Tmi Resonoiva Ääni, Satu Haapala

10/11/2025

02/11/2025

💓Sana jota rakastan: jatulintarha. 💓

Kivet ja jatulintarhat nousivat näyttelyrunojeni pääteemaksi, kun Tiltu ehdotti Lemun kirjaston yhteisnäyttelyn aiheeksi kotipaikkojemme maisemia.

Luin, että Lemussa on ollut jatulintarha. Siitä lähti tapahtumien ketju, jonka päätteeksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 rakennettiin uusia jatulintarhoja niin kivistä, kengistä kuin tulppaaneista.

Jatulintarhat ovat sisäkkäisten kivikehien rakennelmia. Turun ja Ahvenanmaan saaristossa jatulintarhoja on satakunta. Suurin osa niistä lienee rakennettu 1500–1800-luvuilla.

Kansanperinne on pitänyt jatulintarhoja pohjolan muinaisen jättiläiskansan tekeminä. Niiden alkuperäistä merkitystä tai käyttötarkoitusta ei tunneta. Ne ovat voineet liittyä kalastus- tai metsästysriitteihin tai hedelmällisyys- ja kosiomenoihin.

Jatulintarhat näkyvät noina vuosina kirjoittamissani runoissa, kuten myös pirunpellot ja -takat. Jatulintarha edusti minulle vapautta, mielikuvitusta ja liikettä, pirunpelto oli kehossa painava taakka, joka ei päästänyt irti.

Mytologiasta löysin myös Kalevanpojat ja -tytöt, jättiläiskansaa hekin. Pojat leikkivät kivisotaa – siirtolohkareilla, joita nyt ihailemme pihoillamme – ja tytöt kantoivat helmassaan suuria piruntakkoja. ”Niinhän me yhä”, kirjoitin.

Kun lapset olivat teinejä, pehmeän sammaleen ja turvallisen kallion liitto tuntui saavuttamattomalta tavoitteelta. Samalla se lohdutti ajatuksella, että kalliotkin ovat syntyneet paineessa ja kuumuudessa.

👌Näitä ja muita runoja olet tervetullut katsomaan Tiltun ja Veeran kuvataiteen yhteydessä Lemun kirjastoon 4.–28.11.

👉Torstaina 6.11. klo 18.30 näyttelyn taideillassa kuulet tarinoita teosten takana, ja koet ihmeellisiä runo- ja äänimaailmoja kanssamme!

Kuva 2 Saman taivaan alla Tiltu Nurminen
Kuva 3 Ilmatar Veera Ruohomäki
Kuva 4 yksi näyttelyrunoista

Olivatko jatulintarhat sinulle tuttuja ennestään?

01/11/2025

💓Kuukauden haaste💓
Tiedostan, onko muutos tarpeen.
Muutos kohti ominta itseäni, syvintä olemustani.
Olenko matkalla sinne, vai poispäin itsestäni?

Viime viikolla pidin Hyvinvointia omasta äänestä -verkkokurssilaisille tapaamisen verkossa. Keskustelimme muun muassa muutoksesta. Siitä, että intuitio sanoo, että nyt ollaan jonkin tärkeän asian äärellä, tässä on mahdollisuus päästä itsensä kanssa eteenpäin isosti.

Ja silti tuntuu, että eteneminen on tosi hidasta, kuin mieli ja keho vastustaisivat muutosta. No niinhän se tekee. Hermosto hakee turvaa, ja muutos tarkoittaa turvattomuutta.

Hitaasti eteneminen on muutoksessa juuri se oikea tie. Asioiden kypsyttely, harjoitusten toistaminen. Oikotietä ei ole.

Itse olen tänä syksynä miettinyt muutoksen suuntaa ja tarvetta oikeastaan joka viikko BNI-verkoston viikkokokousten myötä. Kokousten 30 sekunnin hissipuhe haastaa joka viikko miettimään, mikä on oma ydinviestini juuri nyt.

Mihin haluan suunnata toimintaani, jotta se vie minua samalla kohti omaa syvintä olemustani?
Miten muotoilen viestini, jotta se tavoittaa kuulijat, ja samalla kertoo jotain olennaista?
Keitä on vieraana tällä kertaa, miten tavoitan heidän huomionsa ja mitä voin tarjota heille?

Sekä oman pohdintani että ryhmäläisiltä ja muilta verkostolaisilta saamieni liidien ja ideoiden myötä toimintani ydin kirkastuu kerta kerralta. Yhtä lailla myös verkkotapaamisten keskusteluissa.

Ja vie minua kohti ominta itseäni.

BNI Turku Aura - Turku, Finland

26/10/2025

Missasitko Taiteiden yön? Tule Maskun kirjastoon keskiviikkona 29.10. klo 18!

19/10/2025

Design By Katja Martineero

15/10/2025

Tässä kuva vuoden takaa, kuvattu alttarin suunnasta ennen konserttia. On se vaan upea tuo kappeli!

Tervetuloa kuuntelemaan ja kokemaan Valon laulut tänään keskiviikkona! 💫