01/04/2026
Voi luoja kuinka paljon olen kokenut häpeää!
Ja kyllä vain, se on yksi iso syy siihen, miksi rakensin Takaisin Minuun-valmennuksen. Se ei syntynyt siksi, että piti rakentaa valmennus, jota myydä, koska olen hyvinvointialan yrittäjä ja pitää saada voita leivän päälle🤭
Hä-pe-ä..
Olen uskonut 4-vuotiaasta asti olevani viallinen.
Liikaa.
Vääränlainen.
Ällöttävä.
Minut laitettiin silloin ensimmäiselle dieetille, 4-vuotiaana
Ekan luokan eka koulupäivä ja paras kaveri, Matti samalla luokalla, jihuu!! Juoksin innoissani vastaan ja ensimmäinen sana, jonka sain, oli: “Läski! “
Jotain särkyi ja häpeä jäi minuun.
Olen kantanut sitä mukanani kuin kalleinta aarretta, oikein vaalimalla vaalinut m***a tämän julkaisun myötä koetan hellittää siitä otettani, edes vähäsen
(kyllä, olen nyt tunnin jahkaillut tässä postauksen äärellä, julkasenko vaiko enkö😅).
Paikka jossa en tuntenut häpeää, oli kuntosali, jonne löysin pienenä tyttönä, isäni johdolla. Siellä olin turvassa, ilman häpeää.
Vahvojen ihmisten ympäröimänä. Minustakin piti tulla vahva. Ja minusta tulikin, väärällä tavalla.
Sairastuin syömishäiriöön.
Opin kontrolloimaan, suorittamaan ja rankaisemaan itseäni. Ja samalla häpeä ja inho kasvoi.
Näin itseni aina vääränä. En ollut riittävä, olin liikaa.
Häpesin!
Treenasin kovaa, niin kovaa, että menin rikki. Ja samalla elämässä tuli myös muita kolhuja.
Paino nousi, arki muuttui ja päiväni murmelina oli täällä:
Olin liikaa, häpesin, olin vääränlainen, tyhmä, turha ja ällöttävä, TAAS!
Nyt nelikymppisenä keho on pysäyttänyt minut uudelleen.
Selkäni on niin kipeä, että joudun ihan tosissani järjestelemään elämää ja suunnittelemaan tulevaa pelonsekaisinkin tuntein ja jos ihan totta puhutaan,
on se romahduttanut minua myös henkisesti🙈
Vaikka olenkin pitkällä itseni kanssa, välillä tipahdan. Joka kerta kuitenkin nousen ylös, kuin mikäkin Feenikslintu🐦🔥
Jatkuu kommenteissa..
