25/10/2025
Rakastan syvällisiä keskusteluja asiakkaiden kanssa.
Niitä, joita pystymme jakamaan täydessä luottamuksessa. Molemmat saavat tehdä havaintoja omasta elämästä täysin rehellisesti ja ilman tuomitsemista.
Näiden jälkeen ymmärtää taas enemmän ja pystyy tekemään irtipäästön asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Ja taas keskittyä niihin, joihin pystyy ja olemaan kiitollinen ❤️
Yksi päivä pohdimme ihmisiä, jotka kääntävät selän tai unohtavat sinut, kun olet onnellinen.
Tämä kuulostaa oudolta, m***a on hyvin yleistä.
Kun elämässäsi on haasteita, vaikeaa ja olet onneton, sinulla riittää tukijoita. Sinun vuodatusta kuunnellaan ja annetaan myötätuntoa.
Porukassa haukutaan työkaveri, esimies, työpaikkaa, puolisoa tai mitä tahansa.
M***a sitten kun teetkin sen valinnan, en halua enää olla onneton. Ja muutatkin elämäsi ja löydät kutsumuksen tai asian joka saa sinut tuntemaan olosi mahtavaksi, onnelliseksi ja että sinulla on tarkoitus.
Niin käykin niin, että et enää kuulukaan tähän kurjuuden porukkaan, sinulle ennen tärkeät tai läheiset ihmiset kääntävätkin selän. Eivät enää soita, eivät tervehdi, puhuvat jopa pahaa selän takana..
Onko se kateus? Vai että ihminen joka näin toimii, olisi halunnut että asiat menevät hänen tarinansa mukaan?
Vai pelko? Ettei itse uskalla tehdä ratkaisuja oman onnensa eteen.
Miksi on vaikeaa olla onnellinen toisten puolesta?
Elämme aivan liikaa muiden odotusten ja toiveiden mukaan.
Tyydymme aivan liian vähään emmekä arvosta itseämme niinkuin pitäisi.
Pelkäämme liikaa asioita, joita ei edes ole vielä ja luomme epäonnistumista vaikka pitäisi luoda ajatuksilla onnistuneita lopputuloksia.
Itse saan aina niin paljon uutta pohdittavaa näistä keskusteluista. Ja huomaan, miten pitkälle itse olen päässyt uskomalla hyviin asioihin ja ihmisiin ja jättämällä ne jotka eivät enää palvele korkeinta parasta ❤️😇🙏
Positiivista viikonloppua sinulle joka luit tämän ❤️
