Hieronta, vyöhyketerapia Sari Honka, Sportline

03/10/2025

Tärkeää asiaa…pohdittavaa millainen oma lapsuus oli ja miten se vaikuttaa tähän päivään. Vaatii rohkeutta ja uskallusta katsoa sitä totuudellisesti ilman lapsen sokeaa rakkautta vanhempia kohtaan.

On aina sydäntäsärkevää kuulla, kun ihmiselle on sanottu hänen olleen "hankala ja vaikea lapsi". Ja sanomalla tämän lapselleen, vanhempi tietenkin syyllistää lastaan siitä, kuinka kuormittunut vanhempi on ollut vanhemman tehtävässään. Tämä jättää aina syvän jäljen lapseen, jota moni kantaa mukanaan pitkälle aikuisuuteen asti.

Kun vanhempi on itse jäänyt vaille rakkautta ja nähdyksi tulemista tunnetasolla, hän jää usein ns. pieneksi vanhemmaksi, joka siis toimii omista traumoistaan ja haavoistaan käsin, tiedostamattaan. Hän on silloin itse hyvin tarvitseva, m***a ei välttämättä pysty tätä itsessään katsomaan ja siksi tiedostamattaan velkoo rakkautta muilta ihmisiltä, kuten omilta lapsiltaan.

Tämä näkyy usein niin, että pieni vanhempi on omia lapsiaan kohtaan vaativa ja tunnetasolla torjuva tai kylmä. Hän ei kestä eikä jaksa lastensa tarpeita ja tarvitsevuutta, koska on itsekin vielä monelta osin lapsi. Vanhempi ei voi olla suuri (eli vastuullinen, omilla jaloillaan seisova ja terveellä tavalla erillinen ja ehdottomaan rakkauteen kykenevä aikuinen) suhteessa omiin lapsiinsa, jollei hän ole voinut olla pieni eli ehdotonta rakkautta vastaanottava suhteessa omiin vanhempiinsa. Moni ei ole voinut olla, joten haavaa on silloin hoidettava.

Pieni vanhempi ei ole yhteydessä moraalisiin tunteisiin eli terveeseen syyllisyyteen ja häpeään. Jos hän olisi, hän ei ikipäivänä sanoisi tai edes vihjaisi lapselleen tämän olleen hankala.

Lasten on tarkoitus olla tarvitsevia, vanhempia haastavia ja testaavia, monenlaista tunnetason peilaamista janoavia ja erilaisia haastavia kehitysvaiheita läpikäyviä, yhteyden ja yhteydettömyyden kokemuksissa opettelevia yksilöitä.

Lasten ei ole tarkoitus olla olemassa vanhempia varten, täyttääkseen vanhempien tarpeita ja täyttymättömiä toiveita. Lasten ei ole tarkoitus olla kilttejä ja näkymättömiä, hajuttomia ja hiljaisia, helppoja ja joustavia.

Lasten on tarkoitus saada kasvaa autenttisiksi, omassa voimassaan lepääviksi ja vastuuta kantaviksi kokonaisiksi ihmisiksi. Se ei tapahdu siten, ettei koskaan saa olla lapsi, eikä koskaan saa mitään tarvita.

28/09/2025

Syksy, mikä ihana aika kääntyä sisäänpäin, itseen ja aloittaa lepokausi. Niinhän luontokin tekee.
Kerätä voimia uutta kevättä, kasvua kohti. Kohti uutta kukoistusta, loistoa ja valoa.

Hyvä hetki istahtaa hetkeksi viltin alle nojatuolin syleilyyn, sytytetään kynttilä ja nautitaan hetkestä. Rentoudutaan, rauhoitutaan ja palaudutaan! Ollaan hetkessä….kuka minä olen ja mitä minä haluan 🍁🍂 vain pysähtymällä voi kuulla!

18/09/2025

Kuuntelemisen taito…
Kuunteleeko vain näennäisesti…ajatukset harhailee muualla tai muodostuuko oma asia niin tärkeäksi, että keskeyttää toisen.
Miltä keskeyttäminen tuntuu puhujasta?? Hänestä tuleekin kuuntelija, käy mielessä että oliko kysymys joka kysyttiin vain retorinen kysymys eikä hänen asiasta oikeasti oltukaan kiinnostuneita.

On arvokasta antaa toiselle aikaa kertoa, kuunnella häntä ja antaa hänelle kuulluksi tulemisen kokemus 🙏

12/09/2025

Voiko vanhoja kaavoja elämässä muuttaa? Miksi elää vanhoissa tiukoissa normeista mitä meihin on istutettu?
Vanhat tiukat normit/kaavat voi olla ahdistavia ja kankeita…voit poimia niistä ne hyvät asiat jotka sinua palvelee. Voit siis luoda omaa elämää!

Tunnistatko vanhoja kaavoja elämässäsi..niitä jotka pitävät sinut sidottuna?

Opetettu että joka torstai on siivottava vaikka ei olisi mitään siivottavaakaan…m***a matot pihalle ja sitten olet hyvä ihminen. Huh huh…miksi!

Jouluksi siivotaan kaappeja myöten. Leivotaan ja tehdään vuodesta toiseen samat ruuat vaikkei kukaan oikeesti edes tykkäisi niistä ja hei kuka viettää joulunsa kaapissa?

Saunapäivät ne on joka tiistai ja perjantai….voi jestas miksei voi olla vaikka joka päivä.

Tälläisiä juttuja on jokaisella vaikka kuinka paljon

Et ole huono tai laiska vaikka et tekisi niin kun aina on tehty. Olet riittävä juuri sellaisena kun olet.

Pelon kautta elämisessä on pakko toteuttaa kaavoja, suorittaa elämää, ei voi pysähtyä sillä silloin on vaikea olla. Vain tuona pysähtyneenä vaikeana hetkenä voit tehdä muutoksia.
Eikö alkaisi olla jo aika elää rakkaudesta käsin?

12/09/2025

LUOTANKO VAIKKA EN NÄE?

Täällä maan päällä emme voi luoda tai löytää täydellisiä olosuhteita, paitsi tilapäisesti. Kaikki menee ohi ja kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa. Ehkä voisimme opetella asettumaan niihin olosuhteisiin jotka nyt vallitsevat? Se olisi tärkeää, sillä vasta hyväksyttyämme sen mikä nyt on, voimme oikeasti muuttaa jotain. Muussa tapauksessa muutokseen pyrkiminen olisi pelkkää pakoa todellisuudesta. Elämä on tällä hetkellä tällaista, kenties voin oppia hyväksymään ja jopa kiittämään vaikeuksistani, vaikka en vielä näe sitä hyvää mitä ne koko ajan luovat. Voin kiittää sokeana kunnes lopulta näen. Tätä on luottamus ja tästä nousee todellinen turva, ei siitä että loputtomasti tavoittelen onnea olosuhteista.

07/09/2025

Tärkeää prosessointia kun on haastava äiti suhde. Matka kohti ymmärrystä, anteeksi antoa. Äiti on joka tapauksessa tehnyt sen parhaansa minkä on pystynyt. Sinun tehtäväsi on havahtua miten muuten asia olisi voinut olla ja miten sinä voit antaa itsellesi sen rakkauden mitä ilman olet jäänyt. Rakkauden….kunhan ensin selvittää itselleen mitä on aito rakkaus. Ja kun tajuaa että se ei liity mitenkään materiaan.

Kuinka paljon viisautta nämä kaksi lausetta pitävätkään sisällään. Ja kuinka näihin kiteytyy hyvin pitkälti mm. psykoterapiaprosessien ydin. Vanhempien sydämeen ottaminen on yleensä haastava prosessi, ja mitä enemmän lapsi on jäänyt vaille emotionaalista turvaa, sitä kipeämmästä prosessista on kyse.

Kyse on lopulta hyväksymisestä; oman tarinan ja oman menneisyyden omistamisesta ja siitä irtipäästämisestä (mikä ei ole mahdollista ennen kuin sen tiedostaa) ja vastuullisen aikuisen tietoiseen rakkauteen astumisesta.

Asiakkaani sanoi kerran, että tavallaan helpompaa olisi selittää asioita äidin puolesta ja sivuuttaa itsensä, sillä oman kivun kohtaaminen on niin kivuliasta ja epämukavaa. Hän sanoitti juuri sen, miten meidän on muka helpompaa pysyä lapsena, äidin pelastajana, jäädä kiinni lojaaliuteen ja lapsen sokeaan rakkauteen ja yliymmärtää äitiä. Samaan aikaan tiedostava aikuinen jo kuitenkin ymmärtää, että omat kivut ja jumit johtuvat pitkälti juurikin siitä, että kantaa äitiään vielä tunnetasolla.

Sisällä on pettymystä, vihaa ja hämmennystä ja paljon surua. Pienen lapsen surua. Siksi pysähtyminen on vaikeaa. Pysähtyminen tuo nämä tunteet pintaan, sillä näiden tunteiden on saatava tulla pintaan. Tietoisesta pysähtymisestä seuraa siis aina toipumista, tosiasioiden kohtaamista ja kasvua. Näitä asioita ei voi tapahtua, jos ei pysähdy. Vauhtisokeus on kiehtovaa, m***a vahingollista.

Tilaa kiitollisuudelle ei tule, jos emme suostu kohtaamaan kaikenlaisia tunteita. Oikotietä ei ole. Nämä asiat eivät tapahdu suorittamalla, ne tapahtuvat vain pysähtymällä, katsomalla, kokemalla ja tuntemalla.

Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Joskus on niin, että ihminen on saanut äidiltään vain elämän ja hänet on sen jälkeen annettu esim. toiseen perheeseen. Sisälle on silloin jäänyt voimakas biologisen äidin kaipuu ja hylätyksi tulemisen kokemus.

Usein olemme saaneet elämän lisäksi erilaisia haastavia kokemuksia. Näiden haavojen hoitaminen on aikuisena omalla vastuulla. Elämä tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia tulla uudelleen kannatelluksi ja nähdyksi, kunhan olet valmis sallimaan itsellesi hyvää.

05/09/2025

Viisaita sanoja

Alhaisen tietoisuuden omaava ihminen luo itsestään erinomaisuuden harhan. Sen lävitse hän katsoo korkeamman tietoisuuden omaavaa ja yrittää eliminoida tämän muodostaman uhkan. Keinoina hänellä on halveksunta, pilkka, syyttäminen, vääristäminen, juoruaminen, ilkeys, valehtelu, armottomuus. Nettiraivo on esimerkki juuri tästä.
Näiden avulla hän kuitenkin luo vankilan johon hän tietämättään sulkee itsensä, samalla kun kuvittelee olevansa vapaa. Hän tuomitsee itsensä tiedostamattomuuden tyrmään eikä pääse sieltä ennen kuin nöyrtyy ja kohtaa syyllisyytensä. Edessä on kova tie m***a se on kuitenkin tie vapauteen. Vain totuus nimittäin tekee vapaaksi.

01/09/2025

Syyskuu on ovella…🍁🍂
Valtavan nopeasti kesä hurahti ja syksy saapui loistavine väreineen.

Huolehdithan hyvinvoinnistasi säiden viiletessä.

Hieronta, vyöhyketerapia ja kraniohoito hellivät ja hoitavat kehoasi kun annat mahdollisuuden.

Nähdään hoitolalla kun kaipaat tasapainottavaa, kuuntelevaa hoitoa kehollesi

27/08/2025

Todistan työssäni hyvin usein sitä kipua, jota erityisesti naisasiakkaani käyvät läpi, kun he tunnistavat itsessään hauraan omanarvontunnon ja vaikeuden luottaa itseensä elämässä menestymisen suhteen.

Kun sitten kysyn asiakkailta, millaista tukea he ovat saaneet vanhemmiltaan ja pyydän mielikuvissa asiakasta katsomaan edessään seisovia vanhempiaan silmiin, kuulen usein, että asiakas ei tunne tukea ja että rentoutuminen on vaikeaa. Tärkeää onkin juurikin kokea miltä kehossa tuntuu, sillä siellä on totuus. Mieli yrittää usein järkeillä yhtä sun toista ja tässä kehässä voimme pyöriä vuosia saamatta vastauksia ja oivalluksia.

Kun kysyn tarkemmin, asiakas sanoo aika usein, että äidistä huokuu kateus ja isä on hiljaa ja yrittää katsoa muualle. On selvää, että silloin asiakas on pienentänyt itseään äitinsä vuoksi, sillä sitä lapsi tekee. Rakkaudesta vanhempiimme sopeutamme olemisemme heidän parhaakseen; emme halua pahoittaa vanhempiemme mieltä tai aiheuttaa heille hankalia tunteita. Olemme usein oppineet miellyttämään ja itsensä pienentäminen tuntuu turvalliselta.

Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla onnellisempi kuin vanhempansa. Kun aistimme lapsina, että vanhemmilla ei ole tilaa kasvulle ja kehittymiselle, mikä vaatii aina myös epämukavien tunteiden kohtaamista, emme haasta heitä, sillä olemme riippuvaisia heidän hyväksynnästään. Näin on noidankehä valmis -kehä, jota sitten usein psykoterapissa puretaan.

Jos äiti on kateellinen lapselleen, se jättää ihan erityisen syyllisyyden tunteen menestymiseen liittyen. Menestyminen, joka on mielestäni ennen kaikkea elämästä nauttimista ja omannäköisen elämän luomista, tuntuu väärältä, jos jäämme liiaksi jumiin lapsiosamme lojaliteettiin.

Aikuisina ja terveiden peilien avulla ymmärrämme, että lapselleen kateellinen äiti on itse vaillejäänyt äiti, jolta emme voi odottaa ehdotonta rakkautta tai tukea omannäköisen elämän luomiselle. Kasvu on silloin sitä, että päästämme irti tästä odotuksesta ja vahvistamme sisäistä äitiämme ja isäämme ja annamme elämän tarjota meille kokemuksia, jotka edes jossain määrin korvaavat kipua aiheuttaneita kokemuksiamme.