10/11/2025
Sensomotorisesta valmennuksesta puhutaan somessa tällä hetkellä paljon ja osa keskustelusta on sävyltään tosi mustavalkoista.
Haluan sanoa tästä muutaman asian omasta ammatillisesta näkökulmastani:
On olemassa tutkimusta siitä, että aikuisilla voi näkyä varhaisiin reflekseihin liittyviä reaktioita ja niiden yhteyksistä esimerkiksi motorisiin tai tarkkaavuuden haasteisiin, vaikkei sitä vielä ole valtavasti. Ja se, että jotain ei ole tutkittu laajasti, ei tarkoita ettei se voisi olla totta tai ettei sillä voisi olla vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Moni muukin menetelmä on kulkenut saman polun: esimerkiksi akupunktiota pidettiin pitkään heikkona tai epäluotettavana, m***a viime vuosina sen vaikutuksista on kertynyt kasvavaa tutkimusnäyttöä. Tutkimus ei siis aina tule heti, vaikka käytännössä ihmiset kokisivat helpotusta jo aiemmin.
Olen työssäni nähnyt todella monenlaisia muutoksia. Toisilla ne ovat pieniä ja hienovaraisia; rauhallisempi olo, selkeämpi mieli tai parempi kehotuntuma.
Joillain muutokset ovat olleet todella isoja ja mullistavia. En silti lupaa mitään, enkä usko että kukaan voi luvata. Niin kuin opettajani aina sanoo; ”annetaan itsemme yllättyä”.
Samalla haluan olla rehellinen: refleksit eivät selitä kaikkea. Ne eivät toimi joka tilanteessa selityksenä tai ratkaisuna, kuten somessa välillä näkee. Refleksihoidot ja harjoitukset eivät ole ihmelääke, eikä sen pidäkään olla.
Se on yksi työkalu hermoston ja kehotietoisuuden tukemiseen, ei ylitse muiden, m***a ei myöskään arvoton.
Toivon, että keskustelua voisi käydä niin, että sekä tutkimus että käytännön kokemus mahtuvat samaan pöytään.
Ja ennen kaikkea niin, että muistamme kuunnella sitä, mitä keho itse meille kertoo.
Millaisia kokemuksia sulla on tästä?