Hevoskiropraktikko Liisa Rahkamaa

02/12/2025

Nyt vihdoin se jatko-osa Centaur Biomechanics isännöimän Hevosen kivun tunnistamis-luentoon (alempana tämän sivun julkaisuissa ensimmäinen osa).

Viimeksi jaoin mitä tutkijaryhmä oli löytänyt kivusta tutkiessaan ontuvia tai epäsymmetrisesti liikkuvia hevosia ja mitä seikkoja yleensä he olivat huomioineet hevosen kipukäyttäytymistä tutkiessa. Nyt on tarkoitus jatkaa muistiinpanojani siitä, miten kipua voidaan arvioida ja mitä neuvoja asiasta annettiin esim. hevosen omistajille.

M***a ensin vähän vielä mielenkiintoisia havaintoja kivusta.

Kipuun liittyy kaikilla elävillä olennoilla kaksi osaa: kehon fysiologian kautta tuleva aistitunne (biologia) ja emotionaalinen tunne (psykologia) kivusta. Loistava esimerkki kuvaamaan tätä oli se, että kuvittele joku soittamassa musiikkia tosi kovalla vierelläsi. Kova musiikki käy korviin ja sattuu tietyn pisteen ylittäessään. Jos et vielä satu tykkäämään ko. musiikkityylistä, niin tuo kovalla soiva, sinua ärsyttävä musiikki sattuu korviisi vielä enemmän tai alkaa sattumaan jo aiemmin, ennen kuin musiikki saavuttaa fysiologisen kovan musiikin kipurajan.

Kipu on subjektiivinen ja moniulotteinen kokemus ja siihen liittyy aina myös kärsimystä. Siksi jossain vaiheessa tajuttiin myös hevosten kanssa lopettaa seuraamasta pelkästään fysiologisia parametreja (esim syke, verenpaine, hengitystiheys) sillä muutokset niissä eivät johda välttämättä hevosen käytöksen muuttumiseen. Toisin kuin kokemus kivusta. Se johtaa aina muutokseen käytöksessä. Ja käytös on se tapa, millä hevonen viestittää meille sen, mitä se ei voi pukea sanoiksi.

Käytöksen arvioiminen on kuitenkin hankalaa, mitä te kaikki hevosen omistajat olettekin jo varmasti kokeneet. Eri työryhmät ovat viime vuosien aikana laatineet eri kipuja mittaavia asteikoita, joilla voidaan "kaavamaisesti" observoida tiettyjä käyttäytymisen piirteitä ja pisteyttää niitä lopputuloksen saamiseksi -eli onko hevosella asteikon mukaan kipua vai ei.

Näitä asteikkoja käytettäessä törmätään erilaisiin haasteisiin. Näistä saisi oman jutun aikaan, joten listaan vain tässä teidän infoksi luennolta suoraan kopioidun englanninkielisen listan minkälaisia haasteita kipukäyttäymisen arviointiin liittyy. Ainakin osan näistä voidaan tulevaisuudessa "selättää" tekoälyn avulla.

Observer bias
Individual variation (experiences, memories..)
Context effects
Masking ("Run now, suffer later")
Chronic pain effects (habituation)
Blinding / training / reliability
Baselines & repeated measures
Context control
Low-stress vs. remote observation (esim. Kotona vs. muualla)
Longitudinal monitoring
Validation of scale construct
Validation demands

"Ridden Horse Pain Ethogram (löytyy googlesta) arvioi 24 eri asiaa käytöksessä ratsastettaessa. Jos 8/24 täyttyy (tai enemmän) ajatellaan, että hevosella on observointihetkellä liikkeessä kipua. Tutkittaessa hevosia ratsastajan kanssa, selkeimpiä merkkejä kipkäyttäytymisestä olivat silmän valkuaisen näkyminen yhdessä suun aukomisen kanssa sekä kielen näkyminen. Nämä, ja muita pienempiä merkkejä, jäi pois kun testissä olleille hevosille annettiin kipulääkitystä. Mielenkiintoista kyllä, RHpE ei ole löytänyt korrelaatiota käytösmerkkeihin ontumisen kanssa tai epäsopivan satulan kanssa. Ratsastaessa ratsastajan vaikutus tulisi myös jotenkin voida huomioida. Toiset osaavat auttaa hevosta, toiset vaikeuttavat sen työtä (ratsastajan oma vinous, paino?, taidot). Myös arviointitilanteen suoritusvaatimus tulisi vastata hevosen osaamistasoa.

Luennolla annettiin onneksi myös jotain konkreettista, mistä ammentaa hevosten arkeen. Tässä niistä tärkeimmät:

Tyypillisiä muutoksia käytöksessä (levossa), jos hevosella on ortopedista kipua:

Muuttunut ryhti
Matala pään asento
Vähentynyt fokus ja interaktiivisuus
Sijoittuminen karsinassa ovelta poispäin

Ryhtimuutos on (aina) vahva indikaattori kivusta!
Muutos käytöksessä (tai ryhdissä) on aina "lopputuote" (muiden merkkien lomassa) hevosen halusta lievittää kipua. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä yksittäistä kipuun liittyvää käytöstä, jonka perusteella voitaisiin yksiselitteisesti määrittää onko hevosella kipua vai ei.

Yön yli tehdyt videoinnit ovat paras tapa arvioida hevosen käyttäytymistä. Silloin ei ole ihmisen kanssa vuorovaikutusta (hevoset voivat näyttää kipeämmiltä tai vähemmän kipeiltä ihmisen läsnäollessa - riippuen hevosesta ja ihmisestä!), hevonen on levossa (ei töissä) ja samaa käytöstä voidaan analysoida (useiden eri ihmisten kanssa) videolta useita kertoja toiston avulla.

Luennoitsijat kehoittivat omistajia ottamaan tavaksi observoida ja seurata hevosiaan päivittäin, että selviäisi mikä on hevosen normaali. Tämä tarkoittaisi ajan viettämistä hevosen kanssa muutenkin kuin vain ratsastaen, treenaten tai muuta toimintaa tehden. Myös miten se on muiden hevosten kanssa. Näin saataisiin selville hevosen käytöksen "baseline". Tähän vielä lisäisin sen, minkä olen useille teille jo sanonut hoitojen yhteydessä - ottakaa hevosestanne säännöllisesti kuva samassa paikassa sama asento samalla tavalla kaikki joka kerta vertailun mahdollistamiseksi. Tämän avulla on helppo seurata esim ylälinjan tai jalkojen asentoa, mikä saattaa hämärtyä arjessa kun hevosen näkee joka päivä eikä ehkä kaukaa. Yleensähän hevosen kanssa ollaan lähellä (harjatessa, varustettaessa jne), eikä kokonaiskuvaa hahmota kunnolla.

Toivottavasti saitte tästä jotain myös itsellenne. Minulle ainakin tämä oli mielenkiintoinen kolmetuntinen ja sain tästä lisää infoa siihen miten arvioin hevosta hoitotilanteessa!

Herääkö teille tästä jotain ajatuksia?

(Kuva on Hollannista useampi vuosi takaperin. Olimme kävelyllä ja "törmäsimme" hevoslaumaan, jotka tuli juosten luo ihmettelemään ja tervehtimään meitä. Ne vaikutti ainakin iloisilta hevosilta! 😄)

25/11/2025

Tässä hyvä systemaattinen katsaus (tutkimustyyppi) nivelten kortisonipistoksista nivelrikon hoidossa ja niiden tuomista hyödyistä.

Systemaattinen katsaus tarkoittaa siis sellaista tutkimusta, jossa käydään läpi useita samaa aihetta tutkivia tutkimuksia (tässä 600 tutkimusta), tarkastellaan ja vertaillaan niissä saatuja tuloksia ja tehdään yhteenveto/ päätös sen tiedon perusteella, mitä näistä kaikista katsaukseen mukaan päässeistä (valintakriteerit läpäisseet tutkimukset) tutkimuksista on löydetty. Sanotaan, että (nykytutkimustapojen joukossa) systemaattinen katsaus on se kaikkein paras/korkein tutkimuksen muoto. Juurikin siksi, että mukana on usein iso otos saman aiheen tutkimuksia eli näyttöä jollekin asialle puoleen tai toiseen on enemmän kuin vain muutaman tutkimuksen verran (vrt. esim "case study" jossa on vain yksi tapaus mitä tutkittu).

Tämän systemaattisen katsaksen perusteella näille piikityksille löytyy perustelu akuutin tulehduksen rauhoittamiseksi, m***a säännöllisesti annettuna tai "varmuuden vuoksi" periaatteella annettuna ei löydy hyötyä - pikemminkin päin vastoin. Se voi jopa näissä tutkimuksissa ilmenneen tiedon mukaan pahentaa nivelen nivelrikkoa tai saada aikaan rustovaurioita.

Tämä tukee sitä infoa, mitä kiropraktikot ovat tienneet "tietämättään" jo kauan, että jäykkyyksien hoitoon kiropraktinen hoito (ja mahdollisesti muut manuaaliset terapiat, jotka auttavat liikkuvuuden parantamisessa) on todella hyvä vaihtoehto nivelrikon hoidossa ja ilman negatiivisia haittavaikutuksia. 👌

Two recent papers in the EVE Journal were punlished on the effects of corticosteroid injection sin joints. They were meta-analysis, meaning they took information from over 600 papers about this topic into account. This means the outcome of a meta-analysis is more reliable as an "overall opinion of scientists" than a single paper. Both papers show clearly that 1 injection in a joint (when needed, because acute joint inflammation is present) might be beneficial, but that more than 1 injection in the same joint will cause cartilage damage and degeneration of the joint. Think about that when you do "regular joint maintainance" or inject multiple joints without a clear indication.

Your vet should know this information!

20/11/2025

Tässä aika kivasti koottu yhteen monia ajatuksia hevosista, jotka (uskon), että moni teistäkin jakaa. Olen niin samaa mieltä, että noilla perusasioiden takaamisella saadaan jo paljon aikaan eikä ne ole kuitenkaan myöskään niin hankalia toteuttaa.

Yhdessä muuttamalla ja vähän vielä viilaamalla ajatusmaailmaamme ja toimintatapojamme voimme saavuttaa mukavasti toimivan yhtälön tässä kontekstissa. ❤️

Mitä voimme tehdä hevosalan eteen? Eilinen päivitykseni hevosalan kohuista kiinnostaa, ja se on hienoa, koska ilman aitoa kiinnostusta hevosen hyvinvointiasioihin ei muutostakaan tule. Kiinnostus ja ymmärrys luo motivaatiota, ja muutokseen tarvitaan juuri sitä. On niin paljon helpompaa jatkaa kuten ennenkin, koska silloin ei tarvitse koko ajan arvioida ja muuttaa tekemisiään. Olemme kaikki alttiiita tällaiselle mukavuudenhalulle, minäkin.

M***a mitä voimme tehdä, jotta meillä olisi kukoistava hevosala tulevaisuudessa? Vaikka kohut ja kauheudet ovat uutisia, jokapäiväinen elämä hevosen kanssa on kuitenkin se, millä on väliä.

Itse mietin ainakin tätä:

- Anna hevoselle sille sopiva elämä. Siihen kuuluu mm. mahdollisuus syödä korsirehua riittävän usein, mahdollisuus olla toisten hevosten seurassa halutessaan, mahdollisuus liikkua silloin, kun tekee mieli ja mahdollisuus valintojen tekemiseen. Hevonen, jolta puuttuu elämän perusasioita, ei voi hyvin ja käyttäytyy todennäköisesti jotenkin ihmiselle hankalalla tavalla. Moni ongelmakäytös ratkeaa ihan sillä, että hevosen elinolosuhteita muutetaan vähän. Enemmän hevosseuraa, enemmän hevosmaista liikkumista, enemmän mahdollisuuksia käyttäytyä lajille ominaisella tavalla.

- Kouluta, älä pakota. Tai tämän voisi muotoilla niin, että pakota vasta silloin, jos on aidosti pakko. Joskus harvoin on. M***a jos hevonen ei tee, kuten pyydetään, taustalla on usein yksi näistä kolmesta, tai useampi: Kipu, pelko tai osaamattomuus. Mikään näistä syistä ei poistu pakottamalla hevosta.

- Muista, ettei hevosta voi todeta kivuttomaksi. Jos hevosta kouluttaa (ilman pelon ja/tai kivun aiheuttamista) riittävän hyvin, ja hevosen kohdalla tämä vaatii aika vähän, eikä hevonen opi kuin lyhytaikaisesti, se voi olla kipeä. Riippumatta siitä, mitä kaikkea siltä on tutkittu. Olisi ihanaa, jos näin ei olisi, m***a olen pahoillani: Mitään eläintä ei pysty sataprosenttisella varmuudella sanomaan kivuttomaksi.

- Ole reilu, ennakoitava ja turvallinen. Mikä tahansa rutiini, pieni tai helppokin, tuo turvallisuuden tunnetta hevoselle. Samoin ympäristön havainnointi ja "worst case scenarioiden" kuvitteleminen lisää ihmisen, hevosen ja ympäristön turvallisuutta ratkaisevasti. Tämä ei tarkoita, että pitäisi jännittää kaikkea, mitä voi mennä mönkään vaan sitä, että ennakoidaan mahdollisia haasteita ja toimitaan järkevästi.

- Muista, että hevonen (tai yhteiskunta) ei välitä suoritustasosta eikä kilpailumenestyksestä. Hevonen voi kyllä nauttia erilaisten asioiden tekemisestä, paremmasta fyysisestä kunnosta ja osaamisesta, uusista kokemuksista jne. m***a sille on aivan sama, hyppääkö se puolen metrin estettä vai olympialaisissa.

Hevosella ei ole kilpailullisia tavoitteita, ei kunnianhimoa, ei tarvetta olla ihailtavana. Se kaikki on vain ihmisen päässä. Citius, altius, fortiuksen (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) sijaan motto voisi ihan yhtä hyvin olla "mukavasti, yhteistyöllä, sopivasti" tai jotain sellaista. Hevoselle se on todennäköisesti aika paljon parempi kuin äärirajoille meneminen.

- Perustele, miksi teet kuten teet. Ensin itsellesi, jotta pystyt perustelemaan sitä myös muille tarvittaessa. Tässä on hyvä unohtaa ne perinteet ja miettiä, miksi tekee kuten tekee ja mitä se merkitsee hevoselle. Jollet pysty perustelemaan tekojasi, voi olla, etteivät ne ole perusteltavissa. Ole rehellinen, myös itsellesi. Jos käytät voimakeinoja, älä kaunistele asiaa vaan hyväksy se. Ja mieti, voisiko samaan tai yleensä parempaan lopputulokseen päästä ilman voimaa.

- Ole utelias. Vaikka turvallisuus- ja hevosen hyvinvointisyistä on erityisen tärkeä oppia hevoskulttuurin ja hevosen fyysisen hyvinvoinnin perusteita, poikkitieteellisellä otteella ja muiden alojen tiedon avulla oppii todella paljon. Kaikkea ei voi eikä kannata siirtää sellaisenaan hevospuolelle, m***a moni asia toimii pienin tai suurin muutoksin hienosti.

- Kuvittele hevosta aivan pieneksi saaliseläimeksi. Edes hetken. Hevonen on kooltaan suuri, m***a se pelkää herkästi ja käyttäytyy silloin arvaamattomasti. Vaikka oikoteitä on vähänlaisesti tässä elämässä niin yksi toimiva sellainen on ensin opettaa hevoselle, että ihmisen seurassa on turvallista ja mielenkiintoista olla. Täysin epätieteellinen mutuni on, että se lisää turvallisuutta enemmän kuin oikeastaan mikään muu.

Minusta on hienoa, että meillä on hevosala. Kunnioitan suuresti kaikkia yrittäjiä, jotka sitä pyörittävät. Ratsastuskoulun pitäjät, opettajat, valmentajat, eläinlääkärit, kengittäjät, hierojat, varustekauppiaat, rehumyyjät, maajussit, valmentajat, hoitajat jne. jne. Vaikka kohut ja mediahuomio tuntuu kamalalta niin oma mielipiteeni on, että hevosia voidaan pitää tässä maassa todella hyvin ja valtaosa niiden hyvinvointiongelmista on ratkottavissa. En usko lainkaan, että hevosala on yhtään vaarassa. Meillä on tulevaisuudessakin hevosala, vaikka hieman erilainen kuin nykyään.

Lopuksi tarina liittyen siihen, että kannattaa aivan ensimmäisenä opettaa hevoselle, että ihmisen seurassa on turvallista ja mielenkiintoista. Osa on tämän jo lukenutkin. Muutama vuosi sitten meillä kuvattiin elokuvaa, jossa esiintyi silloin jo yli parikymppinen suomenhevosruunamme Viima. Kuvauspaikka oli puolisen kilometria kotitilalta, ja talutimme Viiman ja seuraponinsa Alfonsin kuvauspaikalle. Oli kevättalvi ja lunta oli paljon. Niin paljon, etten nähnyt lumen täyttämää ojaa, ja talutin Viiman vahingossa sen yli.

Tiedättekö sen tunteen, kun jalka häviää alta? Oja oli aika syvä ja päädyin toinen jalka suorana sen pohjalla ja toinen jalka syväkyykyssä hankikannossa. Ja koska olen apina, takerruin aivan automaattisesti lähimpään puun oksaan, joka sattui olemaan Viiman etujalka. Voin kertoa, että jälkikäteen olin todella onnellinen kaikista niistä kerroista, jolloin seurassani oli ollut sekä turvallista että mielenkiintoista, sillä Viima katsahti minuun, jäi seisomaan ja antoi vieläpä minun kiivetä ojasta ylös sitä samaa etujalkaa pitkin. Ei ollut mikään ketterä näky se.

Vartti myöhemmin Viima sai juosta lumista niittyä pitkin Alfonsin luo. Kaksi tai kolme kertaa, koska sitten otto oli purkissa. En olisi uskonut, että Viima kykenisi tuollaiseen nopeuteen.

16/11/2025

Kuuntelin tänään Centaur Biomechanics isännöimän mielenkiintoisen 3h luennon miten tunnistaa ja mitata hevosen kasvojen ilmeitä ja kipukäyttäytymistä esim. liittyen ontumiseen. Luennon piti ruotsainen ELL tutkijaryhmä, jotka ovat tutkineet eri tavoin hevosten käyttäytymistä ja kivun ilmentymistä.

Ajattelin jakaa heti teille tärkeimmät pointit, mitä luennosta opin ja mitä omistajat voivat myös itse tehdä asiaan liittyen. Katsotaan, miten tämä juttu kehittyy..

Kipu ja sen lievittäminen on hyvin vanha hengissäselviämismekanismi lajille kuin lajille. Se todennäköisesti tekeekin sen, että (kipu)käytöksen analysointi ja syyn löytäminen tiettyyn käytökseen on (vielä) äärimmäisen vaikeaa, sillä siihen liittyy niiiin monia seikkoja ja tekijöitä. Kaikki luennoitsijat olivatkin yhtä mieltä siitä, että tarvitaan lisää ja monialaista/ poikkitieteellistä tutkimusta aiheesta.

Aloitetaan vaikka siitä, että liikkeessä nähtävä epäsymmetrisyys ei ole suora indikaatio ontumisesta. Yhdessä tutkimuksessa epäsymmetristä askellusta (maastakäsin liikutettuna) osoittaneille hevosille annettiin tulehduskipulääkekuuri eri aikavälein ja liike arvioitiin uudelleen. Epäsymmetrisyys liikkeessä pysyi samana lääkekuurista huolimatta.

(Tässä tulikin heti mieleen, että yksi syy epäsymmetriseen liikkeeseen voisi johtua biomekaanisesta ongelmasta eli rangan tai raajojen nivelten liikeratojen vajaavuuksista. Olisi mielenkiintoista tehdä samanlainen testi, missä yksi hoitokeino olisi kiropraktinen hoito ja arvioida liike uudelleen - onko se edelleen epäsymmetrinen vai ei. Tutkimuksessa ei kerrottu, oliko myös esim rakenteellista high low heel - ominaisuutta otettu huomioon. Joillakin hevosillahan on toinen kavio pystympi ja toinen matalampi. Tämä voi vaikuttaa liikkeen symmetriaan läpi kehon.)

Luennolla mainittiin myös yhden hevosen tapaus, joka osoitti selvästi kliinisen tutkimuksen perusteella mahdollisuuden ontumaan ja olla kipeä (toinen etupolvi selvästi nesteinen), m***a SLEIP- sovelluksen perusteella hevonen ei ontunut ja vertikaalinen liike oli symmetristä. Vaikka kyseessä oli siis vain yhden hevosen tapaus, tämä on hyvä muistutus siitä, että kliiniset löydökset eivät aina suoraan indikoi toisaalta kipua.🤷‍♀️

Kivun tunne tulee aivoissa amygdalaan, joka on (todennäköisesti tarkoituksella) lähellä muisti- ja oppimiskeskusta. Näin opimme nopeaa, mikä tuottaa kipua ja yritämme välttää sitä. Keskushermosto voi myös hevosilla (niinkuin meilläkin) moduloida tai muuttaa kivun tuntemista. Esimerkkinä piikkikammoinen hevonen vs. kisahevonen. Piikkikammoinen hevonen nousee kauhuissaan pystyyn kun näkee rokotuspiikin, vaikka itse piikin tuoma hetkellisen kivun tunne on suhteellisen pieni. Piikin laittoon liittyy trauma, ja se saa aikaan tunnereaktion, joka lisää subjektiivista kivuntunnetta. Toisaalta, kisahevonen pystyy suorittamaan suorituksensa loppuun vaikka esim joku jalka alkaisikin ontua yhtäkkiä kesken suorituksen ja suorittaa tilanteen puhtaasti ja alkaa ontumaan vasta suorituksen loputtua. Tämä ominaisuus on pitänyt hengissä preerialla varmasti useita hevosia!

Tämä oli myös mielenkiintoinen kommentti, jonka yhdistin syyskuussa oppimaani ihmisten tunteista. Hevonen ei voi saada tunnereaktiota/ muutosta käyttäytymiseen ilman autonomisen hermoston herättämistä. Ja toisin päin eli tunnereaktiot saavat aikaan aina autonomisen hermoston aktivointia. Siksi esimerkiksi vitaalisten arvojen mittaaminen ei aina suoraan kerro hevosen kivusta, sillä sydän voi hakata nopeammin, hengitys olla tiheämpää tai ruoansulatus toimia nopeampaa ihan vain jostain hetkittäisestä tunnereaktiosta, eikä suoraan kivusta. Siksi on tärkeää analysoida aina konteksti, missä hevosen käyttäytymistä arvioidaan. Miten tämä liittyy ihmisiin, niin on se, että mehän voimme saada aikaan muutoksia kehossa ihan vain ajatuksen/tunteiden voimalla.

Kivun analysointiin on kehitetty jo toistakymmentä erilaista asteikkoa. Niiden käyttöön liittyy luonnollisesti omat haasteensa ja siksi niiden käyttö ei olekaan niin yksiselitteistä. Tärkeää olisi osata valita sellainen mittari, joka mittaa nimenomaan sitä ongelmaa mitä ajatellaan, että hevosella on (ontuminen, viseraalinen kipu, hammassärky jne) ja toisaalta pidättyä yhdessä mittarissa ja seurata sen avulla pidempää aikaväliä (päiviä) kuin vain esim. 5min (analysointihetki). Tärkeää olisi myös, että mittarissa olisi useita merkkejä mitä arvioida eikä tarkastella vain yhtä piirrettä.

Luennolla muistutettiin myös, että kipukäyttäytyminen on aina liitoksissa hevosen haluun lievittää kipua. Toisaalta on myös hetkiä, että hevonen näyttää esim. vihaiselta ohimenevän hetken, m***a se on valittua/tarkoituksenmukaista käyttäytymistä ("voluntary movement") esim ruoka-aikaan toiselle hevoselle. Tämä on eri asia kuin oikea kipukäyttäytyminen. Eli hevonen viestittää käyttäytymisellään hyvin monia asioita ja ilmeet voivat olla samoja kuin kivun yhteydessä, mikä tietenkin tekee analysoinnista haastavaa.

Muutokset käytöksessä tulevat yleensä aina joko kivusta tai reaktiona ympäristöön (mitä hevonen näkee, kuulee, haistaa, maistaa). Molemmat "lähteet" saavat aikaan hevosessa stressireaktion - ympäristö tunteiden kautta (negatiivisia kokemuksia) ja kipu hermoston kivunlievitysmekanismin kautta, sillä stressireaktio laukaisee kortisolin erityksen (tämä auttaa kipuun). Siksi esimerkiksi kovin stressaantuneen hevosen käyttäytymistä tai kasvojen ilmeitä ei kannattaisi analysoida kipua ajatellen, sillä stressireaktion vuoksi voisi tehdä analysointihetkessä vääriä tulkintoja.

Tämä kävi ilmi yhdessä tutkimuksessa missä arvioitiin kipeiden, stressaantuneiden ja rauhoitettujen hevosten ilmeitä ja käyttäytymistä. Ne erosivat selvästi toisistaan, m***a kun analysointiin esim. kipeää ja stressaantunutta hevosta tai rauhoitettua ja kipeää hevosta, merkit eivät enää olleetkaan niin selkeitä..

Yksi tutkijoista muistutti, että on helppoa löytää kipuilmeisiin viittaavia kasvojen liikkeitä videoilta, sillä hevonen käyttää kasvojensa lihaksia viestittämään niin monia asioita. Tai että yksi kuva ei riitä kertomaan koko "tarinaa", sillä se on vain yksi pieni "jäädytetty" hetki hevosen elämästä. Siksi analysointiin olisikin hyvä olla pidempi aikainen seurantajakso, mitä analysoida ja että seuranta tapahtuisi mielellään samassa ympäristössä.

On myös tutkittu, että ihminen pystyy huomaamaan noin 4-5 asiaa yhtä aikaa kun se visuaalisesti observoi esim. liikkuvaa kohdetta. Ehkä harjaantuneet valmentajat pystyvät hahmottamaan useampia asioita kokonaisuudessa, m***a yleisesti ottaen voimme keskittyä/huomioida vain "kourallisen" merkkejä. Ratsukon suoritusta arvioidessa kivun kannalta huomioitavia asioita on huomattavasti enemmän kuin 4-5 asiaa. Tähän voisi olla apua tulevaisuudessa AIsta, joka voidaan valjastaa seuraamaan useita parametrejä yhtä aikaa. 💡

Tässä ensimmäinen osio tästä luentokokonaisuudesta tiivistettynä. Ettei tule liian pitkä juttu, jatketaan seuraavassa osiossa mm. mitä omistajat voivat huomioida! Nyt nukkumaan! 😄

(Kuvassa muuten yksi hevoskaveri Barcelonasta, jolla oli selkeää skolioosia (ainakin) lannerangassa. Olin tuolloin vielä opiskelija kun tutustuin Budleriin, m***a sen muistan, että se oli päivästä riippuen joko tosi jäykkä kyljistään, hankala ratsastaa, "ryösti" ja pukitteli toisille hevosille kun mentiin ohi tai sitten toisina päivinä tosi hyvä, motivoitunut, rauhallinen tai rento..)

10/11/2025

Hevosen ostamiseen liittyy monia asioita ja hienoa, että SRLn kautta on apua jäsenille hevosen ostamiseen liittyvissä asioissa!

Mitä on hyvä ottaa huomioon, kun on myymässä tai ostamassa hevosta? 🧐

💭Hevoskauppa on oikeudellisesti yllättävän monimutkainen prosessi, sillä siihen liittyy useita hevosalalle tyypillisiä erityispiirteitä. Huolellisella
ennakoinnilla vältetään pitkiä ja kalliita riitoja tulevaisuudessa.

Hevosjuridiikkaan erikoistunut lakimies Pilvi Rientonen avaa artikkelissa
”Juristin vinkit onnistuneeseen hevoskauppaan” yleisimpiä hevoskauppaan liittyviä kysymyksiä.

💡Artikkelin pääset lukemaan ratsastus.fi-sivustolta: https://www.ratsastus.fi/uutiset/juristin-vinkit-onnistuneeseen-hevoskauppaan/

Pilvi on entinen hevosalan ammattilainen ja nykyinen juristi, joka on hoitanut lukuisia hevosalaan liittyviä oikeudellisia tapauksia; oman laaja-alaisen
kokemuksensa kautta Pilvi ymmärtää hevoskauppaan liittyvät erikoiskysymykset.

Tiesithän, että ratsastusseuran SRL-jäsenenä sinulla on maksuttomana käytössäsi Legimian lanseeraama Hevosjuridiikka.fi-palvelu, sekä Legimian maksuton neuvontapuhelin maanantaista torstaihin klo 10–12. Seuran SRL-jäsenenä saat toimeksiannosta -10 %.

Legimia on asiakaslähtöinen juridiikan ammattilainen, jossa työn korkea laatu on kunnia-asia. Legimian syvällinen hevosalan tuntemus luo erinomaisen perustan hoitaa menestyksekkäästi hevosjuridiikkaan liittyviä asioita.

➡ Lisätietoa eduista löydät sähköisestä Jäsenhuoneesta: oma.ratsastus.fi

Hevosjuridiikka.fi sivut on laadittu hevosihmisiä varten, sivuilta löytyy kootusti hevosalaa koskevaa tietoa, lainsäädäntöä sekä muuta sääntelyä. Sivuston tavoitteena on tarjota kattavasti tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa.

📸 Kuvassa Pilvin kanssa kouluratsu Denzel, kuva Legimian arkistosta.

.fi

Julkaisu on toteutettu osana vuosiyhteistyötä Lakiasiaintoimisto Legimian kanssa.

06/11/2025

Ja tässä heti perään toinen tutkimus, minkä uskon että te monet olette jo nähneet sillä se on vuodelta 2016.

Ajankohtainen aihe näin talven kynnyksellä. Hevoselle voi opettaa kertomaan haluaako se loimen ulos vai ei. Ainakin tämän Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä metodi toimi ja hevoset kertoivat opituin merkein haluavatko loimen päälle vai ei.

Jos et ole vielä testannut tätä, niin ehkä tälle talvelle pikku loimi-projekti? ☺️

DOES YOUR HORSE WANT TO WEAR A RUG? ASK THEM!

Owners and riders often worry about whether to rug their horses, and over-rugging is increasingly flagged as a welfare concern. Constant or heavy rug use can compromise natural behaviour and thermoregulation: horses rely on piloerection — the process where tiny muscles in the skin contract and raise the hair, trapping air within the coat, which is then warmed by the horse’s body and acts as an insulator. Rugs also make mutual grooming less likely.

In 2016 researchers in Norway decided to investigate whether horses prefer to be rugged or not — by asking the horses themselves.

Twenty-three horses — warmbloods and coldbloods — were taught to touch symbols representing ‘blanket on’, ‘blanket off’ or ‘no change’ to indicate their preference. Using positive reinforcement, they learned to tap the corresponding symbol with their muzzle if they wanted their rug removed or to have one put on.

Within about two weeks, every horse learned the task. Choices were recorded in sunshine, wind, rain, snow, and temperatures from −15 to +20°C.

What happened when they could choose? On warm, sunny days (≈20–23°C), horses wearing rugs asked for rugs off, while those already bare chose ‘no change’. On wet, windy, chilly days (≈5–9°C with rain), most bare horses asked for rugs on and those already rugged stayed rugged. Trainers controlled for human cueing and even used ‘sham’ handling so a horse who chose ‘no change’ still received the same fuss, reducing bias. Some horses became notably eager to speak up — and a few who asked to remove rugs were found to be sweaty underneath.

Generally, the coldblooded horses preferred to stay rug-less compared to the warmbloods.

Why this matters: giving a horse a say in whether they wear a rug respects their agency and helps prevent over-rugging, improving welfare.

Practical takeaways: match decisions to weather, coat, and comfort; check fit and freedom of movement; and build choice into daily care — present the rug, pause, read approach/avoidance, and be ready to change your plan.

This is an older study, but it’s especially pertinent at this time of year.

Study details: Mejdell et al., (2016) Horses can learn to use symbols to communicate their preferences for wearing a blanket. Applied Animal Behaviour Science, 184, 66–73.

06/11/2025

Tämän te hevosen omistajat olettekin jo tienneet, m***a nyt se on todettu myös tämän pienen tutkimuksen avulla.👌

Hevoset ovat tarkkoja ruokinta-aikojensa suhteen ja muutokset totutussa ruokintarytmissä häiritsevät niitä - toisia enemmän kuin toisia.

Luonnossa hevosella olisi periaatteessa aina mahdollisuus hakea ruokaa silloin kun on nälkä, ja voidaan ajatella että vaikka ruokaa olisi vähän niin jo se, että sillä on se mahdollisuus hakea itse ruokansa riittää, eikä isompaa stressiä ruoan saannista tulisi. Hevosten "alkuperäinen koodihan" on käyskennellä ja syödä vähitellen sitä mukaa mitä löytyy.

Tallielämässä ruokailu on usein aikataulutettua. Kun hevosten sisäinen koodi on linkitettynä ruoan saantiin ja syömiseen, ruoka on niille iso asia. Kannattaa siis pyrkiä pitämään ruokinta-ajat mahdollisimman samoina, että siihen liittyvää stressiä ei pääsisi syntymään.

Olen myös joskus miettinyt sitä, miksi toiset hevoset (tai jotkut koirat tai kissat) ahmivat ja toiset eivät. Onkohan niillä taustalla joku kokemus tai "uskomus", että seuraavasta ruoasta ei ole varmuutta joten siksi hotkin nyt niin paljon kun onnistun. Tai mahassa (tai muualla kehossa?) tuntuu tyhjältä/ikävältä ja ne ajattelevat, että ruoka auttaa. Toisaalta kunnolla kipeä hevonenhan jättää ruokansa syömättä, kuten me ihmisetkin..🤔

Tässä vähän kirjaimellisesti Food for a though - ajatuksia ruokaan liittyen. 😄

Onko teillä tallissa joku, joka on tarkka aikataulujen suhteen? 🤓

(Teen kohta pienen koosteen syyskuiselta Coloradon koulutusreissulta, joka oli 3 sarjassaan 🤠)

DOES YOUR HORSE BECOME STRESSED IF THEIR FEED IS LATE?

Most of us know horses who become restless, vocal or frustrated if their feed isn’t served on time — but perhaps with good reason.

A study by a team of researchers in Slovenia explored how feeding at irregular times affects horses’ behaviour and found they do become stressed if their meal arrives late.

Eight stabled horses were given ad-lib hay and a barley and oat mixture hard feed. For most of the week, breakfast was served at the usual 6 a.m.; on Thursdays it arrived early (5 a.m.) and on Saturdays it was delayed (7 a.m.). After eating, horses were turned out to pasture for the rest of the day. Their behaviour was observed for two hours around breakfast, beginning an hour before feed delivery, over a ten week period.

When fed early, horses were described as “not really awake yet” and ate less hay before their meal, so overall intake was reduced. When breakfast was late, signs of stress were clear: pawing, door-kicking, looking repeatedly toward the food source, and frequent whinnying. While some horse owners find this behaviour irritating or even funny, it is important to remember these behaviours are caused by frustration and stress and could be considered a measure of poor welfare. As lead researcher Manja Zupan noted, “A horse that cannot predict when he will get fed will have compromised performance and health."

These findings highlight that horses are excellent timekeepers. They learn daily patterns and anticipate routine cues such as voices, sounds of buckets or stable doors. Disrupting these routines — especially by delaying feed — can cause measurable stress.

It can be difficult for some owners to stick to a consistent feeding schedule. Life often gets in the way the horse’s mealtimes may be delayed. However we must consider that any change in their routine can affect horses adversely, especially if their species-specific needs are not met and their choices are limited.

Consistency matters. Those who are routinely fed at a specific time and then fed out of their normal time schedule (and perhaps watching other horses being fed first) can find this extremely stressful. So horses housed within sight of others should be fed simultaneously to prevent frustration.

If feed times must vary, then being fed early is preferable to being fed late. Ensuring your horse has access to ad lib forage will also go a long way to keeping them healthy and happy if you can’t get to the yard. Of course being turned out with friends and no need for 'mealtimes' is the ideal!

Of course, the ideal is as much turnout with companions as possible and continuous access to forage, with no rigid ‘mealtimes’ at all.

Study: Zupan et al., 2020. The Effect of an Irregular Feeding Schedule on Equine Behavior. Journal of Applied Animal Welfare Science.