28/07/2025
Huomista Ollin eli Uolevin päivää (29.7.) pidetään ensimmäisenä kesän ja syksyn rajana. Syyskesän tunnelma kasvaa ja yöt pimenevät. Sanotaan, että »syystä Uolevista, kevättä kynttilästä». Ollina heinäntekoa lopetellaan, jolloin on »kuhilas pellolla ja tuli tuvassa». Joissakin taloissa viljakin saattaa olla jo leikattuna tähän päivään mennessä. Ajankohdan kunniaksi on vanhastaan vietetty tärkeää heinänkorjuun ja karjanhoidon vuotuisjuhlaa.
Ollin päivänä linnustamiskausi tekee tuloaan ja kala lakkaa syömästä onkea. Ollina laitetaan »onget orrelle, Perttuna (24. elokuuta) permet metsään». Kasvimaan satotuloksia tarkkaillaan myös. Sanotaan, että jos sieltä ei ole »Ollina ottamista, ei ole Perttuna perimistä».
Ollin juhlamenoja vietetään taloissa töiden edistymisen mukaisesti hieman eri päivinä. Juhlassa on entisaikaan uhrattu »villavuona» eli keväällä syntynyt keritsemätön karitsa. Juhla mainitaan muun muassa 1600-luvun rovastinkäräjien pöytäkirjoissa, joissa luetaan kansan vanhoja taikauskoja: »Olewin lambat, Kekri lambat, Catrinan lahjat, Dapanin maljat, Ukon wakat» ja niin edelleen.
Ollina maa on pyhä. Korttakaan ei saa kerätä luonnosta tai marjoja poimia. Ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja välttävät arkisia töitä. Päivää varten valmistetaan juhla-ateria ja pannaan olutta. Karjalassa juhlamenoihin ovat kuuluneet pässiateria ja naudasta valmistettu kaalikeitto. Pohjanmaalla päivän juhlaruoka on sirppijuusto. Juhlaan saavat osallistua vain talossa pidempään asuneet, eivät siis edes uudet palvelijat, vävyt ja miniät.
Kun lammas ja muut ruoat kannetaan tupaan, pirskotellaan vettä lepän tai kuusen oksalla kantajan edelle kynnykseltä pöytään saakka. Emäntä asettaa ensin ruuista ja juomista kiitokset maanhaltijalle tuvan lattialle ja pöytäpenkin läpiin. Emäntä vie antimia myös aattokoivun juurelle, joka on pystytetty pihalle juhannuksena. Vasta sitten saavat muut ruveta aterioimaan.
Ollin lammas pitää joko keittää tai paistaa yhtään luuta murtamatta. Aterian jälkeen villavuonan raajat ja sisälmykset haudataan maahan. Luiden hautaaminen eheinä varmistaa elämän jatkumisen ja eläinlajin edustajien syntymän maailmaan. Tiedetään myös, että villavuonan suolia on uhrattu Oinaslampi-nimisiin järviin.
Kuva: Lampaita Porin Fleiviikissä 1917. Satakunnan museo, Creative Commons BY 4.0.
