09/03/2023
Olen kognitiivinen psykoterapeutti, kognitiivinen lyhytterapeutti ja pohjakoulutukseltani psykiatrinen erikoissairaanhoitaja. Minulla on myös diakonissan pätevyys, m***a ei kokemusta varsinaisesta seurakuntatyöstä.
Olen työskennellyt jo lähes 20 vuoden ajan erilaisten riippuvuuksien parissa sekä yksityisellä, kolmannella että julkisella sektorilla. Pisimpään olen työskennellyt Oulun kaupungin avopäihdepalveluissa päihde- ja rahapeliriippuvaisten alaikäisten ja aikuisten asiakkaiden yksilö- ja ryhmämuotoisissa hoitosuhteissa hyvin kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa, että ymmärrämme riippuvuuden tai mielenterveyden ongelman vaikuttavan kaikkeen ihmisen arkeen, hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin, jolloin ongelmat myös herkästi kietoutuvat toisiinsa ja aiheuttavat lisää kärsimystä sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen. Ajattelen, ettei kukaan meistä ole ongelmiensa tai diagnoosiensa summana, enkä usko, että on olemassa yhtä oikeaa menetelmää kaikkien auttamiseksi. Erilaisuutemme vuoksi hyödymme erilaisista lähestymistavoista ja työskentelystä tavoitteeseen päästäksemme.
Tykästyin kognitiiviseen terapiaan reilu kymmenen vuotta sitten ryhtyessäni perehtymään rahapeliriippuvaisten asiakkaiden hoitoon. Huomasin, että ihmisten toiminta silloinkin, kun se vaikuttaa tuottavan pelkästään haittoja, on silti täysin ymmärrettävissä henkilökohtaisen oppimis- ja elämänhistorian kautta. Kognitiivisessa psykoterapiassa haemme yhdessä asiakkaan kanssa ymmärrystä hänen yksilölliseen ajatus- ja kokemusmaailmaansa esimerkiksi tutkimalla millaisia tunteita ja toimintatapoja vaikeuksiin liittyviin ajattelutapoihin kytkeytyy. Joskus pahoinvoinnin taustalla on kipeitä elämänkokemuksia, joita on tarpeen käsitellä ja jäsentää, jotta niiden merkitys kokemuksiin tässä hetkessä vaimenee. Se miten paljon menneisyyttä terapiassa käsitellään on yksilöllistä. Usein kurkistus lapsuuden ja nuoruuden merkittäviin tapahtumiin ja perhe- ja kaverisuhteisiin tuo tärkeää syvyyttä työskentelyyn ja mahdollistaa itseen liittyvien, ehkä negatiivistenkin käsitysten muuttumisen joustavammaksi ja lempeämmäksi.
Onnistuneen psykoterapiaprosessin ytimessä on toimiva ja luottamuksellinen terapiasuhde, jossa sekä asiakkaalla että terapeutilla on yhtä tärkeä rooli. Luottamuksen rakentuminen voi viedä pitkänkin aikaa, ja aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa voimakkaasti: toisen on helppo luottaa heti, ja toisella turvallisen luottamuksen rakentaminen voi olla tavoite jo itsessään. Minulle tärkeitä arvoja työssäni ovat ystävällisyys, toivo ja yksilöllisyys, ja terapeuttina haluan olla lämmin, myötäelävä, kiinnostunut ja kannustava.
