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, migreeni, vestibulaariset häiriöt, perifeerinen neuropatia, osteoporoosi, kaularangan spondyloosi, pään vamma ja alhainen D-vitamiinipitoisuus liittyivät hyvänlaatuisen asentohuimauksen ilmaantuvuuteen. Alhainen D-vitamiinipitoisuus, pään vamma, migreeni, sisäkorvan sairaudet, kuten Ménièren tauti, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, hyperlipidemia, osteoporoosi ja heikentynyt kaularangan liikkuvuus liittyvät kaikki epäonnistuneeseen ensimmäiseen manööverihoitokertaan. On (jälleen kerran 😉) tunnistettiin tarve tutkia eri hyvänlaatuisen asentohuimauksen-alatyyppien riskitekijöitä ja niiden vaikutusta erilaisten hoitotoimenpiteiden tehokkuuteen.

Viimeksi tänään kerroin kahdelle eri asiakkaalle, että oma kokemukseni on manööverihoitojen tarpeesta on 1 1/2 kpl (lue puolitoista kertaa). Yhdellä onnistuu kerralla, toisella kahdella, harvoin tarvitaan kolmea. KETÄÄN en ole hoitanut 18 kertaa, ja hoitamieni huimaajien joukossa on ollut lukemattomat määrän whiplash-vammoja ja muita pään alueen traumoja 😄 Teenköhän jotain erilailla kuin muut 😂

BackgroundThe prevalence of benign paroxysmal positional vertigo (BPPV) increases with age, as does the occurrence of other chronic health conditions. Althou...

09/08/2025

Rutiininomaisen hyvänlaatuisen asentohuimauksen (BPPV) -fysioterapiahoito: toteutettavuustutkimus

Subakuuttipotilailla, vähintään 50-vuotiailla osastohoidossa olevilla potilailla, jotka kaatuivat kuuden kuukauden kuluessa, arvioitiin asentohuimauksen varalta. Toteutettavuus määriteltiin, jos >75 %:lla kelvollisista potilaista kyettiin arvioimaan asentohuimaus.

Kaiken kaikkiaan 67 %:lle 447 potilaasta, tehtiin asentohuimauksen arviointi; 301 suoritti vähintään yhden asentohuimaus arvioinnin. 146:ta ei kuitenkaan voitu arvioida, yleisimmin fyysisen rajoitteen, arvioinnin estävän kognitiivisen toiminnan, arvioinnista kieltäytymisen tai nopean kotiuttamisen vuoksi. Fysioterapeutit pitivät asentohuimauksen hoitoa hyväksyttävänä (88 %), asianmukaisena (90 %) ja toteuttamiskelpoisena (76 %), m***a potilastekijät, tarvittava aika ja ympäristötekijät rajoittivat sitä. BPPV:tä havaittiin 6 %:lla arvioiduista, ja 35 % raportoi jatkuvaa huimausta tai horjuvaa oloa.

Lopputulos: Asentohuimauksen hoito ei ollut mahdollista osassa potilasryhmää pääasiassa fyysisten rajoitusten ja kognitiivisen heikkenemisen vuoksi. Fysioterapeutit pitävät asentohuimauksen hoitoa tärkeänä, m***a vaikeana näiden potilastekijöiden ja kilpailevien kliinisten prioriteettien joukossa.

Ensinnä pahoitteluni huonosta suomennoksesta. Nämä tiivistelmät ovat välillä hankalia kääntää. Ja kun alkuperäiset tutkimukset ovat usein maksumuurin takana, niin niin … m***a kuitenkin:

-Eli kun aika ei riitä, niin ulos, vaikka huimaa. Kaatumisriski on kohonnut yli 50- vuotiaiden ikäryhmässä ja pahimmillaan kaatumisessa voikin sitten käydä erittäin huonosti. Se ainainen kiire.
-Potilaalla / asiakkaalla on aina toki oikeus kieltäytyä tarjotusta hoidosta, omalla kohdallani asentohuimauksen osalta näitä on ollut alle 5 kpl.
-Kongnitiiviset tekijät ovat asioita mihin fysioterapeutti ei aina pysty vaikuttamaan. Voimme vain tarjota hoitovaihtoehdon m***a asiakkaan omat mielipiteet, olettamukset tms. voivat kuitenkin estää muutoin tehokkaankin fysioterapian suorittamisen. Kuitenkin ikääntyneessä väestössä mm. muistisairaudet jne. saattavat asettaa rajoitteita. Omalta kohdaltani voin todeta, että manööverihoidot onnistuvat kyllä pääsääntöisesti myös muistisairailla.
-Selvänä fyysisenä rajoitteena asentohuimauksen hoidossa on kaularangan heikentynyt liikkuvuus. Tuossakin voidaan vielä hieman kikkailla m***a jos kaularanka ei liiku, niin ilman TRV-tuolia hoito on lähes mahdotonta. Suomessa ei kyseisiä tuoleja ole tietääkseni ainuttakaan.

BPPV management was not feasible in this population predominantly due to physical limitations and cognitive impairment. Physiotherapists perceive BPPV management as important but difficult amongst these patient-factors and competing clinical priorities. Subjective symptoms may not indicate BPPV risk...

04/08/2025

Vastaus aiempaan kysymykseeni: ”mistä tiedämme istuessamme kulkuvälineessä liikummeko itse vai vieressä oleva kulkuväline”. Odottelin, että sivustoa seuraavat terveydenhuollon ammattilaiset (erityisesti fysioterapeutit) olisivat vastanneet m***a eipä tullut vastauksia 😉
No tässä vastaus, videon voi katsoa viime viikon postauksesta.

Aistitieto kiihtyvyydestä tulee tasapainoelimestä. Utriculuksen (soikea rakkula) macula on vaakatasossa (horisontin suunnassa) ja se reagoi vaakasuunnassa tapahtuviin lineaarisiin kiihtyvyyksiin. Pystysuuntaisen liikkeen (kiihtyvyyden) tieto tulee taas sacculuksesta (pyöreä rakkula), esimerkkinä tähän voisi olla vaikka hissin liike.

Macula on alue, joka on täynnä karvasoluja. Maculan peittää geelimäinen kalvo (otoliittikalvo), jossa siis sijaitsee otoliitteja. Tänne ne otoliitit kuuluvat ja niillä on siis tehtävä. Otoliitit auttavat tätä kalvoa olemaan reaktiivinen ja inertian takia ne painavat kalvoa, kun pään asentoa muutetaan. Asentohuimauksessa otoliitit ovat siis irronneet paikaltaan ja päätyneet niihin kaarikäytäviin, jonne ne eivät kuulu ja siellä liikkuessaan aiheuttavat huimaustuntemuksen.

Utriculuksesta (ja sacculasta) lähtevät impulssit kulkeutuvat vestibulaarisen hermon kautta aivoalueille (aivohermo VIII, sisäkorvan ganglio), jotka yhdistävät nämä signaalit näkö- ja lihasreseptorin (proprioseptiiviset) tietoihin. Näin muodostuu kokonaiskuva kehon asemasta suhteessa painovoimaan ja ympäristöön.

Eli näin 😊

31/07/2025

Istut paikallasi jossain kulkuvälineessä (tässä tapauksessa laiva) ja huomaat liikettä. Mistä tiedät liikkuuko kulkuväline jossa istut vai viereinen kulkuväline?

30/07/2025

Keho, johon sydän olennaisena osana kuuluu, tarvitsee kuormitusta. Piste. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Omaa vastuuta terveydestään / kehostaan huolehtimisessa ei vain voi ulkoistaa.

Liikunnan, ihan arkiliikunnankin, lisääminen saattaa aiheuttaa aluksi ”lihaskipuja” / treenikipua, liikunnan yhteydessä saattaa tulla hiki ja hengästyttää m***a kehon tottuessa lisääntyneeseen kuormitukseen myös nämä ”oireet” helpottavat. Kaikkiin tuki- ja liikuntaelinongelmiin ei tarvita heti fysioterapiaa (tiedän, että tämä kuulostaa oudolta 😄), m***a vaivojen pitkittyessä fysioterapiasta saattaa olla hyötyä. Nykypäivänä ihmisille saa selittää usein eri kehon tuntemusten olevan ihan normaaleja kehon reaktioita, ei vaarallisia tuntemuksia.

”– Tutkittavillamme oli niin sanottu metabolinen oireyhtymä eli useita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, m***a ei todettuja sydänsairauksia.”

Tutkimuksen mukaan tutkittavat vähensivät istumista puolen vuoden aikana noin 40 minuuttia päivässä.
Väitöskirjatutkimuksen mukaan kuntotestin tuloksissa, verenpaineessa tai sydämen rakenteessa ja toiminnassa ei havaittu eroja istumista vähentäneen ryhmän ja verrokkiryhmän välillä. Ryhmien välillä ei havaittu eroja myöskään verenpaineessa ja sydämen pumppausvoimassa kuntotestin aikana.
Parhaat tulokset saavutetaan istumisen vähentämisellä ja arkiliikunnan lisäämisellä, katsoo väitöskirjatutkija.
– Tulokset ovat rohkaisevia siinä mielessä, että omaan sydänterveyteensä voi vaikuttaa”

Turun yliopiston väitöstutkimuksessa selvitettiin riittääkö pelkkä istumisen vähentäminen terveyden parantamiseen, vai pitääkö ottaa huomioon myös elintavat.